Et toista ilman toista saa

Reino syö akryylimassaa featuring Päivi Lepistö esitti Kumin ja nahkan, joka oli Radiomafian vuoden 1996 kesäkumibiisi. Tuo Raptorin Izmon ja Jufon kynäilemä laini eli otsikkoni muistui mieleen männäuutispäivänä vapaassa assosiaatiossa, kun puhuttiin sangen sivussa itse asiasta olevia myymälävarkauksista.

Kuinka te voitte normaalistaa noin tuollaisenkin ilmiön kuin se olisi pakkasen, tuulen tai lumisateen kaltainen väistämättömyys, joka on ihmisen vallan tuollapuolen? Edellistä älköön väärinkäsitettäkö ilmastodenialismiksi, vaikka boomereiden sääpuhe lieneekin yhtä vaikeastitajuttavaa kuin sitäedellinen äxien seksipuhe.

En minä muuten kirjoittaisi, mutta kun ensin oli lähimenneessä Enon Alkon täysin käsittämätön Suomen Ennätys kädettömyydessä anastustilanteessa – molemmat myyjät perääntyivät lukkojentaakse takahuoneeseen. Sitten aivan vast’ikään Helsingin Reimarlassa kaksi K-Kaupan myyjää hakattiin vastaavassa tilanteessa.

"On sivussa asiasta esittää myymälävarkaus sääilmiönä, joka on ihmisen vallan tuollapuolen."

Siispä; ei ole olemassa hävikintorjuntaa, josta puuttuu erityisestävä toiminta. Tunnetut käännytetään jo ovelta eli heidän sisäänpääsynsä estetään. Havaittujen teko taas joko keskeytetään sanomalla ”tavarat pois ja ulos” tai ottamalla heidät kiinni oikealla hetkellä. Vasta tämän jälkeen alkaa ennaltaestävä vaikutus.

Ennaltaehkäisevä vaikutus ja erityisestävä toiminta ovat siis kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään; niistä yhdessä muodostuu hävikintorjunta. Tämä on ammattitaitoa vaativa työtä – on aika paha munaus ylipäätään syyttää jotakuta aiheetta varkaaksi ja etenkin päästää tämä ulos ellei olisi pitänyt päästää.

Asialla on nimittäin monensortin suhareita, joista lukuisilla on taskuissaan tiesmitä, takana kirjava menneisyys sekä kesken...kaikenlaista. On ne ketkä ”leikkivät anastavansa” saadakseen huomiota tai päässä on kuvitelma vahingonkorvauksista. Jotkut taas muuttuvat maanvaivoiksi, koska sanominen laukaisi yllykkeitä.

"Ennaltaehkäisy ja erityisestävä toiminta muodostavat yhdessä hävikintorjunnan kokonaisuuden. Se on ammattityötä."

Emme tosiaan ole Amerikassa, jossa yhtäällä tavaroiden kätkeminen on sellaisenaan kaksiosaisen ”vähittäiskauppavarkauden” tunnusmerkistössä. Toisaallahan siellä tavaroita pitää ensin vaatia takaisin tai ei tule kiinniottoa – kolmannessa taas on ”kaupanpitäjän poikkeus” eli kiinniotto tehdään Suomeen verrattavin menoin.

Niinikään; oikeuskäytäntö Suomessa osoittaa, että kätkentä&kuljettamaan lähteminen voi joissain tapauksissa riittää – tässä se ammattilaisuus katsotaan – oletko oikeasti asiantunteva tai oliko sinulla edes muistivihko mukana töissä? Niinpä; eivät kaikki kaupat ole pieniä lähiön elintarvikeliikkeitä.

Silti kaupan niin kutsutut turvallisuuspalvelut ovat aina olleet vaihtelevantasoiset. Jotkut tilasivat sillointällöin kymmenen tuntia ja toiset tulivat lähietäisyydelle tivaamaan vastauksia työn tuloksellisuudesta. Aina on myös ollut niin kutsuttuja mukavia eli pehmeitä tyyppejä, jotka suostuivat ”auttamaan henkilökuntaa”.

"Suomessa kaupan niin kutsutut turvallisuuspalvelut ovat aina olleet vaihtelevantasoiset ja aliresurssoidut."

Siispä; en ole vähääkään kummastunut viimevuosien kahtiajaosta. Ison rahan kaupoissa käy sillointällöin ”päivystämässä” kauppapiiri ja pienemmissä putiikeissa ikuista kuuden tunnin iltavuoroa veivaava osa-aikainen onneton saa olla stressileluna moraalittoman työnjohdon ja oman elämän sankari -kauppiaan välillä.

Et silti ole nähnyt etkä kuullut mitään ellet ole täysin pitävän pokan jälkeen joutunut katsomaan vierestä, kun rangaistusvaatimus perutaan poliisin edessä. Ja seuraava taukosi muuten sitten tärväytyikin suutuitsä -keskusteluun peruuttajan kanssa. Voimassaolleeseen lainsäädäntöön ei sisältynyt mahdollisuutta tehdä vapautuspäätös.

Kaikenkaikkiaan; ympärillä leijuu vahva kiinnostumattomuuden tuoksahdus, joka on jotain vain sille kuin muistaa henkilötunnuksia puhelimessa tietokoneelta kaivelevan poliisin ketä ei kiinnosta tulla paikalle. Tai valvontahullut kaikenvaltiasjohtajat, jotka saattoivat kassalinjalla tarkastuttaa kasseja ellei ihan taskujakin ”käskystään”.

"Seurasi kahtiajako kauppapiiriin ja osa-aikaiseen onnettomaan, koska kamppailu paremmasta tuloksesta ei kiinnosta."

Niinpäniin; paras mahdollinen heti valmis lopputulos pitäisi saada näkymättömän huipputekijän vetona ja mielellään vielä ilmaiseksi. Kun oikeasti kyse on arkisesta ihmistyöstä, jota tekemään pitää ensin oppia, sitten pärjätä sekä lopulta jaksaa. Jotkut vartijakortti tai firman henkilökortti ovat vasta lupa alkaa taivaltaa omaa polkuaan.

Nuo ajatukset ovat yhtä kaukana tekosteriilistä sekä hyssytteleväisestä nykyajastamme kuin matkakeikkaa tekevä myymäläetsivä, joka halutaan toiselle puolelle Suomea vain nimensä tähden. Vai onko se peräti niin varhaista henkilöbrändäystä, että sinä vuonna ei vielä mokomaa sanaa tunnettukaan?

On minulla toki ajatus ratkaisuistakin; Enon pitäjäkeskukseen olisi pitänyt jo vuosia sitten saada jalkapartio ja pääkaupunkiseudulla voisivat tehostaa hälytysvalmiuttaan. Pressin puolella taas pitäisi lopultakin päästää irti yksityisten turvallisuuspalveluiden vähättelystä sekä demonisoinnista. Et toista ilman toista saa. Piste.