Tulla koulutetun koiran korvaamaksi vai miten se nyt oikein meni?

Tulkintahan se on tuokin. Kioskin vitriinit ovat kaukosäätimellä ohjatta-
vien sähkölukkojen takana juoksualkoholijuomien ottamisen ennaltaeh-
käisemiseksi.

Nuoruudentoveri murjaisi muinoin yhteisen yön ratoksi pääkaupungissa, että edellisen firmansa piirivartijat olisi voinut korvata koulutetuilla apinoilla, jotka tekisivät saman työn paremmin – banaanipalkalla. En ollut itse ollut piirivartija enkä työsuojelukursseilla – siispä ihmiskäsitysvika meni tuolloin minulta ohi.

Mutta voi hyvä tavaton. Amerikassa, jossa olet mitä voit ostaa; villityksiä tulee sekä menee – tässä uusin: suojelukoira. Ihmekö? Ei. Yksityisestä turvallisuusalastaan olen bloggannut ennenkin – sen ydinpiirre on näet jyrkkä kahtiajako – avuttomimmat ovat silkkoja sosiaalitapauksia ja parhaimmat kuin viranomaiset elleivät parempiakin.

Tämä ei vain ole ihan niin yksinkertainen juttu. Siviilitoimittaja ei esimerkiksi älynnyt kysyä mitään sumuttimista, jotka eivät ole ihan vähä vaaratekijä, mikäli puhutaan työkoiraan rinnastettavasta olennosta. Eikä vahinkopuremisistakaan, koska vastuullinen asiaaymmärtävä ei sellaista mihinkään juhliin tai klubille vie.

 "Mutta voi hyvä tavaton. Amerikassa rikkaiden viimeisin villitys on ostaa oma suojelukoira. Minkätähden?"

Tyypillistä. Näin toimii yhteiskunta, jossa ihmiskäsitys on yhtäkuin miksi sinut mielletään. Tai tehdään. Surkea palkkaus, kouluttamattomuus ja lisensoinnin heikkous tuottavat koreissa varusteliiveissä poseeraavia, joilla ei välttämättä ole edes ajokorttia, keskivertokansalaisen lainkuuliaisuutta eikä kykyä turvalliseen aseensäilytykseen.

Sen seuraukset näkyivät, kun tälläerää Suomessa hälytyskeskuspäivystäjänä toiminut nuoruudentoveri välitti piirivartijalle hälytyksen – tältä meni hänen sanojensa mukaan "ihan paskat housuun". Niinno; iloitako olisi pitänyt, jos tulee äkkiä häirityksi yhteydenotolla, joka lisää töitäsi lennosta ja ne voivat myös olla ikäviä sekä vaarallisia?

Olen nimittäin senverran kokenut, että tiedän jo kuinka pitkään keskivertokansalaista pitää seisottaa paikallaan pysähtymiskäskyn jälkeen ennenkuin hänellä on kyky ottaa vastaan seuraava komento. Piirivartiointi on usein souvi, jonka oheen hälytykset ja palvelupyynnöt eivät ole sopineet enää aikoihin.

"Amerikassa poseerataan näyttävissä varusteliiveissä, muttei pystytä mihinkään. No, entäpä piirivartiointi Suomessa?"  

Hälytysvalvontapalvelut ovat ehkä hyvän katteen kasvubisnes, mutta turhan usein sitä hoidetaan asenna ja unohda -periaatteella. Kohteeseen tutustutaan siis työn ohessa – sikäli, jos siihen pääsee edes sisälle muulloin kuin arkisin päivällä henkilökunnan paikallaollessa – tiedot ynnä asiakirjat ovat mitä ovat tai puuttuvat täysin.

Missä olivat nytkin silmukkakartta ja -luettelo? Purkautuuko silmukkatieto ylipäätään ymmärrettävästi? Oliko kohdeopastusta oikeastaan minuuttiakaan ja montako sekuntia käytettiin rikosilmoitusjärjestelmään? Kuinka kauan jatketaan pelleilyä, että ri-puolella ilmaisimia ei muka voi numeroida?

Nämä kysymykset on pakko esittää, koska muu tuskin selittää, ettei löydetty oikeaan paikkaan ja tunnistettu ilmaisimen noin ilmeisen räikeää käpälöintiä. Sekä onhan turvajärjestelmien yhdistelmissäkin ollut vikaa, jos kuoressa on ollut reikä, mutta vasta tilavalvonta hälyttää eikä sitä siltikään huomata.

