Päättymättömään nolojen tapausten historiaan on syynsä

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotilasalueiden kolmannen luokan puolipoliisin olemassaolo on uhattuna.

Minun tekee pahaa edes kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos Panssariprikaatin pikkupojat ja/tai -tytöt olisivat äkänneet sen väkivaltaiseksi sekä aseistetuksi olettamani rattijuopon poistuvien henkilökuntakaistalla sekä puuttuneet asioihin. Voi hyvä ihme. Siitä olisi seurannut erittäin rumaa jälkeä kaikissa tapauksissa.

Jo henkinen ylikävely uhoamisen ja manipuloinnin merkeissä on paha; en rehdisti sanoen tiedä olisiko pahempi ollut puomin läpi ajo vai pitää tilannetta viivyttäen hallinnassaan apuvoimien saapumiseen asti. Pahin olisi ollut mitä seuraa tai olisi pitänyt seurata, kun lyhyen ytimekkäästi huudetaan varoitus ”ASE!”

Armeijan sotilaspoliisiksi tituleerattu vartiointi on varuspalvelijoiden ilmaistyövoiman hyväksikäyttöä ja kontrollointia; siispä valtuutensa, välineensä, osaamisensa ja uskalluksensa ovat mitä ovat. Toiminto katsoo pääosin ulospäin – odottaa ätäkkiä mitä ei ikinä tule – sikäli, kun jo mainitun henkilöstöryhmän kontrolloimiselta ehtii.

"Armeijan vartiointi on mitä on, koska se on varuspalvelijoiden ilmaistyövoimaan perustuvaa näennäistekemistä."

Niin. Mitä jos ajo oli voimassa, koska joku oli joskus kuitannut auton? On aika paljon pyydetty varuspalvelijalta huomata, että käyttö on silti luvatonta, koska esimerkiksi perusteena ollut toiminta ei pyöri nyt. Tai soittaa vastuuhenkilölle tarkistaakseen asia. Samalla, kun henkilökuntaan kuuluva vieressä osoittaa mieltään, huutaa ja uhkailee.

Onkohan portilla edes kalibroitua alkometriä pilleineen sekä sylkinäytehuumetestereitä käyttöpäiviä jäljellä, jos sinne joku sellainenkin sattuisi, joka niin saa kuin osaakin niitä käyttää? Tässä vaiheessa tilanne kuumenee väistämättä, koska ”voimankäyttöviikon” ynnä neliviikkoisen miehistön peruskurssin eväät ovat loppuun ammennetut.

Epäilen suuresti, että portilla toimivat oletetut kaksi varuspalvelijaa eivät älyä tehdä ilmoitusta heti ja pyytää apuvoimia oikeilla esitiedoilla. Sekä; aina jos kulunvalvontapaikan toiminta seisahtuu hetkeksikään, juuri silloin alkaa löytyä muuta liikennettä soittamaan torveaan. No, siinä pitää sitten vain koettaa kestää odottaessaan.

"Tilanne kuumenee väistämättä, koska 'voimankäyttöviikon' ja neliviikkoisen miehistön peruskurssin eväät ovat loppu."

Tänään varuspalvelijoiden aseet ovat pääsääntöisesti tyhjinä – he pääsevät ylipäätään kosketuksiin kovin kuulien kanssa vain, mikäli viikko-ohjelmaan on merkitty ampumaradalla henkilökunnan valvomana pidettävä harjoitusammunta – hyvä niin. Mutta; jos on sotilaspoliisisellainen, kestääkö kantti juosta karkuun aseuhkassa?

On kenttätyön julmaa sattuman satoa, että näkeekö aseen ensin ja pystyykö varoittamaan, vai jälkeenpäin, jolloin siihen joutuu vain reagoimaan. Joskus armeija myös pelleili pitämällä vartiopaikoilla valmiusaseita, mutta sellaiseen tarttuva älytköön piippujen karstoittuvan, lukkojen leipoutuvan sekä jousten kuoleentuvan.

Olen sataprosenttisen varma, että kahden kylmin asein varustetun varuspalvelijan varusteet, taidot ja uskallus eivät ainakaan riitä ottamaan rattijuoppoa ulos autosta voimaa käyttämällä. Paras on älytä jättää se ajoissa sekä oikein esitiedoin apuvoimiksi kutsumilleen henkilökuntaan kuuluville sotilaspoliisialiupseereille. 

"Varuspalvelijoiden varusteet, taidot ja uskallus eivät riitä ottamaan rattijuoppoa ulos autosta voimaa käyttämällä."

Vaan miten liene heidänkään kanssa? No, ainakin on valta pistää puhaltamaan, sekä alkometri löytyy. Veitsikin on – epäilemättä – , jos autosta poistettava nimittäin käytti turvavyötä eikä sitä ehditä avaamaan normaalisti. Mutta miten käynee ajoonlähdön estämisen kanssa? Valitettavasti sekin on kuitenkin ehdottomasti tehtävä.

En ota uskoakseni, että keskimääräisen bertta-alueen puomin on tarkoitus kestää moista; tällöinhän taakse pysäköity oletetusti pakettiautomallinen partioauto riittäisi. Niin – sittenhän toisella autolla pitäisi määrätietoisesti kiertää eteen; jos nimittäin kulkupeli on olemassa, kehäaidan avaimet löytyvät sillä hetkellä sekä aluetuntemuskaan suo.

Saako ja osaako p...hyi saatana...virkamies edes käyttää piikkimaton kaltaisia keinoja? Enpä usko. Siispä; olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että tämä sotilasalueiden kolmannen luokan puolipoliisi on vahvasti uhanalainen. Ei pärjää, ei ole porukkaa, ei löydy vehkeitä sekä vialla on tarkkaan katsottuna niin tämä tuo kuin sekin.

"Henkilökuntaan kuuluvan sotilaspoliisialiupseerin on huolehdittava myös ajoonlähdön estämisestä."

No, nytpä sitten nähtiin mitä siitäkin seurasi; pahaa-aavistamaton työtään tehnyt siviilimies menetti henkensä. Ja vähimmillään kaksi sisäasiainhallinnon ammattipoliisia otti hallintaan sen minkä syntyä armeijan vahvennettu puolijoukkue ei estänyt, jos edes havaitsikaan. Yksinkertaisesti; tämä oli aivan umpisurkea esitys.

Puhun ja kirjoitan usein Suomesta läpimilitarisoituneena yhteiskuntana; eräs syistäni on tälläisten pieniksi paikallisiksi häpeiksi skaalattavien juttujen jatkuva toistuminen. Yleensä niistä ei nimittäin seuraa mitään. Sellainen on kuitenkin ollut armeijan ja maan tapa niin kauan kuin muistan – ellei peräti aina.

Jossain on päättymättömän nolojen tapahtumien historian syy. Järjestyspartioiden häpeäloppu, päävartiomuseot maitolasi-ikkunaputkineen, kilven ja taktiikan puute, autojen hälytyslaitteettomuus sekä kuljettajiensa kouluttamattomuus ynnä jatkuva vartioinnin toiminnallinen ylikorostus. Millainen maa, sellainen armeija ja sen "poliisi".

Lisäys: Katsokaa nyt tätäkin ei mitään vastaavaa vastausta, jonka ne MTV:lle lähettivät