Kun et saa suostumusta, maksaa ei voi etkä saa pakottaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olipa pedagogeilla huvittava moraalisen paniikin lietsonta YLE:n mediatilassa. Näemmä 30 vuotta tai jotain kestänyt vapauden aika on yltänyt aivan omanlaiseensa alhaisuuteen, kun siihen syntyneet ovat nyt vanhemmuusiässä. Sitä minä tässä bloggaan, että kyllä jyrä aina löytyy, mutta voi sen rumaa jälkeä.

Ollaan mahdottomassa tilanteessa, jos koulu on joku talvivaaralainen kipsisakka-allas, jonne työnnetään kaikki keistä kukaan muu ei halua huolehtia. Eikä se siitä parane, jos tietämättömälle todellisuudenkieltäjälle pitää myydä nöyryytettynä, yksin, kaiken ulkopuolella, ennenaikojaan ja kivuliaasti kuolemisen ennaltaehkäisy.

Maksaa? Olisi tosiaan omanlaisensa hyvinvointivaltiokehitystä, jos yhteiskunnan pitäisi vielä ottaa viikkorahanmaksukin tehtäväkseen, että voisi niiden pidättämisen uhkalla kontrolloida saajan käyttäytymistä sekä tehtäviensä hoitamista. Liian paksua, jotta tuo menisi enää läpi edes satiirina.

"Pitääkö yhteiskunnan ottaa viikkorahanmaksukin tehtäväkseen, jotta saajaa voidaan kontrolloida?"

Onko siis oikea vastaus paluu aikuisen ylivaltaan, jossa tämä sai vapaasti tehdä väkivaltaa, alistaa sekä kaltoinkohdella lasta? Ehkemme ole ihan niin taantumuksellisia; kävisikö aika, kun mokoma oli periaatteessa kielletty vaan käytännössä sallittu, koska etenkin toiset aikuiset aikuiset eivät siitä piitanneet?

Eipä ihme, että maailmassa on maita, joissa kouluissa on vartijoita ja poliiseja. Eräissä toimii jopa kokonaan opetustoimen palvelutarpeeseeen erikoistuneita poliisilaitoksia. Tämäkö pitäisi Suomessa kyetä hoitamaan psykiatrisella sairaanhoitajalla, kasvatusohjaajalla sekä resurssiopettajalla? Naurettavaa.

Ehkä mokoma ääntely ei edes ole sopivaa? Kun onhan myös niin, että samaan aikaan ei niistä kouluista ei välttämättä löydy terveydenhoitajaa, kuraattoria, lääkäriä, psykologia tai koulunkäyntiavustajia. Jopa vahtimestari on voitu muuttaa kiinteistönhoitajaksi, jolla on vastuullaan ties kuinka monta muuta rakennusta.

"Ei ole sopivaa nauraa koulupoliisin ja vartijoiden sekä tukipalveluiden ristiriitaa elleivät perusasiatkaan ole kunnossa."

Tulos saattaa hyvinkin olla nuoruuteni iskelmän Coolion Gansta’s Paradisen mukainen; käsissämme on nyt kouluakäyneitä hölmöjä, jotka eivät voisi enää elää lisäoikeuksien kanssa. Joitakuita, ketkä ovat pelleilleet koko elämänsä ja ovat siksi tavoittamattomissa. Tosin vielä vailla ihailevaa matkimista sekä hengenmenonvaaraa.

Miten liene tuonkaan kanssa pohjimmiltaan? Saattaa tulla pelleilijälle yllätyksenä, ettei kukaan välitä selvittää mihin laitokseen hän päätyi – saati vieraile siellä luonaan – tai kuolon korjattua muista enää hetkeäkään. Häiriö, sairaus, tuska sekä avuttomuus olivat ympäröivälle maailmalle pelkkää väliaikahuvia, jolle naurettiin – aikansa.

Siispä; eiköhän opettajienkin ulostulo ollut pelkkää kilpailuyhteiskunnan henkilökohtaista brändäystä ja markkinointia. Yksi keskiluokkapellejen kuppikunta taas kerran peräsi itselleen hyvin tyypillistä etuoikeutta katsoa, ettei tämä heille kuulu. Kaikkien muiden taas pitäisi antaa heidän johtaa sekä etenkin tehdä likaiset työt puolestaan.