Hus! Pois! Etsi itseäsi muualta! Ala intellektuaaliksi vasta, kun et muualle pääse tai sovi

(Kuva: Jari Kähkönen) Joku laikka pitää tässäkin hommassa olla, jotta sitä voi tehdä.
Enää ei kuitenkaan onneksi tarvitse käyttää erityistä isohkoa kenttälaukkua, koska
tänään kirjoitusvälineitä saa jo huomattavasti helppokulkuisempina malleina.

Päätin viimeksi retoriseen kysymykseen, että josko olisinkin kohtuukäyttäjä kirjoittamisessa, koska Emilia Männynväli lahjoitti minulle ajatuksen tuoreessa esseekirjassaan. Siispä; 2/3 osaa Kai Ekholmin Jörn Donner -elämänkertaa luettuani, tuntuu luontevalta jatkaa intellektuaaliudesta elämäntapana.

Näyn itse merkinneen vedenkestävään A 7 avolehtiööni aloituskysymyksen, että ”velvoittaako intellektuaalius”. Kyllä ja ei. Kaksitahoisuuteni on lähempää sukua toivoisinkaan Björn Wahlroosin taannoisessa Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa sanomalle ajatukselle kyvystä sopeuttaa sanottavansa kuulijan tasoon.

Niin. Siihän sitä sitten ollaan. Eipä ihme, että joskus vielä esikeski-iässäni romantikkouteni savuavilla rauniolla tai viime jämillä – yli kymmenen vuotta sitten – saatoin tunnelmoida tehtävän olevan tavallaan soihdun- tai tulenkantajuutta. Ole siis varovainen mitä sillä teet, ja jos kättä alkaa painaa; pane tulikeppi koukkuun seinällä.

"Velvoittaako intellektuaalius? Kyllä ja ei. Mutta; koska se on tavallaan soihdun- tai tulenkantajuutta, on oltava varovainen."

Siksipä kai Karl Kautskykin, jota en itse tunnista minkäänsortin utopistiksi lainkaan; taas kynäili Ville-Juhani Sutisen toimittaman antologian sivuilla, että sosialistien riveihin siirtyvällä intellektuaalilla on taipumusta alkaa opettajaksi. Olisi siis älyttävä vaihdannassa kunkin antavan vain kuparisen viisisenttisen edestä ajatuksiaan.

Opettamista tulee nähdäkseni nimenomaan välttää, koska se ei enää ole lainkaan älykölle sopivaa puuhaa – alkaa näet ilmetä transferenssiä, jolloin jonkun on parasta kyetä ottamaan ja etenkin pitämään käsissään tuon suhteen valta. Samat sanat puheenjohtamisesta, ideologioinnista sekä etenkin kaikensortin kaaderitouhuista.

Ihminen nimittäin ei yleensäottaen tykkää ajattelemaan joutumisesta, sekä erityisen synkästi tämä vihaa itsenäistä sellaista, jossa mikään ei ennalta kerro ”oikeaa vastausta". Todellisuudessa se haluaa turvallisuutta, joukkoon kuulumista ja mielihyvää; on nähty, että kuka tahansa vallanhimoinen roisto voi päästä johtajaksi.

"Ihminen nimittäin ei yleensä tykkää ajattelemaan joutumisesta, sekä erityisen synkästi tämä vihaa itsenäistä sellaista."

Niin. Mitä jos väitetty keskustelu on silkkaa tekemisenpuutteeseen ikävystymistä, katkeran elämän hyvittämistä huomionkipeydellä tai yksinäisyyden pakottamaa kaverinkaipuuta? Mokoma älyllisyyden kentille kelpaamaton ressukkahan olisi pitänyt tunnistaa sekä jättää tyystin vastausta vaille.

Joskus ilmenee nettiytyneen turvallisuuspolitiikan harrastajain kiljusirkukseksi sanomaa käyttäytymistä, jonka yläkäsitteellisen määrite on anti-intellektuaalius. Pitäjät ovat kieroja kansanhenkilöoletettuja keiden kanssa ei tule erehtyä tasaiselle, koska minkäänlaista mielekästä dialogia ei tule muodostumaan – päinvastoin.

