Liian vaikea aihe, hienot sanat ja väärä yleisö – FOMOksihan se meni tämäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Näinkö sitä Joensuun
seudulla piirivartiointia tehdään? Arkistoku-
va, joka ei esitä ajankohtaista tapahtumapaik-
kaa.

Joensuun Puuilo keikattiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä; hohhoijaa, ketä kiinnostaa? Ei ainakaan minua, koska aiheesta on jo kirjoitettu kyllin; harkinnassa vaakakuppi kallistui päinvastaiseen niin sanotusti yleisistä syistä. Substanssin lisäksi tässä on kiehtova näkymä ihmismielen toimintaan.

Aivan aluksi on kyllä sanottava kiitos luottamuksesta poliisin kykyyn selvittää rikoksia ja toteuttaa osaltaan rikosoikeudellista edesvastuuta niiden tekijöille, mutta ennaltaehkäisykin sijansa saakoon. Tarkoitan tällä oikean vartiointimuodon löytymistä, sekä tarkoituksenmukaisen palvelutuotanto-organisaation luomista. 

Et kai luule Raatekankaan olevan mitenkään uniikki paikka? Jos osoite on ollut kaukana, keskellä ei mitään tai autolla vaikeasti tavoitettavissa; Suomessa on kauan – jo vuosikymmeniä – osattu hyödyntää jalkaisin sekä kevyen liikenteen välinein liikkuvaa vartiointia, joka ei poistu asianomaisesta paikasta koko vuoron aikana. 

"Joensuun Puuilo keikattiin; hohhoijaa, ketä kiinnostaa? Ei Raatekangas ole mitenkään uniikki paikka Suomessa."

Paikka ei kuitenkaan tarkoita yhtä tiettyä liikettä tai yritystä; periaatteessa se voi muodostua kuinka monesta eri kokoisesta, toimialoilla vaikuttavista ja ties kenen omistamista kokonaisuuksista hyvänsä. Kaikkien niiden ei edes ole pakko sijaita samassa kiinteistössä tai liikekeskuksessakaan. Yhtähyvin voisi sanoa alue.

Yksille tämä on elävä osa ylisatavuotista perinnettä; siitähän se historiallinen piiri- eli tarkastusvartiointi näet aikanaan alkoi. Toiset taas unohtivat oman historiansa ja keksivät merkittävän sosiaalisen innovaation uudestaan, kun villitysten ikä – taas kerran – alkoi omassa kaupungissa. Tuli järjestyksenpitopainotteinen tämä-tai-se. 

No, kolmannetpa puhuivat autopiiristä vaikkei kukaan edes sanomishetkellä kulkenut töissä muulla kuin autolla; tämä koulukunta puhuapulputtaa koko ajan nappisilmin toljottaen, muttei välttämättä tiedä itsekään mitä sanoo. Siispä; hyvä joensuulainen, oikeasti ”kaupunkisi” on pelkkä vulgääri tuppukylä vailla historiaa  – tässä sen näkee.

"Hyvä joensuulainen, oikeasti 'kaupunkisi' on pelkkä vulgääri tuppukylä vailla historiaa – tässä sen näkee."

Mutta; millaiset kyläläiset, sellaiset turvafirmat, pomot ja duunaritkin? Kyllä se taitaa pohjimmiltaan niin olla. Hyvän päälle ei ymmärretä, joten mikä hyvänsä kura kelpaa. Ajankohtaiseen tapaukseen en ota kantaa, mutta karkeasti yleistäen sanoen taitaa kyllä silti olla parasta, että joensuulainen skene ryhdistäytyy ja äkkiä. 

Seuraavat piirivartioinnin palvelutuotantomallit ovat ainakin aivan täyttä roskaa. Klassikko ensin; tosiasiallisesti työvuoro päättyy järjellä motivoidun tekemisen loppuessa, mutta periaatteessa ollaan sen jälkeenkin varallaolossa. Tekijä itse tosin on kotona punkanpohjalla ja työvälineet ovat toimistolla?

Entäpä; olitteko jo kuullut nämä? Tiettynä aikana ei koskaan ole vuoroa ollutkaan, koska se on liian kallista tai päällikkö yrittää näyttää vartijalta tunnistevaatteet päällä. Lopulta on vain yksi auto per seutukunta kaikkiin mahdollisiin hätiin; niiden olisi muuten paras sitten ilmetä peräkkäin ettei kenenkään tarvitse pidätellä eikä odottaa tuskissaan.

