Suomen vakinaista armeijaa esittävä – p-kirjaimella alkavalla markkinointinimellä itseään kutsuva – ahne organisaatio tai suorastaan machiavellimäinen juonittelija on tehnyt uuden ennätyksen varusteiden maksattamisessa väitetysti asevelvollisilla. Hyväksykää jo, ettei mokomakin ole enää teidän armeijanne.
Moiseen johtopäätökseen tulin, kun äsken luin äsken uudestaan suomeksi käännetyn Niccolò Machiavellin Sotataidosta. Yksi sen monista helmistä on viisaan ruhtinaan pyrky aivopestä kansalaiset rakastamaan ”maanpuolustusvelvollisuuttaan”. Juuri sillä itsellään pelaa Suomenkin vakinaisesti palkattu armeija.
Ymmärrän. Kuka nyt itsensä turhaksi tekisi tai käyttäytyisi koko kansan nähden juuri niin sietämättömän omavaltaisen itsekeskeisesti kuin on? Siksi keskimääräiselle suomalaiselle onkin aivan liian vaikea kysymys, että ”missä armeijassa sinä luulet oikein palvelevasi” tai ”ketä kuvittelet noin toimien turvaavasi”?
"Keskimääräiselle suomalaiselle on liian vaikeaa vastata: missä armeijassa luulet palvelevasi tai ketä kuvittelet turvaavasi?"
Asevelvollinen ei nimittäin maksa ylläpitoaan, varusteitaan, matkojaan eikä mitään muutakaan...tai siis oikeastaan...ei pitänyt maksaa. Olen ollut läsnä, kun komppanialle reservin kertaajia ei ole antaa talon puolesta sirpaleliivejä ja vapaaehtoisen sinisestä Hiacesta jaettuja sellaisiakin riitti vain ¾ osalle.
Siispä; ei ole tarinointia, että slangilla sanottuna aatamiluokan paikassa kuukausipalkkaisella sotilaspukuisella aliupseerilla on housuissa tunnetun pohjoismaisen valmistajan retkiasun vyö. Siinä killuvat pistooli piilokantokotelossa, käsiraudat amerikkalaisen poliisisarjan tyyliin eli paljaaltaan ja valaisin lenkissään.
Omankin kokemuksen voin toki mainita. Varuskunnallisen vartion ilmaistyövoima pyöri loppuunkuluneilla yhteiskäyttöisillä – siis varusmieheltä toiselle edelleen annettavilla – ruojuilla varusteiksi. Mutta annas olla, kun tuli vuosipäivä kirkkoineen ja paraateineen – kyllä sitten lukitut kaapit avattiin sekä materiaalia löytyi.
"Asevelvollinen ei maksa ylläpitoaan, varusteitaan, matkojaan eikä mitään muutakaan. Siis ei ainakaan pitänyt."
Kuuntelen huolestuneena, kun ympärilläni yhä ilmenee halukkuutta mokomassakin palvelemiseen. Ja miten – vanhat vaan eivät välttämättä viisaat – no, ainakin kokeneet neuvovat nyt sinne mukana vietävästä aivan järkyttävästä tavaravuoresta. Niiden kuljettamiseksi selkään voi jo nousta liki satalitrainen keikkalaukkukin!
Ajanvietteensä kullakin, sano. Älköön luultako kateeksi – sikäli, kun tahtoisin niin saisin hankituksi kaiken saman. Vaan pidetäänkö kuitenkin hajurakoa? Minä valitsen itse elämäntyylini oheistuotteineen – jätän myös väliin kokonaisturvallisuuden teeskentelyn enkä liioin vonkaa sille verovähennystä.
En siis ole hyvään toviin ymmärtänyt tämänsortin ”maanpuolustusharrastusta”, koska se perustuu itse itsensä aivopesemiseen – seurauksella missä omat ja valtion maksettavaksi kuuluvat menevät keskenään sekaisin. Tuo oma aseesi sekä droonisi mukana sotaan? Pahaa pelkään, että nuo ovat ihan oikeasti tosissaan.
Tule järkiisi, hyväksy ettei tuo – mikäikinä – ole enää – jos koskaan olikaan – sinun armeijasi. Hukkaat aikaasi, tuhlaat rahojasi sekä pahimmillaan vaarannat itsesi – tyhjänpäiten. Uhrauduit, jotta sietämättömät saavat päteä ”ammattisotilaina”, kun kaikessa mitä tapahtuu on kyse pääsääntöisesti sinun manipuloinnistasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.