"Hälytysvalvontapalvelut ovat ehkä hyvän katteen kasvubisnes, mutta kaikki loppuu siihen, kun virta alkaa kulkea piuhassa."

Voisi sitäkin miettiä, että miten se sulkemiskierros – ilman hälytyslaitteet ovat näet turhat – mahtoi mennä; tuon kun piti nimittäin olla sulkemis- JA TARKASTUSKIERROS. Seuraavaksi rikosilmoitusjärjestelmän osat lähtevät kävelemään eikä jälkeen jää kuin merkit, että tässä se oli joskus ollut.

Puhumattakaan yksintyöskentelystä, joka ei ole uskottavasti – jos mitenkään – valvottua ja harkittua. Seuranpitämisestä viis; sitä tässä haetaan, että työ olisi niin turvallista kuin se ylipäätään voi olla turvallisuusalalla. Työ; joka alkaa siitä mihin tavallisen ihmisen toimintakyky loppuu, mutta tätä ei pidä pitää tekosyynä!

Voimassaolevan lain suomat valtuudet ja välineet riittäisivät kyllä, jos niiden saatavuudesta olisi mitään vaaraa sekä henkilövahvuuskin olisi oikea. Käsky on nimittäin joko voitava panna täytäntöön tai se on ymmärrettävä jättää antamatta. Vika on turvallisuusalassa; se ei satsaa toimintaan vaan yrittää vetää rahat välistä.

 "Valtuudet ja välineet riittäisivät kyllä, jos ei työskenneltäisi jatkuvasti yksin ja materiaali olisi tosiasiallisesti saatavilla."

Niinpäniin. On jo yli 30 vuotta tarkoituksellisesti ennaltaehkäisty ja eliminoitu ihmistyötä; tekemällä tehden siitä turhaa, tuottamatonta, säälittävää sekä naurettavaa. Mutta; kun valitettavasti oikea elämä ei toimi näin – oletukset muuttuvat ja itsestäänselvyydet romuttuvat. Pitihän sotienkin loppua teknologian voittokulkuun!

Hyvinvointi- ja sivistysvaltiot olivat hyvä asia, mutta kun ihmiseen voi luottaa vain suhteessa valvonnan määrään eli vaihtelevasti. Rikoksen motiiveja on loputtomasti. Niinikään; oikeusvaltio oli ehdoton vain epävapaissa maissa, jossa syyllinen tiedettiin aina vaikka rikoskin puuttui. Suomensyrjä tätänykyä? Älä naurata.

No, mitä tämä maksaa, mitä haittaa tai mistä on pois? Ja vakuutuksethan ovat kunnossa. Ovatko? Eivät taida korvata kaikkia toiminnan keskeytyksiä, materiaaleja, mainehaittaa eivätkä sitä ettette te määrää yrityksenne aukioloa tai kuka sieltä saa. Toiminnan häiriötön jatkuminen – höpsöliinit ja kullanmurut – sitä turvallisuus on.

"Teknologia ei lopettanut sotia, hyvinvointi- ja sivistysvaltiot rikoksia eikä oikeusvaltiokaan ole ehdoton."

Mutta valitettavasti ilmaisen arvo ja tyhjän tekemisen kannattavuus eivät näyttäisi koskevan yksityistä turvallisuusalaa. Siksi teknologiaa ylikorostetaan tai vartija pyritään korvaamaan koulutetulla koiralla. Puhutaanko edes oikeasti turvallisuudesta vai rikkaiden statussymboleista ja keskiluokkapellejen mielihyvästä? En tiedä.

No, Suomen pikkukaupungin ostoskeskuksen hälyttimetpä eivät yltäneet minne niitä ei oltu laitettu tai tehneet mitä eivät olisi voineetkaan tehdä. Ja Amerikan eläinsuojelu, joka muuten on usein poliisitoimen alainen; taitaa lähteä kohtapuoliin klubbailemaan. Eiku, tavisvirkapartiothan ne lattiallepaskomiset sekä vahinkopuremiset hoivatkin.

Siitäs saitte; te kaikki ihmistyön aliarvioijat, vähättelijät, ennaltaehkäisijät ja eliminoijat niin siellä kuin täälläkin!