Palvelusturvallisuuskriisi merkitsee asevelvollisuuden loppua

(Kuva: Jari Kähkönen) Ommelkaa maastokuosinne laukuiksi.

YLE:n MOT:n Magnus Berglund teki ajankohtaisdokumentin kuolemaan johtaneesta ampumaonnettomuudesta, mutta ei lopulta paljastanut paljoakaan tai vastuuttanut ketään. Yleisessä ja yhtäläisessä asevelvollisuudessa ei voi olla yksityissalaisuuksia eikä omalakisuutta – sille moiset merkitsevät lopun alkua.

Nykyinen armeija on sekasikiö; yhtäältä sen oma rikosoikeusjärjestelmä, joka olisi voinut rangaista myös esimiehiä, purettiin vuosikymmeniä sitten – toisaalta alaisilla ei koskaan ole ollutkaan vapautta olla tottelematta tai poistua – myös työsuojelu puuttuu yhä. Olemassaoleva tilanne on siis mahdoton; ei työnnä eikä vedä, samanaikaisesti.

Minä käsitteellistin tilanteen palvelusturvallisuuskriisiksi jo Ronja Salmen Salamanisku-podcastin aikaan kuukausia sitten enkä näe syytä muuttaa mieltäni. Päinvastoin; minusta Berglundin työn suurin ja ainoa ansio on korostaa armeijan luonnetta omalakisena suljettuna yhteisönä, mikä jo itsessään on työturvallisuusriski.

"Berglundin suurin ja ainoa ansio on osoittaa armeija omalakiseksi suljetuksi yhteisöksi, mikä on työturvallisuusriski."

Ajankohtaisdokumentissa tingattiin kenraaleilta läheltä piti -tilanteiden raportoinnin kehityksen hitautta ja varuspalvelijoilta niistä ilmoittamisen uskaltamista. Siinähän sen taas näki. Jo minun aikoinani – 30 vuotta sitten – asia oli kunnossa, mutta vain henkilökunnan osalta. Näin siitä oikein muistutuslappujakin toimitilojen seinillä.

Varushenkilöiden suhteen jää usein ymmärtämättä kuinka pahasti heidät on aivopesty ja peloteltu, koska tuon kovasti häiriintyneen omalakisen suljetun yhteisön toiminta perustuu linjaorganisaatioon johtajavaltaisuuteen ynnä sääntöihin. Sellaisessa vailla valtaa oleva joutuu aina miettimään kuinka sanomansa otetaan vastaan.

Pitäisi käsittää, että toimintamalli on tämä; avaa vain suusi, mutta varaudu oman itsesi ja toimintasi äärimmäisen loukkaavaan pikkutarkkaan syynäämiseen. Siispä; sinua ei välttämättä rangaista suusi avaamisesta vaan siitä mitä samalla tulet epäsuorasti tai huomaamattasi samalla paljastamaan.

"Armeijassa sinua ei välttämättä rangaista epäkohdasta ilmoittamisesta, mutta muuta sanomista tullaan kyllä löytämään."

Niin; mitä sitten, jos jo silloin minun aikanani varusmiestoimikunnassa oli se ”työsuojeluasiamies”? Häneltä näet puuttuivat niin koulutus kuin valtuudetkin tehtävänsä hoitamiseen. Alokasinfossa kyseinen tykkimies jopa sanoi, ettei mene valittamaan vaikkapa portaiden liukkaudesta, koska joutuisi vain hoitamaan niitä itse.

Vakinaisessa palveluksessa oleva henkilökunta ei voi hoitaa varusvelvollisten työsuojelua, koska tällöin näkökulma kääntyy aina väärinpäin. Fläppiin siis piirretään reunat ja viiva keskelle – varuspalvelija-työsuojelija on populaasia – henkilökuntainen sellainen siirtyy yläpuolelle pomojen joukkoon.

No, eihän se työsuojelun peruskurssi ole mikään korkeakoulututkinto ja vielä jatkokurssinkin ehtisi kyllä käydä palveluksen puitteissa. Niinpä, mutta organisaatio-oppimista ei tapahdu ja pysyvyys katoaa mikäli koko porukka vaihtuu kahdesti vuoteen. Sekä; hänkö tai varahenkilökö muka keskeyttää vaarallisen palveluksen? Tuskinpa.

"Jo 30 vuotta sitten varusmiestoimikunnassa oli työsuojeluasiamies –  pelkkänä tittelinä."

Kyllä minun lopputulemani on, että käynnissä on palvelusturvallisuuskriisi, jos kerran käytännössä joka vuosi joku kuolee tapaturman tai onnettomuuden seurauksena. Joku, joka oli armeijassa, koska hänellä oli ollut siihen lakimääräinen velvollisuus. Se ei vain yksinkertaisesti käy laatuun.

Kriisi on nähdäkseni seurausta sotilasoikeudenhoidon pitkään jatkuneen marginalisoitumisen seurauksena syntyneestä alennustilasta ja varustieskeiden täysin nimellisen työsuojelun surkeasta tilasta. Kiitos Onnettomuustutkintakeskukselle ponnistuksistaan, mutta kun tämä jälkikäteinen valvonta ei vain enää riitä. 

Kysynpähän vaan – vaikka tiedän jääväni vaille vastausta, – että kuinka moisissa oloissa voidaan suostua edes olemaan saati toimimaan? Ilmeistähän on, jottei lakimääräisesti pakollista palvelusta voi rauhan aikana täytäntöönpanna terveyden eikä etenkään missään tapauksessa hengenmenon uhalla. Sellainen on sietämätöntä.

Maamme on kai vain sitten niin läpimilitarisoitunut paikka, jottei ilmeistä joko huomata tai tohdita sanoa ääneen.