Sen verran Riika Raitio osuu – ilmeisesti vahingossa – oikeaan, että vain häiritsevän perusasteen oppilaan kanssa oltaisiin kyllä vaikeuksissa. Hänen luokasta poistamiseensa tarvittaisiin pedagogi, koska valitettavasti vartioimistoimeksiannolla ei voi suojata oikeutta oppia tai oppimisympäristöä.
Mutta jos turvapalvelulakia on kerran edes vilkaistu, olisi voinut samalla todeta, ettei toimivalta tule yksin koulutuksesta. Sen lisäksi piti olla hyväksytty, työsuhteessa, työvuorossa, toimialueella ja suorittaa tehtävää. Lisäksi; ellei koululla ole elinkeinolupaa, koulutetunkin vahtimestarin vartijahyväksyntä on nollan arvoinen.
Rikos- ja prosessioikeus ei ainakaan kuulunut maisterioletetun Raition aineyhdistelmään siellä eventuaalisessa universsissaan. Jos olisi kuulunut; hän olisi tiennyt hätävarjelun sekä pakkotilan olevan rikosoikeuden yleisiin oppeihin kuuluvia yleisiä vastuuvapaus- ja anteeksiantoperusteita. Ne eivät ole oikeuksia.
"Kurssinkäynti ei koulun vahtimestaria vielä vartijaksi muuta eivätkä hätävarjelu ja pakkotila ole oikeuksia."
Siispä; termien selityskin on näemmä sitten epäinformatiivisesti klimpissa ellei suorastaan päin persettä. Hätävarjelu on oikeudettoman hyökkäyksen torjumista puolustettavissa olevalla keinolla. Pakkotila taas edellyttää pakottavaa hengen- ja/tai terveydenvaaraa eikä mikä hyvänsä ”muu vaara” todellakaan vielä kelpaa.
Mutta eihän tämä ole mikään arkikieli versus lakikieli -hupailu, tekeillä on selvästi vartijan ikiaikaiseen epälegitimiteettiin perustuva manipulointi. Katsos Riikaseni; vartijan ja siviilin välillä on aina se pieni ero, että ensinmainittu saa oikeutena tehdä sen mistä jälkimmäistä ei mahdollisesti – huolellisesti perusteltuna – tuomita rangaistukseen.
No, vaikka tämä YLE Jämsän satelliittitoimittaja veikin oikeustieteiden tohtori Rikanderia kuin toimitusmaskottia työpöydällä; onhan tässä sentään asiallinen lopputulema. Niin tulistunut kuin olenkin vartijoiden tarkoituksellisesta vähättelystä; en saata tuomita pyyntöä kiinnipito-oikeudesta ja pysyvistä aikuisista.
"Eihän tämä ole mikään lakikielellä hupailu vaan vartijan ikiaikaiseen epälegitimiteettin perustuva yritys manipuloida yleisöä."
Vai saatanko? Olinhan tietenkin jo vuosia sitten Pro Publicasta lukenut kuinka ensinmainitusta tuli tietyissä Yhdysvaltain osavaltioissa rutiinireaktio kaikkeen oppilaiden ulkoiseen oireiluun. Toimenpiteiden määrät nousivat pilviin; rakennettiin pehmeitä koppeja, joissa niitä onnettomia pikkulapsia oikein sidottiin kiinnikin.
Kun se vain on sillä tavalla, että nyt Henri Rikander – tämä entinen poliisi, nykyinen oikeusoppinut ja yhä saman Tampereen kaupungin turvallisuuspäällikkö, joka on Ahvenisjärven koulun opetuksen järjestäjäkin – haksahti täysin osaamisalueensa ulkopuolelle. Jos näet lapsi on oikeasti noin sekaisin, hän ei enää kuulu kouluun.
Mutta niinkuin minä kokeneita kouluterveydenhoitajia jututtamalla tiedän, näissä jutuissa psykiatrialta tullaan enemmän kuin helposti kohta takaisin – apua saamatta. Siispä; kyllä tässäkin sangen kierossa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa saattaa olla myös roimasti minun harmitustani suurempi vaaranpaikka, joka pitää tuomita.
"Kyllä tässä kierossa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa on myös roimasti minun harmitustani suurempi vaaranpaikka."
Siispä; mitä tämä virtuaalinen saastutus liittyi vartijoihin, joiden edustajaa ei edes vaivauduttu haastattelemaan? On kiusaannuttavan ilmeistä heitä pidetyn keppihevosena tai niin suurena pahana, ettei kehtaa edes suoraan puhutellakaan. Ihmekään, että vartijuus esitettiin jonain kummana lätkänä rinnassa, mitä se ei ole.
Näin toimii monimutkainen jälkiteollinen yhteiskunta, jonka ymmärtää vain mielikuvitusta käyttäen. Työnjako, teknologia ja käyttövoima kantoivat matkansa verran. Sen jälkeen ammattikunnat laitettiin kilpailemaan keskenään sekä lopulta yksittäinen työläinen toistaan vastaan. Tässä jutussa on kyse ihan samasta ilmiöstä.
Julkinen valta kyseenalaistuu, jos oppivelvollisuutta ei noudateta, koska koulua väitetään uskottavasti turvattomaksi. Sen toimijat taas ovat tottuneet asemiinsa ja tuloihinsa, mitkä he aikovat pitää myös vastaisuudesta. Sekä; rahasta puhuttaessa on aina kahtiajako – yhteen se ei riitä, mutta toisesta vain aina sanotaan niin.
Lapsista ja oppilaista viis – useimmiten ei ihan täyttä sitäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.