Niinniin, mutta mitä sinä aiot sille tehdä? No, et mitään – tietenkään

Sittemmin rikostarkastajaksi rankattu Itä-Uudenmaan poliisin Krista Vallila oli Maikkarin Rikospaikalle tyypillinen ainoa haastateltava, kun ne aivan tyhmien, tietämättömien ja muutenvaan tynnyrissä elävien tv-viihteeksi muka käsittelivät Avarninskandaalia. Hohhoijaa. Jauhaa kunnes kyllästyy, siten se normaalistuu.

Olipa tukholmantuulahdus, saatan nyt sanoa, kun vyyhdin paljastumistapa tunnetaan. T:n metropolialueella on nimittäin myös samansortin humanistejä liikenneoperaattorin palveluksessa sulkulipunmyyjinä – kuin ajankohtaiset täkäläiset lipuntarkastajat olivat –, että ne voivat jopa pitää kerhoa, joka protestoi vahtiväkivaltaa vastaan.

Mutta toisaalta; mitäs taivastelemista siinä on – ilmiannetuthan tosiaankin hakkasivat ihmisen ja kaiken hyvän lisäksi vielä luvattomasti kuvasivat sekä jakoivat tallenteitakin keskenään. Sopii kysyä, että kuinka ihmeessä yhdellekään mokomia videoita nähneelle ei tullut mieleen ilmoittaa asiasta eteenpäin?

"Ilmiannetuthan hakkasivat ihmisen eikä yksikään sellaisesta aiemmin kuvia tai videoita nähnyt ollut tehnyt asialle mitään."

Minä sanon teille; omalakinen kurinpito on kuin hallitulla polttamisella kesällä hävitetyn pohjoiskarjalaisen asutustilan rakennuksen jämät – kaivuri kasasi ja kuormuri vei jo – silti lieska leimahtaa heti, jos pohjahiekkaan koskee. Korostan, että luonnehdinta koskee perustaa ja mekanismejä – tuo ällötys ei ole välttämättömyys.

Niinikään; vahingoittamis- ja hyötymistarkoituksessa tallentaminen sekä häpäisevä julkaiseminen ovat jo parikymmentä vuotta vanha ilmiö. Älkää olko aivan lapsellisia. Tottakai tulisi maailmaan vielä ikäluokka, joka tekee asiakkaille tässä suhteessa kaiken sen mitä he olivat aiemmin tehneet turvallisuusalalle tai ainakin uneksivat tekevänsä.

Ja nyt pitäisi uskoa, että kaikki on hyvin, kun yksi naisoletettu poliisimieheksi luultu, joka kaiketi sitten kuuluu päällystöön vähän tarinoi valtakunnanverkon eetterimediassa kuinka paljastitte, miten tutkitte sekä miksi ne sen tekivät? Humppa-humppa-hei. Eipä ihme, jottei 50 vuoden aikajanalla mikään olennainen ole tullut paremmakseen.

"Omalakinen kurinpito on ikiaikainen ja häpäisevä kuvaaminenkin jo parikymmenvuotinen ilmiö."

Kun sillä ei oikeasti ole mitään merkitystä. Huomaan näillä riveillä ajatuksen kirkastuneen minulle, kun teetä juodessani kuuntelin poikkeuksellisesti Joensuusta juonnettua Radio Suomen alueellista aamulähetystä ja teema oli harrastukset. Että mihin sitä rahaa riittää ankeina aikoina, mihin ei.

Siksi turvallisuusalalle ei ole tulossa pakollista soveltuvuuskoetta, sekä tutkinnon voi jatkossakin suorittaa, jos itse kokee tarpeelliseksi. Työssä ei ole minkäänlaista työsuhde- eikä oikeusturvaa, tekijältä puuttuu ihmisarvo ja työilmapiirikin säilyy kauniisti sanottuna värikkäänä aina tuleviin ikiaikoihin asti.

Siksi en ihmettele vähääkään, että Maikkarin avokonttoristuneet keskinkertaiset kuukausipalkat eivät uskalla edes kysyä: onko poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asetetulla järjestyksenvalvonnalla mitään tulevaisuutta? Rikostarkastajakin vain häveliäästi totesi asioiden selvittelyn yhteiskunnassa olevan kesken.

"Turvallisuusalalle ei tule pakollista soveltuvuuskoetta ja tutkinnon voi vastakin suorittaa niin halutessaan."

Selvittelyn, jonka ehdottomin helmi täytyy olla, että niiden kahden minimikurssin väliin pitää saada pakollinen työharjoittelu. Häh, oliko alalla ehkä sittenkin vielä joku, jota harjaantumisajan palkanvähennys ei koskenut? Vai eikö turvafirmoilta muka enää käy sujuvasti ihmisten mielivaltainen erottaminen?

Eivätkä ne edes keksineet sitä niin kutsuttua harjoitteluaan itse, vaan sama on ollut käytäntö Ruotsin vartijakoulutuksessa jo kauan. Sen minä olisin halunnut nähdä, että tulevan suomalaisen ”Toisen Vartijakoulutuksen” eli kai sitten ”VK 2:den” jälkeen jokaisella alalle jäävällä on ammattitutkinto, mutta heh-heh. Ei edes oikeasti naurata.

Niinikään; tulevatko poliisilaitokset muka järjestämään alueidensa PORA-JV:lle viikkopalaverin, liittyvätkö konstaapelit muka samaan radiopeitteeseen ja käsitelläänkö pakkokeinoasiat joutuisasti? Ei. Kiinniottoperustetta sekä toimialuetta kysytään jatkossakin vain kyykyttämistarkoituksessa. Koettakaa pärjätä.

"Sen 'selvittelyn' ehdoton helmi täytyy olla kahden minimikurssin väliin lisättävä pakollinen työharjoittelu."

Niin, sitten vain selittelemään julkisesti kuinka ”vartijat” muka hylkäävät kohteensa ja yleisesti kiinniottavat ties missä maailman tuulissa tapahtuneiden juttujen epäiltyjä. Menevät julkiselle paikalle lopettamaan joukkotappeluita; huolehtivatpa jopa taksitolpan järjestyksestä – ainakin, jos nyrkin eteen sattui joku moralisoijapoliisille tärkeä ihminen.

Kun nolo totuus on, että kukaan – turvallisuusala itsekin – ei sitoudu muuhun kuin oman etunsa maksimointiin – enää puuttuu sadan prosentin suoja kaikkia mahdollisia haittoja vastaan. Muuten – ei kiinnosta. Se on 90-luvulta asti jyllänneen pääomaehtoisen yhteiskunnallisen ajattelun lopputulema. Siihen naurunalainen velvollisuusetiikka kuoli.

Kaikki haluavat nytkin vain teeskennellä, että ei se ollut meidän työyksikkö, firma eikä ainakaan minä – ne olivat nuo tuolla, jotka on sitäpaitsi jo hoideltu. Sitten pahoittelu sekä vähän naamanrypistelyä vakavana ja eikun yhdessä satavuotisjuhlakahveille. Mikään ei muutu, ei ainakaan tule paremmakseen. Yllätyitkö? Minä en.