Jonninjoutava pärinä syrjä-Suomi -sanasta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisota leimahtaa vasta tarkoituksellisesta ymmärtämisestä
ja näkemästä kieltäytymisestä.

Jos se ei toiseuta, koska kohteena on toimintavapaa, -kykyinen ja -tarmoinen normaaliväestö eikä maan osa ole kielteisesti erillisessä todellisuudessa; kyse on vain joutavasta muotisanasta, joka katoaa aikanaan. Ne tulevat menevät sekä kulkeutuvat, koska niin se vain puhekielen kanssa on.

Tämä juttu oli siis silkka tekoprovinssiaalinen aivopieru; omaksi kuvitellun vaan todensanoen olemattoman eturyhmän voitonpyyntiä. Itsestäänselvyys. Oliko maassa muka ketään, joka ei jo tajunnut s-sanan olevan silkka presidentinvaaliväittelyn hetkenleiskahdus? Kuka tahansa voi keksiä uudissanan, joka unohtuu jo kohta.

Montakohan tuntia hallintotieteiden mestarioletettu Kämppi tärväsi valmisteluun, kun sai kuntatuntijat, äidinkielenoppineen ja kansanmieheksi ynnä -naiseksi roolitetut sanomaan ääneen itsestäänselvyyden? Joopajoo. Kunhan koettaa koukkia riidan löytääkseen, mutta minkäs sille mahtaa, jos ei vain syty.

"Oliko maassa muka ketään, joka ei heti tajunnut s-sanaa presidentinvaaliväittelyn tyhjäksi hetkenleiskahdukseksi?"  

Olen asianosainen. Ajattelen Pohjois-Karjalasta sekä pohjoiskarjalaisista niin rumasti, jotta pidän ajatukseni kernaasti ominani. Tänne ei olisi pitänyt koskaan muuttaakaan; siedän ympäristöäni ynnä sen ihmisiä korkeintaan vaivoin. Syrjä-Suomi tai syrjäsuomalainen eivät ole minulle sanoina yhtään mitään.

Jos ne jotain ovat; sanat ovat samantyyppistä poliitikkojargonia, jonka kevytversiota päästelevät ”viranteossaan” myös Yleisradion aluetoiminnan virkamiehiksi pilkkaamani turhat laiskat etuoikeusluuloiset sisätyöntekijät. He paskaannuttavat alustaansa kansainväliseen tapaan kopioimalla uutisensa tiedotteista sekä somesta.

Ansaitsemansa kohtalo koko syrjä-Suomi -sanalle olisi ollut käyttämättömyydessä kuoppaaminen ja unohdus muistopatsaana. Ketä tämä muka loukkaa, sekä mikä tosiasiallinen alisteinen asema näin lankeaa tietyn alueen päälle? Niinpä. Jos annettavasi on turha, siitä ei tule kulttuuria, joka muuttuu ajan myötä historiaksi.

"Ansaitsemansa kohtalo syrjä-Suomi -sanalle olisi ollut käyttämättömänä kuoppaus ja muistopatsaana unohdus."  

Kulttuurisotaan en usko vrt. Amerikassa joskus pidetty meteli itä- ja länsirannikoiden suurkaupunkiensa eliitiksi roolitettujen väitetty tapa puhua muusta maasta ylilennettävänä länttinä. Niillä on täällä pari nettivittuilijaa, sekä jokunen luullakseen suurikin antigenderideologi, ketkä oikeasti ovat vain marginalisoituneita juntteja.

Vai mitenliene? Kun aamupäivällä kuulin radiosta äänileikkeeksi redusoidun eilisen A-Studion Yrittäjien Pentikäisen sekä Teollisuusliiton Lehtosen väitetyn väittelyn mediallisen kärjistyksen, kyllähän se huonoon suuntaan näyttää menevän. Ylemmän keskiluokan kasvatti teeskentelee voitontavoittelutarkoituksessa ymmärtämätöntä.

Tämä on luokkaristiriidan ilmaus, jonka syvempi syy on itsestäänselvyys kaltaiselleni proletaarilähtöiselle epävarmojen hommien kulttuurityypille. Se on ollut vuosikymmenet hallinnassa, mutta kärjistyy kyllä, jos kumpikaan osapuoli alkaa teeskentelemään ymmärtämätöntä. Silloin ei enää oikeasti jaeta samaa todellisuutta.

"Kulttuurisotaan en usko vrt. Amerikan eliiteiksi roolitettujen väitetty heitto ylilennettävästä läntistä."  

Siispä; mitä erityisesti tulee syrjä-Suomeen, on muistettava ettei se boomereiden aikanaan kokemaan joutuma vuosikymmententakainen massamuuttokaan ollut todellista syrjintää. Yhdet eivät koskaan lähteneet mihinkään, toiset halusivat itse lähteä, kolmannet palasivat tilaisuuden saatuaan ja niin edelleen loppuun asti.

Niinno; olihan mukana epäilemättä pelokkaat sekä vastentahtoisetkin, sillä niin viljava on kasarin populaarikulttuuri tältä osin. On elokuvien puolella Akaton mies ja Ajolähtö; musiikista mainitsen vain viimeksi kuulemani Kuumat kyyneleet. Väestön väheneminen on tosiasia, mutta pakkoa siinä ei ollut pätkää enempää.

Voin siis kunkaan oikeutta omaan tarinaansa kiistämättä muistuttaa, että vaikka vaikeuksia oli sekä yleensä huonoa eli toisinaan törkeääkin kohtelua; kyseessä oli silti voittopuolisesti vapaaehtoinen muutto. Kuva oli aina niin moninkertaisesti nyansoitu, jottei siitä saa vääntämälläkään kulttuurisotaan tarvittavaa groteskia irvistystä.