Intellektuelli ei nimittäin ole minkäänsortin uhrimielikään. Siispä; puheeksiotettaessa on myöskin varottava KGB-logiikkaa, jossa ynseän yhteistyökyvytön laiska luikuri vastapuoli lähinnä odottaa mahdollisuutta ynähtää ”mene sitten hoitamaan se asia”. Jos et hallitse tätä rajapintaa, saatat sittenkin olla aktivisti – ole pois, ei sekään pahasta ole.

"Älyllisyyden kentälle kelpaamattomat ressukat, anti-intellektuaalit ja luikurit tulee tunnistaa; jättää heidät omaan arvoonsa."

Älyköt eivät nimittäin ole vitsi-, puhe- tai sloganiautomaatteja eivätkä vetonauloja eli hupinumeroita ties missä tarkoituksessa toimeenpannuille kokoontumisille. Jos et ole naiivi hyväksikäytettävä, saatat olla enemmin esiintyjä, myyjä tai yrittäjä kuin intellektuaali; mikäs siinä – on niillekin paikkansa tässä maailmassa.

Todellinen älykkö on nimittäin jokseenkin peloton; hän sanoo sen mitä tietää, havaitsee tai oikeaksi arvioi eikä kanna juurikaan huolta mitä kukaan moisesta ehkä tykkää. Joskus saattaa sattua, että sanottu oli ilmeinen, minkä kaikki tiesivät vaan kukaan ei tohtinut kakaista ulos; tämä on silti harva poikkeus, joka ei toistu usein.

Sanon näin usein, mutta toistan itseäni mielelläni; intellektuaali ei toimita täsmätilauksia eikä etenkään ole välttämättä samaa mieltä joka asiasta joka kerta – sitä saadaksesi kontaktoi copywriter mainostoimistossa tai perusta oma ajatuspaja. Todellakin; tämä elämäntapa ei sovi kaikille. Hus, pois! Tule tänne vasta kun et muualle pääse eli sovi.

"Peloton tosi-intellektuelli ei ole vetonaula, hupinumero, automaatti eikä toimita täsmätilauksia tai ole aina samaa mieltä."

Niin. Minkä ihmeen takia olisin vaivautunut sijaishuoltonuorten väkivallasta(2), sieltä hatkanneiden kiinniottamisesta, hahahhaa ehdotuksesta perustaa moniammatillisia työryhmiä vastustamaan kouluväkivaltaa tai kaupan häiriökäyttäytymisestä ml. ryöstöt(Itä-Suomen YLE:n aamulähetyksen aihe)? Ollut, mennyt sekä puitu.

Mikä estäisi tekemästä esimerkiksi nyt vaikka sitten valtionkoulukodille kehää ja kuorta sekä kiinniottamasta rikoksen teosta eli pakenemasta tavattuja? Onhan myös jo vanha vitsi, ettei lastensuojelu kykene suojelemaan lapsia, jotka ovat kaikessa jotain aivan muuta kuin jopa ne kaikkein huonokäytöksisimmätkin sellaiset.

Huoh. Poliisin EET:ssä on olevinaan moniammatillisia tiimejä, mutta aivan yhtälailla ne ovat saattaneet taantua pelkiksi kahden vuoden juttujonon nuorisorikollisuuden – yhden ylikonstun ja yhden konstun muodostamiksi – tutkintaryhmiksi. Kaupan turvallisuudesta sekä vartioinnista olen niinikään sanonut jo kaiken mahdollisen – ellen jo liikaakin.

Tai Skärholmenin juttu Tukholmassa...johan nyt jo Centralspanin siviilipartiokin keskustassa kerran 70-luvulla, kun virkapistoolina oli vielä se seiskamillikko Walther... Vai ASMR:stäkö olisi ehkä pitänyt kynäillä? Sanat eivät sanomalla lopu, mutta teepä joku kerta itsekin se henkinen työ kuin tämän päämäärän saavuttamiseksi vaaditaan.