Vähäinen julkinen valta löysi sitten rikosoikeudellisesti virkamiesasemassa olevan

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän mukahauskan kuvituskuvan hetkellä olin
kuvajournalistina niin keskentekoinen etten huomannut taustaan jää-
nyttä hintalappua, joka pilasi vedon tekemällä siitä mainoksen.

"Väkivaltarikosten lisäksi henkilöiden epäillään syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen sekä virka-aseman väärinkäyttöön, kertoo rikoskomisario Krista Vallila", lukee Itä-Uudenmaan poliisin tiedotteessa. Nyt muuten havisevat historian siivet, vaikka harva sen tajuaa eikä ketään kiinnosta.

Niin vähäisen julkisen vallan käyttäminen, jottei sitä oikeastaan voi luonnossa havaitakaan – mikä tapahtuu tukeutuen enemmänkin tekaistuun kuin tehostettuun rikosoikeudelliseen suojaan – löysi nyt vastinparinsa. Voi kuinka surullista on, että 21 vuoden eron päättävän jälleennäkemisen piti tapahtua näin alentavissa merkeissä.

Siis enemmän kuin kymmenen järjestystä ylläpitävän henkilön epäillään vieneen ihmisiä olemattoman toimenpiteen varjolla; piesseen pampulla ja käristäneen kaasulla. Enpä taida sanoa, että onko tämänhetkisen tiedon halveksuttavin piirre tekojen laaja luvaton videointi vai huumeiden työntäminen syyttömän taskuun.

"Vähäinen julkinen valta löysi lopultakin rikosoikeudellisesti virkamiesasemassa olevan, mutta se ei kiinnosta ketään."  

Nuo Isot Sanat kuuluivat kauan oikeustieteellisen jumalrunouden vähän tunnettuihin osiin, joilla piti ymmärtää olla hämmentämättä tottumattomia taiteenharjoittajia keiden ymmärryksen yli moinen menee. Yksi nimittäin nauroi, toinen ”paljasti” ettei (ihan totta) ollakaan virkamiehiä ja kolmas torjui muuten vaan kehonkieli täysin lukossa.

Omalakisessa kurinpidossa ei ole mitään puolustelemista, koska tuo käyttäytyminen on täysin sietämätöntä; kiroanpa vain perinteen sitkeyttä. Nyt se uudelleenkeksittiin syrjinnän äärimuotona – marginaaliväestöön kohdistuvana itse aloitettuna ja hakemalla haettuna väkivallan muotona. Siinä sinulle motiivia, Katri Kirsi.

Tämä ei silti tee tyhjäksi perinteen nyansseja. Ei – vaikka ilmaiseksi menneen vastustamisen (kielto ensin asetustasoinen ja sitten erilliskriminalisoitu) kostaminen vääryydellä; sekä sopimattomuuttaan, tollouttaan tai ammattitaidottomuuttaan kohdattaessa tapahtuneet turpaanvedot ovat nyt jo kaukana takana menneessä.

"Omalakinen kurinpito on sitkeä perinne, jossa ei sietämättömyytensä vuoksi ole mitään puolustelemista."  

Korostettakoon, ettei näissäkään menneen osissa ole mitään puolustelemista, vaikka ne ehkä ovat sen ymmärrettävimmästä päästä – no, silloin joskus; ainakin. Olemattoman huumausaineen käyttörikoksen tai huumausainerikoksen lavastamisessa taas ei ole ymmärrettävyyden hiventäkään; se on uusi pohjanoteeraus.

Niinniin. Kokonaisuuden yksi osa siirtyy nyt syyteharkintaan, mutta mitä vastaavan estämiseksi tulevaisuudessa aiotaan tehdä? Ei kovin paljoa, luulen minä, koska oikeasti tuo työ ei ole minkään arvoinen kenellekään. Olisi hyvä, odotetaan ja kaikki irtoava hyöty kyllä kelpaa, mutta siinä kaikki. Olet aina ollut oman onnesi nojassa.

Sitten – yllätysyllätys – tapahtui vain se, mikä itsestäänselvästi oli odotettavissakin, kun nimellisesti koulutettu kenen soveltuvuus ammattiin on arvoitus laitetaan vastuuseen liian paljosta. Vai on järjestyksenvalvojille ihan huudeltu asiattomuuksia, vaikka he eivät kaikki ole rikollisia – hah-hah, Krista Vallila ja Pekka Lehtinen.

Päivitys 31.8.2023: Ja toimii se näemmä sitten toisinkin päin