Entä jos ei vain enää kiinnosta?

Mediassa on kuukausipalkannauttijoita, joilla ei ole käsitystä sotilaallisista turvallisuusjärjestelyistä tai jättävät suurelle yleisölle tarkoitettuun julkaistuun tekstiin suomentamatonta poliisijargonia. Entä sitten? Pitäisikö kiinnostaa? Se on heidän ja talojensa häpeä, jos ne nyt sellaistakin sattuisivat tuntemaan.

Minulla ei ollut koskaan sitä vaivaa, että olisin maksanut tai pakottanut ketään mihinkään, jonka pitää tapahtua vapaaehtoisesti. Jos kipinä, viehätysvoima, halu eli tarve puuttuu; on paras panna lakki päähän ja olla sanomatta pahasti poistuessaan – hyvästi riittää. Ihan turha lätistä, jankuttaa, takertua sekä etenkin kerjätä.

Vaikka nyt ei puhutakaan Siitä vaan jostain aivan muusta, sama perusperiaate pätee. En minä voi pakottaa ketään kuuntelemaan tai antamaan töitä, koska se on heidän omien oikeuksiensa ja vapauksiensa puitteissa tekemä päätös. Sikäli, jos mikään ajatus olisi ikinä kiinnostanut sekä mitään töitä koskaan oli olemassakaan.

"Minulla ei ole ollut koskaan sitä vaivaa, että olisi maksanut tai pakottanut ketään mihinkään, jonka piti olla vapaaehtoista."

Näin olen periaatteessa ajatellut aina. Ei minua kiinnostanut koulumenestys ala-asteen ylimmillä luokilla, vaikka lähipiirissä pyörikin silläkin stressaamista yrittänyt todennäköinen toksinen persoonallisuus. Minulla oli perusturvallisuudentunne ja omanarvontunto kunnossa, sekä vaikken ollut fiksu niin en ollut tyhmäkään.

Heh. Toinen tapaus tulee mieleen huomattavasti nykyhetkeä lähempää; olin juuri tehnyt toisen kirjan, jonka kannen sukuun naitu tuolloin jo yli seitsenkymppinen luki väärin ”Työttömyyden kompleksiksi” ja yritti sitten ruveta neuvomaan ”työllisyyskursseille menemisellä”. Se oli erittäin lyhyt mihinkäänjohtamaton keskustelu.

Minä teen minun juttuani, joka joko menee tai ei mene; silti juttu muuttuu eli vaihtuu vain siinä tapauksessa, jos itse niin päätän. Yhdentekevyys ja ulkopuolisuus ovat minulle samantekeviä, vaikka sitä eivät näytä vuoroin käsittävän niin uutispäällikötär kuin netin trollikaan. Minua ei kiinnosta mitä mieltä olet minusta, usko huviksesi.

"Minä teen minun juttuani, joka joko menee tai ei mene; juttu muuttuu eli vaihtuu mihinkään vain, jos itse niin päätän."

Mokomatkin tuppaavat aina kuvittelemaan, että tässä muka luullaan itseään neroksi ja saisivat hyvinkin nopeasti reaktion omanarvontuntoa ronkkimalla. Se on kuule vain oman inhimillisen keskentekoisuutesi sekä rikkinäisyytesi seuraus, jota et itse tiedosta tai välitä. Voivoi. Pahoittelut niille, jotka joutuvat sinua kestämään.

Jos et ala kohtasillään tietää, että mitä tuohon lisätään, otetaan pois tai muutetaan; minä menetän mielenkiintoni kuunnella sinua. Laajemmin katsottuna; jos et osaa sanoa mikä meni väärin ja kuinka sama tehdään oikein, – menetät oikeutesi arvostella. Vierastamisreaktiotasi sinä voit kuule itkeä vaikka tyynyysi illalla.

Heh. Ohuella huvituksella noteerataan jotkut ulkosuomalaisoletetut, jotka ovat hakumoottoroineet itsensä tänne, kun tuli pari kertaa kommentoitua YLE:n nettisivuilla uutista omalla nimellä. Eipä hyvin suurta eikä etenkään hedelmällistä vuorovaikutusta muodostunut tuostakaan – pelkkiä uteliaita uudenperässäjuoksijoita. Fomofomo.

"Jos et osaa sanoa mikä meni väärin ja kuinka sama tehdään oikein – menetät oikeutesi arvostella."

Miksi teeskentelisin sosiaalista roikkuen seurassa, jota töintuskin siedän? Olisin nauravinani mukana, vaikka ne itseasiassa nauraisivatkin minulle? Aika aikaa kutakin. Kyllä täysipäinen aikuinen, jolla on riittävä yleissivistys, ymmärtää ilmeisen ja päättää itse jatkaako tuollaista vai ei. Pakko ei ole, joten miksi pakottaa itse itseäänkään?

Pari seitsemänkymmenen sekä seniliteetin välillä olevaa boomeria on täälläollessa osoittautunut niin vaikeiksi tapauksiksi pakkotervehtijöinä, että heidät noteeraan ohittaessani ensikerran kunakin päivänä. Muita en; olkoon sitten miehiä tai naisia eli vanhoja tai nuoria. Ei kiinnosta; en välitä tietää enkä tutustua.

Somessa en ole. No, LinkedInin tunnukset ovat jääneet käteen, koska sellaiset tuli joskus tehdyksi, mutta nykyään kirjaudun sisään vain päivittääkseni salasanani siten kuten hyvä tietoturvakäytäntö vaatii. Viihdytä sinä vain itse itseäsi niillä erilaisilla näkemyksillä ja verbaaliakrobatioillasi. Ei minua enää kiinnosta.