"Millaiset kyläläiset, sellaiset turvafirmat, pomot ja duunaritkin? Kyllä se taitaa pohjimmiltaan niin olla."

Tämäntasoinen suorituskyky on ainakin ihan pelleilyä. Jos talousalueella tosiaan toimii 2-3 paikallista ja edustettuina ovat kaikki valtakunnalliset firmat, sietäisi kapitalismin näkymättömän käden pyyhkäistä kilpailukyvyttömät pois pelilaudalta. Tai sitten se ”turvallisuus” on vain mitääntarkoittamaton vakuutusehtopakko. 

Ei yksityisen turvallisuusalan elinkeinolupaa, hyväksyntiä tai ammattioikeuksia sentähden myönnetä, että haltijoillansa olisi asema, hienot lelut, tulot ja lajityypillistä aktiviteettiä tarjolla. Jotain pitää voida odottaa niillä tai niiden eteen tekevänkin. Tämähän menee jo ihan tahattomasti ja siten hyvin ei-hauskasti koomisen puolelle.

No, mitä tekee poliisi? Pyytää vinkkejä ikäänkuin joku olisi aamuyöllä liikkunut keskellä teollisuusaluetta sijaitsevan suljetun kaupan lähellä mitään näkemässä. Tämä on miltei yhtä tyhmää kuin Puskaradiossa roikkuvat, jotka alkoivat rallattaa kaupallisilta radiokanavilta hyvin tuttuja Puuilon mainosten repliikkejä tai musiikkia.

"Suorituskyky on ainakin ihan täyttä pelleilyä. 'Turvallisuus' taitaakin olla pelkkä vakuutusehtojen sanelema pakko."

Näin siirrytään FOMOn eli Fear Of Missing Outin toiselle puolelle, jossa ei enää kytätä jotain pakonomaisesti; nyt tuli pakko sanoa jotain, kun tuo toinen on niin hallitseva/tietää liikaa. Ennen vastaavaa sanottiin pelleilemään alkamiseksi huomionkipeyksissään eikä kukaan pitänyt sitä huonoa käytöstä kummempana.

Oma periaatteeni olikin, että tyhjää pystyy nauramaan itsekseen ilman nettiyhteyttäkin, joten lyön harrastajansa banniin sitä mukaa kuin niitä ilmenee. Kummoisenakaan asiantuntijabloggarina tai -kommentaattorina en itseäni pidä, koska sellaiset eivät alentuisi tarjoamaan viisauttaan noin matalamielisiin seuroihin.

Eliitti ei ole tavoitettavissa, koska se valitsee itse kenet joukkoonsa päästää. Keskinkertaisten sääty puolestaan kyttää ja jurraa, kun ei muuta osaa. Rahvas ja kurjallisto ailahtelevat niin paljon, ettei varaansa voi laskea. En minä mitään tarkoita tai odota saavani; ilmaisinpa vain itseäni, koska tiedän sekä tykkään kirjoittaa.

"En minä tällä mitään tarkoita tai odota saavani; ilmaisinpa vain itseäni, koska tiedän asiasta sekä tykkään kirjoittaa."

Postaan siten ja sitä mukaa kuin näen; sama tuo minulle on, että onko tekemäni minkään arvoista kenellekään – näin olen kasvanut näkemään asiat, kun kerran kauan sitten vapaan kynämiehen tielle lähdin. Hyödyllisyys, vaikuttaminen, tienaaminen ja niin edelleen kuuluvat tradenomien – eivät minun – sanavarastooni.

Äsh, turhaa taitaa olla edes koettaa selittää. Sama kuin sen iänkaikkisen päin seinää juoksemisen ja uskaltamisen kanssa – miksi niin tekisin, jos vain sinä sitä haluat, että saisit nauraa? Se; ettei ole mitään standardeja, on yksi asia – rahalla kaiken ostavien kylmäsielujen ja ahtaiden kyttääjien maailma on toinen sekä vapaus kolmas.

Sentähden minä vapaa haluan ollakin – helvettiin en kehota painumaan, koska kaikestapäättäen te olette siellä jo. Pysykäähän siis aloillanne; emme vaihda paikkoja.