Raha määrää kaiken – vastuuta ei oteta eikä paremmakseen opita

(Kuva: Jari Kähkönen) Pamppu piti korvata rekvisiitalla, koska yksintyöskentelevä
varusteeton aloittelijatoveri kävi niin sääliksi, että lahjoitin töissä oikeasti käyttä-
mäni hänelle. Tietenkin koko kuvassa näkyvä kokonaisuus oli itsemaksettu.

Sisäministeriön yksityisen turvallisuusalan kehittämistyöryhmän loppuraportti on julkaistu. Seuraavaksi se menee lausuntokierrokselle ja mahdolliset lakimuutoshankkeet ovat asia kolmannekseen. Sanoisin, että tämän hetken väliaikatieto on aika varovainen sekä turhauttava.

Ensimmäisenä haluan puuttua tuntimääräpelleilyyn, jota tehdään jokaisessa niin kutsutussa uudistuksessa ja muutoksessa. Sen on yksinkertaisesti loputtava nyt. Vartijoiden sekä järjestyksenvalvojien on käytävä päätoimisesti vuosia pitkä päiväammattikoulu, jonne pääsee vain soveltuvuuskokeella. Piste.

On ilmeisesti jälleen kopioitu Ruotsia, jossa vartijakoulutus on kaksiosainen ja välissään työharjoittelu. Muutenkaan ajatus ei ole kummajainen; niissä Yhdysvaltain osavaltioissa, joissa on maininnan arvoinen vartijakoulutus, tehdään samoin – ennen aloitusta on yksi pätkä, sitten töihin sekä loppu on suoritettava määräajan kuluessa.

"Tuntimääräpelleily saa luvan loppua. On käytävä vuosien päiväammattikoulu, jonne pääsee vain soveltuvuuskokeella."  

Minusta esitetty pakollinen työharjoittelu on turha, koska se tekee tutkintojen viereen epävirallista opintopolkua. Missä edistys, jos alussa on soveltuvuuskoe, sitten koulutusmoduuli, työharjoittelu ja toinen moduuli? Se on koko tutkinto tai ei mitään – tämä ammatti sekä työvoiman saatavuus siihen eivät ole perusoikeuksia.

Sensijaan; vaikka sitä pamilaista kohdeperusteista kahtia- tai kolmijakoa en koskaan kannattanutkaan, on nyt vaikea moittia liiton edustajien eriävää mielipidettä rohkeuden puutteesta koulutusuudistuksen toteuttamisessa. Esimerkiksi; mitä sitten, jos väliaikaiset järjestyksenvalvojat poistetaan? Tuo on tekemällä tehty ongelma.

Oikeasti kaikki järjestyksenvalvontatoimeksiannot olisi pitänyt panna elinkeinoluvalle. Niinikään; typerryttää kuinka ammatin esihistoria paikannettiin vuoteen 1924, muttei ymmärretty ”koulutuksen yksirakenteisuuden” perustuvan juuri siihen, että järjestysmies syntyi, koska ylimääräinen konstaapeli kuoli pois.

"Järjestysmies syntyi, koska ylimääräinen konstaapeli kuoli pois. Tästä seurannut kurssiajattelu ei ole kestänyt aikaa."  

Niinikään; mitä sitten, jos kouluttajat ja järjestyksenvalvojat saavatkin koulutuksiinsa niitä lisätunteja, mutta painopiste ei ole sekä teknisessä toteutuksessa että perusteiden ja puolustettavuuden harkinnassa molemmissa? Muuten jäävät oppimatta de-eskalaatio, vaihtelevat roolit sekä tilannejohtajuus, joita olen perännyt koko ajan.

Kyllä tämä rupeaa haiskahtamaan pelottelulta ja epävarmaksi laittamiselta, jotta nimellisesti koulutetun tai puolioppineen päähän tulisi ylimääräinen pidäke tehdä asioita. Se pidäke ei muuten kauaa pysy, koska työn arki on armoton sekä työyhteisöt ovat täysin oma maailmansa – joko aletaan jäätyä eli painostetaan ulos tai lähdetään itse.

Muilta osin loppuraportti on surkuhupaisa. Mitä jostain uusimman ajan iskusanasta kuten omavalvonnasta? Ainahan siellä öissä joku tarkastaja kierteli ja jo ysärillä hallintoihin tuli vaihtelevantittelinen päällikkö kirveshenkilöksi. Ja pitääkö toimihenkilölle antaa laissa lupa googlettaa työnhakija ”tunteakseen” tämä? Naurettavaa.

"Tavoitteena lienee pidäke nimellisesti koulutetun tai puolioppineen päähän toiminnan eteen. Se ei kauaa pysy."  

Kyllä lopputulemaksi taitaa tulla, että yksityisen turvallisuusalan kanssa ollaan pääsemättömissä; korvaamaan ei pystytä vaan parantaakaan ei haluta. Vuodenvaihteen kriisissä on kysymys vastuun puutteesta. Kaikennäköisiä esimieslappu- ja natsahenkilöitä löytyy siis kyllä, mutta ne eivät tee millekään mitään.

Samahan se on niin kutsuttua tutkimus- ja kehittämistoimintaa suorittavalla poliisiammattikorkeakoulullakin; rahkeet eivät riitä edes pakolliseen koulutusralliin ilman poliisilaitosten komennusväkeä. Ja miksi ihmeessä turva-alan ”kouluttajat” eivät jo kauan ole olleet opettajia, tiedeyliopiston maistereita?

Nyt kävi siis kuin on käynyt aina ennenkin; vähän lisää, jotteivät puutteet paistaisi silmiin liian räikeästi. Ymmärtäähän sen; raha voittaa aina kaiken – mistään ei siis ikinä makseta "oikeaa arvoaan" enempää. Siispä; epäonnistuttaessa syy jää aina jonkun muun kannettavaksi ja ainoa oppiminen on tappionminimoinnin paraneminen.