Vientivetoinen palkkamalli on Suomen minimipalkkalaki eikä se siihen jää

(Kuva: Jari Kähkönen) Aitoa puna-armeijan ylijäämää; kuvassa ryhmänjohtajan dokumenttilaukku ja Veshmeshok-niminen selkäreppu.

Orpon hallituksen niin kutsutut työmarkkinauudistukset ovat työnantajapuolen toiveuni; älköön siis unohdettako olevan olemassa sellainenkin kuin työntekijäpuoli. Sekä m-sanasta tuli itsestäänselvästi ymmärtää, jottei ainakaan vapaan maan valtiovallalla pitänyt olla mitään asiaa sekaantua niiden toimintaan.

Niin varmaan. Usein mainittu, mutta harvoin tarkasti siteerattu Friedrich Hayek’kin oli sitä mieltä, ettei töitä voi panna paremmuusjärjestykseen vaan kaikilla pitäisi olla sama tasapalkka. Lailla tietyksi numeraaliksi säädetty minimipalkka, jota tosin vastaavasti muistetaan korottaa harvoin tai ei koskaan; on tästä se modernimpi sovellus.

Liittovaltioissa, joissa vallanjako-oppi suo – niin piirikunnat kuin kaupungitkin ovat pyrkineet sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen säätämällä siitä itse. No, ainakin kunnes osavaltion lainsäätämöön tuli vaihtoehtoisten faktojen kannattajia, jotka estivät saman toistumisen vastaisuudessa paikallistasolla. Miksi? Se oli tukijoidensa etu.

"Lakisääteinen minipalkka takaa tasaiset ansiot, mutta valitettavasti sitä muistetaan korottaa vain harvoin."

Muistan vaikken välittäisikään, kun nuoruudentoveri työmaalta evästi kysymään messuilla oletettavasti tapaamaan tulemiltani liiton toimitsijoilta, että oliko meille olemassa joku palkkaohjelma ja mitä se tarkoitti. No oli, sekä palkankorotuksiahan näin tarkoitettiin aikaansaada, mutta kun teollisuus meni koko ajan ”karkuun”.

Niinikään; kysyin toiselta, joka ilkkui tapahtumahetkellä lakossa olleita paperimiehiä luulotellun ”työpaikkojensa kusemisen vuoksi”, että tietääkö itse miksi välillämme oli se palkkaero. Vastasi naama vakavana että vaativuuden takia. Jösses. Ei tajunnut edes pääomavaltaisuutta ja jalostusasteen äkkinousun vaikutusta tuottavuuteen.

Siksikin bloggaan, koska en usko ihmisten tietävän hyvinvointivaltion jälkeisen ajan poliittista agendaa; saati käsittävän sen työmarkkinoiden uusjako -lokerossa odottavan minimipalkat ja eduttomuus. Vientimalli on sitä itseään; tulonsa jälkeen heikkojen kanssa ei enää sovita mistään, mutta harvoille vahvoille jää yhä tes.

"Vientimalli on sitä itseään; harvoille vahvoille jää tes, mutta heikkojen kanssa ei tämän jälkeen enää sovita mistään."

Niin; joku neropatti voi viisastella, että saahan hyvä työnantaja maksaa hyvälle työntekijälle niin paljon kuin tahtoo eikä työehtosopimuksella sopimisoikeuttakaan ole ehdotettu poistettavaksi. Juu, mutta kun oikeasti noin hyviä työpaikkoja ei ole monta eikä se tes:kään useimmiten synny tuosta vain.

Siispä; jos – samaan aikaan – valtakunnansovittelija ei voi sovintoesityksessä ylittää vientialojen palkkatasoa, myöntätunto- ja tukilakot on rajattu sekä lakkosakkoja niin korotettu kuin osin henkilökohtaistettukin, millä neuvottelet? Voihan sitä tietysti siveästi pyytää sekä koreasti järkeenkin vedota, mutta älä nyt hei viitsi!

Asia on nimittäin sillä tavalla, että työ ja pääoma ovat keskenään sovittamattomassa ristiriidassa. Viimemainittu ei anna ensinmainitulle lähtökohtaisesti mitään sekä kovalla painostamisellakin vain vähimmän välttämättömän, että tuotanto rullaisi eikä arvonsa lisäystä estäisi mikään. Tajuatko? Eri maailmat ja halutaan eri asioita.

"Voihan sitä muljauksen jälkeen siveästi pyytää sekä koreasti järkeenkin vedota palkastaan, mutta älä nyt hei viitsi!"

Sanonko mille Orpon hallituksen vientivetoinen palkkamalli on avaus? Paluuseen aluekohtaisiin tesseihin, joiden sitovuus on arvoitus. Alkaa reaalipolitiikka, jossa työntekijöitä edustaa kuka tahansa työnantajan taskussa oleva pelle, selkärangaton tai muu bulvaani ja tämän jälkeen allekirjoitettua kirjaa käytetään pelkkään hallintaan.

Tulee laajassa mitassa sallituksi tehdä niin kuin Facebook-kaverin kaveri sauhusi tekevänsä jo silloin, kun molempien näkemällä seinällä teemana oli työmarkkina-asiat. Että liiton miehille hän ei maksa kuin työehtosopimuksen alimman pykälän mukaan, ja muille reilusti. En välittänyt selvittää toitottaako vain vai puhuuko totta.

Seuraavaksi meille tulee terveisiä Latinalaisesta Amerikasta olevat suojeluliitot, joiden olemassaolon tarkoitus on estää järjestäytymisvapauden toteutuminen ja kaikki työelämän edistysaskeleet silkalla olemassaolollaan. Mutta aloittavat nyt kohtuullisesti sekä varovasti eli yhdysvaltalaisesta minipalkkalaista.

"Työntekijöitä 'edustaa' työnantajan taskussa oleva bulvaani ja 'sopimusta' käytetään pelkkään hallintaan."

Että siinä suhteessa on paikallaan, että nyt lakkoillaan, koska eihän tälläistä voi päästää tapahtumaan. Jos se toteutuu lainsäädäntöteitse pakolla siitä huolimatta, työntekijän asemassa oleviksi tuntevat voivat vast’edes pidättäytyä äänestämästä perussuomalaisia. Sikäli, jos tuon puolueen ominta luontoa ei tosiaan jo tiennyt.

Bloggaan, koska tiedän ihmisluonnon olevan sellainen, että ensin yritetään olla mielinkielin sanoen mahdollisimman vähän. Sitten udellaan voiko hyötyä jotain vai antaako se selkään ellei tottele. Lopulta sadatellaan huonoa tuuria ja höykytetään jotakuta heikompaansa, kun yllätysyllätys kävikin huonosti.

Moniko siis pinnaa – käy töissä lakkojen aikana – kuvitellen voivansa olla välinpitämätön sanktioista tai uskottelee saavansa samat edut liittoon kuulumattakin? Paitsi, ettei nyt ollut kyse hyvän saamisesta vaan pahan saamattomuudesta. Mietipä sitä yksilö, kukkoilija, epäsolidaarinen, tarkaneuronlaskija ja keitä muita teitä olikaan.