Reservinkieltäytyjät hyvänä vihollisena

(Kuva: Jari Kähkönen) Punainen varoitusvalo palaa asevelvollisuudelle,
jolta on loppumassa...kröhöm...henkilöstö.

Puolustusministeri Antti Häkkänen(kok) mölähti ihan kunnolla pohjanmaalaisen kylähden haastattelussa, mitä on odotettavissa olleen vastareaktion tähden joutunut jälkikäteen lieventelemään. Jospa kaikki onkin vain itseämäärittelevä keskustelunkeskustelu täysin vailla käytännöllistä sovellusta?

Koska maassa on voimassa jonkunnäköinen asevelvollisuudentapainen, se vain menee joillekuille luihin sekä nahkoihin; ne ottavat asiat asioina vain elleivät enää muuta voi. Ovat olevinaan normaaleja, enemmistö ja lällälällälää. Itsemääritettely on tarpeen etenkin reservinhöpsöliineille sekä eläkeläiskapiaisille, koska he ovat niin herkkiä.

Oikeasti mokomat ovat pelkkiä pikkuporvareita, jotka nousisivat mielellään ”mittaansa yltämättömien” yläpuolelle kontrolleeraamaan ja luvittamaan; silti, vaikka kyse on silkasta sosiaalipornografisesta tirkistelystä sekä omavaltaisesta pomottamisesta. Turpa kiinni! Sinä et täällä käskyjä jaa vaan tottelet niitä itsekin.

"Pikkuporvarit eivät kontrolloi tai luvita ketään, koska heidän itsensäkin kuuluu vain totella ylempiensä antamia käskyjä."

Tottatosiaan. Itsekin olen päättyneellä viikolla keskustellut julkisesti armeijan palvelusturvallisuusongelmista ja koko ikäluokan kutsunnoista, koska asevelvollisuusjärjestelmän ongelmat ovat kiusaannuttavan selvät. Siellä mennään niin vahvasti pakko sekä kapiaisten etu edellä, jottei muuta huomatakaan.

Saati ymmärretä toimittavan kestämättömästi, koska kuvitellaan velvollisuudesta ja määräysvallasta seuraavan oikeus sanella jo toteutunut todellisuus uusiksi. Oikeasti kaksi ensinmainittua ovat olemassa vain viimemainitun puitteissa. Jos muuta luulet, olet joko tyranni tai hullu. Sekä, jos Suomi on sinun varassasi, sillä ei ole mitään toivoa.

Eniten äänessäolevista reservinhöpsöliineistä ja eläkeläiskapiaisista ei saa selvää, että mitä ne ovat tai mitä räikeästi tuottamansa hyödyn ylittävä melskaaminen esittää. Heille mahtaisi siis kelvata jo hiljaisuuskin, jossa siviilipalveluksesta saa edes mainitakaan vain lakitekstin apinoinnoilla eikä täydennyspalveluksesta puhuta sanaakaan.

"Velvollisuudesta ja määräysvallasta ei seuraa oikeutta sanella jo toteutunut todellisuus uusiksi."

Mikäli olisimme puheväleissä, – jota en oikeasti itse toivo ja epäilen voivani tuskin edes sietää – kysyisin, että mitä se teille kuuluu jos joku lähti sekä miksi. Suomi on vapaa maa, jossa kaikki tekevät itse omat ratkaisunsa – ulkopuolisten on ihan turha vollottaa sieluntuskissaan, koska se ei tehoa. Asevelvollisuus on niin vaikeuksissa.

Puhevälejä en edes toivo, koska mokomat alkavat aina selittää itärajaa, Venäjän uhkaa tai pienen maan taloudellisia mahdollisuuksia ikäänkuin kukaan muu ei tietäisi mitään tai olisi peräti kykenemätön niitä ymmärtämään. Sitten ne rupeavat haukkumaan ja lopuksi hehkuttamaan elämäntapansa "hienoutta" sekä "onnellisuuttaan".

Hehkutuksesta tulee mieleen eräs myöhäislapsuuden groteski tyyppi, joka ilmaantui eteeni kerran illalla kotiin palatessani. Näytteli aliupseerioppilaan merkkiään uhkaillen tiesmillä, kun muka tulen samalle kasarmille seuraavassa erässä. Määräys oli kyllä ihan toiseen joukko-osastoon ja siitäkin sain vielä kohtapuoliin anoen lykkäystä.

