Yksityisen turvallisuusalan onneton siviilisuhde

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on kuvituskuva, joka liittyy mitään mihinkään vain siten, että minä sen otin, käsittelin ja julkaisin.

Tiesit kai; tai vähintään arvasit, että jo ennen vuodenvaihteen vaikeuksiakin yksityisen turvallisuusalan suhde väestömme valtaenemmistöön oli kauniisti sanottuna huono? Esimerkiksi; vapaalla et välitä sanoa ammattiasi, kosket jaksa kuunnella kenenkään valituksia "siitä omasta tragediastaan".

Ymmärrät, että joka kerta kun töissä käskytät – asiaankuulumaton voi tulla huutamaan kanssasi kilpaa, tivaamaan nimeäsi ja ”olemaan eri mieltä” niin asiasta kuin tavastakin millä sitä hoidat. Siinähän se soveltuvuus ammattiin nähtäisiin, jos nyt siviilin mielestä moinen voi ammatti ollakaan eikä henkilökohtainen ongelma.

Olet varma ettet liioin voi sallia ihmisten tulevan liian liki niin itseäsi kuin toimenpiteen kohdettakaan, koska muuten tapahtuu yleensä jotain ikävää. Tässä taas todellinen koettelemus mittaisi käytännössä itsenäisyyden, kypsyyden ja ammattitaidon; siis, jos jossain mitä ei edes ammatiksi tunnusteta, voisi jotain osatakin.

"Töissä voi ilmetä väliinhuutamista tai -änkeämistä. Vapaalla taas et ehkä välitä sanoa mitä teet työksesi."  

Minä väitän, ettei ole sattumaa, jottei julkipuheessa vieläkään olla tietävinään järjestysmiesten poistumisesta sekä vartijan ja järjestyksenvalvojan eroa – kyllä ne nimittelevät, vähättelevät ynnä sotkevat tahallaan. Hah – siinä Kaima Stoltillekin, joka puheli asiallisesti oikeuskäytännöstä – Pyöreä pöytä halusi näet silti nöyryyttä.

Mellastetaan esimerkiksi koulutuksesta, muttei tehdä elettäkään tukkiakseen reittiä alalle niillä minimitunneilla, jotka muistetaan joka kerta valheellisesti yleistää koko ammattikuntaa koskevaksi totuudeksi. Mitä kuuluneekaan ”vartiaksi” nimittelevän ja eläimeen rinnastavan siviilin omalle ihmiskäsitykselle?

Nolo totuus on, että siinä taas yksi asianosainen turpakäräjöi omassa asiaan ja samalla kaunayhteiskunnan kansalainen perää äsken itse sepittämänsä sosiaalisen järjestyksen pysyttämistä. Pitäisi muka olla itse koskematon, sekä turvallisuusduunarin asemaa voidaan kohentaa vain jos ”ne” silti pysyvät jossain siellä alapuolella.

"Mitä kuuluneekaan vartiaksi nimittelevän ja eläimeen rinnastavan siviilin omalle ihmiskäsitykselle?"

Siviilit eivät paitsi tiedä mitä vähäinen julkinen valta tarkoittaa, mutta kaiken hyvän lisäksi heistä järjestystä ylläpitävä henkilö on palvelijatyötä tekevä aputyöläinen, jonka tehtävillä ei ole mitään etusijaa yhteiskunnassa. Heistä tämä voisi yksin pyytää ja olisi vain oma vika mikäli tulikin huudetuksi tai nauretuksi kumoon.

Niin; entäs sitten, kun mennään siihen rikanderilaiseen kovimpaan kajoamiseen ihmisen perusoikeuksiin – pakko- ja voimakeinoihin? Ei pitäisi joutua sanomaan erikseen, että jos käskytys on jo huutamista niin silloin hallinta on kiinnikäymistä sekä kaikki siitä kovempi on hakkaamista – tietenkin. No, nytpä sen sanoin.

Siviilin käsityskyky on kapea. Toimenpide voi olla niin ennaltaehkäisyä kuin puuttumistakin, pakko- ja voimakeino ovat eri asioita eikä mikään niistä ole koskaan rangaistus. No, mitäpä odottaa tietämättömältä todellisuudenkieltäjältä, joka yliarvioi kykynsä – taas – tuputtaen omia luulojaaan ynnä arvostuksiaan tähänkin väliin.

"Palvelijatyötä tekevä aputyöläinen voisi vain pyytää. Kumoon huudetuksi ja nauretuksi tuleminen on oma vika."  

Piti siis jo tälle riville tullessaan ymmärtää, että yksikään ei ole kelpoinen oman itsensä ainoaksi arvioijaksi, koska inhimillisimminkin sanoen kukaan ei ole sen paremmin niin paha kuin pyhäkään mitä itse luulee. Mutta entäs sitten tämän sortin taikausko, jossa kuvasta näkee ihmisen sisimmän ja sehän vain ”puhui”?

Voi hellanlettas sentään. Turvallisuustyössä saa oppia aika nopeasti, että ihminen voi käyttäytyä vaikka miten, jos hän vain luulee jottei sen paremmin tule paljastetuksi kuin vastuutetuksikaan. Sekä – hahahhaa – anteeksi, puhekin voi toisinaan olla aikalailla pahaa. Tosiasiat on tapana ensin selvittää ja lausua niistä vasta sitten.

Kyllä siviilien suhtautuminen taitaa valitettavasti olla asenteellista vastustusta, joka pyrkii joko yksityisten turvallisuuspalveluiden hävittämiseen tai muuttamiseksi asiakaspalvelun ja avososiaali- sekä mielenterveystyön risteytykseksi. Munattoman vaarattomaksi pehmoksi, jolle uskaltaa huoletta kiukutella ja isotella vapaasti.

"Kyllä siviilien suhtautuminen taitaa valitettavasti olla asenteellista vastustusta, jolla pyritään kyseenalaisiin päämääriin."

Niin; onko laitaa kirjoittaa tälläinen riekkuvanpilkallinen teksti, kun syyttäjälaitos vasta eilen tiedotti kuudesta kuolemantuottamussyytteestä? En minä sitä muuten tekisikään, mutta kun erehdyin lukemaan muuan yleisölle avoimen Facebook-seinän kansalaismielipiteitä ja turhauduin kuin omaa asiaani ei otettu siellä vastaan.

Sanotaanpa, että se maailman paras kauppakeskuksen palveluesimies alkaa – ties millä rahkeilla – kouluttaa tilanteenmukaista taktiikaa, de-eskalaatiota, tehtävänjakoa ja johtajuutta. Kauanko hän – saati joku alempi – keulii, kun vastassa on kaikki kouluttajasta toimitusjohtajaan asti? Viranomaisista mitään sanomattakaan.

Sekä; sitten tuli määrävuotinen kilpailutus ja koko asiakkuusnippu meni, koska vain loppusummaa katsova maksava asiakas ei piittaa pätkääkään edistyksestä yhden kauppakeskuksen turvallisuudessa. Hienoa. Kaikki pyyhkiytyi pois. Toivottavasti näillä osaajilla on tuon jälkeen edes joku työpaikka tiedossa.