Vantaan kouluampuminen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kai sitä tästäkin täytyy bloggata, koska päivän teema vaihtui äkillisesti. Aktiivinen ampuja koulussa on pirullinen tilanne, jollainen olisi parhaimmillaan ennaltaehkäistynä. Mikäli se tästä huolimatta käynnistyy; tapahtumiin on pakko puuttua, mutta käytettävissä ei enää ole yhtään ainutta hyvää vaihtoehtoa.

Kaikki lähtee liikkeelle kotoa; siellä on tiedettävä oman lapsen terveys, toiminta sekä sosiaaliset suhteet. Myös koulun aikuisten pitää olla hereillä, saavutettavissa ja vastaanottavaisia. Jos vastuu ulkoistuu tieskeille netinkulkijoille tiesmitä mielessään, tämä peli on hävitty jo alkuvihellyksen hetkellä.

Jos vanhemmat ja koulun aikuiset eivät riitä, pärjää tai välitä, jo käynnissäolevaan murheelliseen tilanteeseen puuttuminen tapahtuu väistämättä myöhässä sekä hyvin karkein menetelmin. Mikäli uhreilta ylipäätään vältytään; se on silkkaa hyvää tuuria, eli mahdollisuus on hyvin ohut.

"Mikäli vastuu asioista ulkoistuu tieskeille netinkulkijoille tiesmitä mielessään, tämä peli hävittiin jo alkuvihellyksen hetkellä."

Minun kantani on, että kerran sisälle kouluun päässyttä uhkaa ei hyssytellä tai ohjata pois. Siellä pitäisi olla asianmukaiset tilat, jotta pystytään käsittelemään niin yhteisön toisen jäsenen kanssa konfliktiin joutunut kuin vaarallisen esineen kannostakin epäilty oppilas. Riittävä määrä aikuisia ottaa tarvittaessa kaikki neljä raajaa hallintaan.

Mikäli uhka kärjistyi ampumiseksi, tekijä joudutaan pysäyttämään todella rajuin keinoin. Jos suorittaja on ei-poliisi, nähdäkseni taktiikkana kyseeseen tulevat ainoastaan tajuttomuus tai kiinteään rakenteeseen kiinnikytkeminen. Siinähän sitä onkin tekeminen, jos ei ole voimankäyttövälineitä eikä edes kevyttäkään suojavarustusta.

Vaan miten liene valtuuksien laita? Opetuslainsäädäntö ei tunnista vartijaa lainkaan, maassa on vallitsevana oppi vartijan tarpeettoman voimankäyttövälineiden kannon kiellosta eikä järjestyksenvalvojaakaan voi asettaa kuin vain hyvin harvoihin oppilaitoksiin. Tällä kaikella on omat seurauksensa käytännön toimintaan.

"Jos uhka kärjistyy ampumiseksi, se joudutaan pysäyttämään todella rajuin keinoin. Pystytäänkö tähän turvallisesti?"

Ymmärrän; perusopetus on lakimääräiseen velvollisuuteen perustuvaa toimintaa, jota on tällöin pakko toteutettaa virkamiestyönä, mutta entä jos se ei riitä tai ole saatavilla? Muistellaanpa sitäkin turhaa edestakaista teoreettista veivaamista, mikä vallitsi ulkomaalaisten säilöönottoyksikön vartioinnin kanssa ennnenmuinoin.

Kernaasti joku muu kuin minä saa olla viisaana sen suhteen, että lisätäänkö opetuslainsäädäntöön maininta vartijasta, voiko kouluun jatkossa asettaa järjestyksenvalvojan vai pitääkö opetustoimen vartijat ottaa virkasuhteeseen. Vaikka eiköhän tämäkin keskustelu yksinpuheluksi jääne, loppujenlopuksi. Kuten aina.

Pitäisikö jokaiselle vartijalle ja järjestyksenvalvojalle olla koulutettu tietty voimankäyttövalmius sekä sitä vastaavat välineet ainakin olla saatavilla läheltä turvallisesta paikasta? Niinpä. Tämä on todella iso linjavalinta. Samat sanat suojakäsineistä ja -liivistä muodostuvasta kevyestä suojavarustuksesta.

Lisäys 3.4.24

Hohhoijaa. Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen; mokomakin video on katsottavissa täällä. Se on häkellyttävä negatiivisen kehäpäättelevän teleologinen puheenvuoro, joka ei nostanut kouluturvallisuuskeskustelun tasoa. Kuinka ihmeessä moinen voi olla jutussa, mikä on käsittelevinään varautumista kouluampumisiin, Minna Rosvall?

Ei ole ymmärretty perusasioitakaan – sikäli, kun sitä edes oikeastaan yritettiin – eikä vain olkiukkoilevan mustamaalailevan vähättelevästi oltu pohtivinaan asiaa ja – yllätysyllätys – päädytty sitten lopputulemana "todistukseen" kouluaikaisen vartioinnin vaikeasti toteutettavan hyödyttömästä kalleudesta.

Olen vilpittömästi pahoillani sen onnettoman piruparan puolesta, jolle Timo Jalonen arpoutuu vartiointiyhteyshenkilöksi.