"En edes toivo pääseväni puheväleihin, koska silloin ne joko aina selittelevät, haukkuvat tai alkavat hehkuttaa." 

Keskusteluyhteys on siis täysin poikki, joten mikäpä mukavampaa kuin määritellä itseään sen perusteella mitä vastapuolestaan luulee. Moista voisi myös sanoa nuotio- tai saunatarinoinniksi ja lämpimikseen puhumiseksi. Sitä minä tässä vain bloggaan, että hittoako koko väestöä mokomalla rasitatte? Näin ei toimita vapaassa maassa.

Minua ei ainakaan kiinnosta Kokoomuksen konservatiivihaukan opportunistiset haikailut tai perämetsäläisen reservinhöpsöliinin suvaitsemiset. Minä vihaan teidän niin kutsuttua järjestelmäänne enkä toivo sille mitään hyvää; siltikään, vaikka Siviilipalveluskeskuskin menisi samassa rytäkässä.

En osallistu armeijan toimintaan mitenkään muuten kuin veroja maksamalla ja olemalla rikkomatta sotilasalueen liikkumisrajoitusta. Te ehkä sanotte tänään kokonaisturvallisuus ettekä totaalinen sodankäynti, mutta tahdotte silti tehdä täydennyspalvelusvelvollisista kiväärittömiä-kokardittomia lapiosotilaita. Ei käy.

"Konservatiivihaukan haikailut ja perämetsän reservinhöpsöliinin suvaitsevaisuus eivät kiinnosta."

Vai vihjataanko, ettei Suomi olekaan vapaa maa? Niinpäniin. Itseksensä kun keskustelee niin on yksimielinen ja harmonia vallitsee. Saattaa myös tosin olla todellisuudelle vieras tohelo sekä suorastaan päästään vialla, muttei umpiossa käsitä sitä itse. Saati muutu paremmakseen tai motivoidu ottamaan vastaan apua.

Siispä; nostattiko tovi sitten tapahtunut Jehovan todistajien jo alkujaan kestämättömän ja anakronistisen poikkeuksen väistämätön loppu jonkun myöhäisen äxän luontoa epäsuotavasti? Sellaisen, joka oli liian nuori mouhoamaan ysärin militarismipiikissä vaan jo selkeästi yli-ikäinen Ukrainan ja Naton aikaan.

Olisipa noloa, jos tarkoitus oli vain mielistellä yhden metsänkeskisen tuppukylän oletuskonservatiivisia asenteita, mutta vuoksensa syntyikin reservistäeroamispiikki. Selväähän näet on, että kohtalokkaimmat erehdykset tehdään aina silloin, kun haastoi riitaa turhasta, mutta päätyikin itse joko selkä seinää vasten tai sai koreasti köniinsä.

"Turhasta itsehaastetussa riidassa tappiolle jouduttaessahan ne kaikkein kohtalokkaimmat virheet tehdäänkin."

Ei kai reservistä eroamisen kielto voisi mennä läpi? Muistakaa pakolaisaalto ja koronakriisi, koska silloinhan nähtiin kuinka perustuslaki sekä ihmisoikeudet taipuivat määrätietoisen käsissä. Ensinmainitusta bloggasi Saku Uuninpankkopoika Timonen, viimemainitun mainitsi emeritusprofessori Jukka Kekkonen Helsingin Sanomissa.

Pakolaisaallossa kaikki olivat yhä yhdenvertaisia lain edessä, mutta turvapaikanhakijat tosin joutuivat – ainakin hetkeksi – vähän epäyhdenvertaisemmiksi kuin toiset. Ja koronakriisissä taas maa meni kiinni, kirjaimellisesti; rivakkuutta sopi vain hämmästellä sekä jälkiseurauksia kauhistellaan yhä. Suomi taitaa siis olla aika kumma maa.

Siispä; hitaimpienkin on paras älytä, että vaikka heillä ehkä saattoikin olla käsitys maastamme valkoisten protestanttisten suomenkielisten osapäiväsotilaiden ja heteromiesten hegemoniana, jossa toisenlaisia hallittiin ylhäältäpäin kovakouraisesti – se oli silti pelkkä fantasia. Kukaan ei edes välitä enää leikkiä, että tämä on näin yhä.