Olkoon opiksi "sankarimyyjille" ja heidän puolustelijoilleen

(Kuvan lähde: MTV-palvelu/oletettavasti Länsi-Uudenmaan poliisi/mahdollinen kameravalvonnan omistaja)

Siinä. Tämä olkoon opiksi kaikille sankarimyyjille ja heidän puolustelijoilleen, joita aina sillointällöin tavataan, jos mediajulkisuudessa nousee pinnalle juttuja esimerkiksi näpistyksistä. Sikäli, kun aatteelliselta paatokseltaan katsovat oppia tarvitsevansa; tai, jos enää inhimillisesti ottaen siihen kykenevätkään.

Riittämättömässä suojavarustuksessa, perusteettomasti yksintyöskennellen, puuttuvin voimankäyttövälinein, väärästä painopistesuunnasta, tehottomin ottein JA etenkin päämäärättömästi ei pidä johonkin ihan kummalliseen poisotto-kiinniotto -sekamelskaan alkaa. Jos alkaa, näkee seuraukset edessään tässä.

Keskiluokkainen voi puolestani sanoa näkymää puukotukseksi; minusta tämä on maailman kolmanneksi vanhin vitsi, katupoikatemppu. Kun on kyllin pahasti päihderiippuvainen ja/tai persoonallisuudeltaan vinoutunut, muuttuu erikoisen päteväksi hankkimaan itsensä toistuvasti tilanteisiin, joista saa tapella päästäkseen pois.

"Sinä voit keskiluokkaisuuksissasi sanoa tässä näkyvää puukotukseksi. Minulle se on niin sanottu katupoikatemppu."

Koulutettu turvallisuushenkilöstö on lakannut ottamasta pokaa näin noin 40 vuotta sitten, kiinniotto lakkasi olemasta kiinnipitoa viimeistään 20 vuotta sitten ja yhden sankarivainaan piti opettaa tälläisen kamppailuasetelman turmiollisuus jo 1900-luvulla. Ellet tiedä viimemainittua; kunnioita hänen muistoaan pitämällä suusikin kiinni.

Minä olen viimeinen puolustelemaan amerikkalaisten "kädet irti" -turvafirmojen "vain havainnoi ja raportoi" -palvelukonsepteja, jotka ovat samanmantereisten omistajien kautta levinneet myös suomalaiselle palvelualalle; vaan josko niiden olemassaoloon olisi ihan syynsäkin? Ensisijaisestihan se on vastuun rajaamista, suoraansanoen.

Se, että sinulla on oikeus ottaa kiinni, ottaa anastettu omaisuus pois ja käyttää voimakeinoja; ei vielä nimittäin takaa sinun osaavan tehdä näin tai onnistuvan tarkoittamallasi tavalla. Sikäli, jos tiedät tarkoituksen täysin itsekään, koska kyllä minä muistan millaisia väittelyitä näistä "hätävarjelujutuista" on aina käyty.

"Minä en puolustele 'kädet irti' -firmojen 'vain havainnoi ja raportoi' -linjaa, mutta jospa niihin on sittenkin syynsä?"

Niin; miksi siedettäisiin sen, joka ei mitään osaa, leikkivän köyhän henkilön "varallisuuden suojelua", "menetysten ehkäisyä" tai kuinka ikinä ne nykyään Amerikassa myymälätarkkailua nimittävätkään? Onhan vähintään huonoa mainosta ja pahimmillaan suorastaan haitaksi bisnekselle, jos firman värit päällä tapellaan.

Tätä näkökulmaa voisivat minun puolestani miettiä myös monet suomalaissyntyiset ja -omisteiset yritykset, koska todellisen sovelletun väkivallan kanssa on syytä älytä olla hevostelematta tai leikkimättä. Juujuu. Ei ole nimittäin sanottu, että esimerkkimaankaan joka osavaltiossa saa tehdä "kansalaispidätyksen" näpistyksen vuoksi.

Yksi soittaa tällöin kamerasta tavaran kätkemistä nähdessään poliisille ja toinen rupeaa puhutellen viivyttämään, jotta epäilty menee kasaan; saletissa on vain, että tuo vaaralla surffaaminen tai salamalla ratsastaminen on älyttävä jättää niille keille se kuuluu. Miksi tavallisessa työssä olevan suomalaisen maallikon pitäisi ylittää itsensä?

"Miksi tavallisessa työssä olevan suomalaismaallikon pitäisi altistaa itsensä vaaroille, jotka kuuluvat toisten töihin?"

Mahdollisesti ei kannattaisi, mutta myönnän silti avoimesti, että kannanottoni jyrkkyys perustuu yhtäältä Suomen yksityisen turvallisuusalan uskottavuuskriisiin ja toisaalta riettauteen millä tiesketkä kaunaiset tietokonenynneröt leikkivät turvallisuudentuntijaa lähimenneessä. Kuvitelma turvassaolosta ruokki heikkojen luontoa, näemmä.

Kun ei kertakaikkiaan mene päähän, että vaikka kotitarpeiksi jotain taitaakin tai onnistuu siinä kerran-pari; mokomasta on silti vielä pitkä matka kyetä tekemään samaa ammatikseen tilanteessa kuin tilanteessa sekä kuka tahansa vastapuolenaan. Ei uskota suurimman läheisyyden merkitsevän samalla myös suurinta vaaraa.

Suuruudenhulluimmat heistä heiluivat töissä radiopuhelimin(vuosia ennen nykyistä kauppojen PMR-villitystä), vyölenkkiin kiinnikytketyin ketjukäsiraudoin ja paljaaltaan taskussa kannetuin flip-top -kaasusumuttiminkin niinkuin edesmenneestä Poliisi-tv:stä muistan. Haastatteluja anneltiin sinne, tänne sekä tuonne ja kansa se vain hurrasi.

"Kun ei mene päähän, että vaikka onnistui kerran-pari; mokomasta on silti vielä pitkä matka tehdä samaa ammatikseen."           

No, katsokaapa nyt kaikki te epäpätevät 1-3 tempun taikurit huolella mitä tuonsortin suhaamisesta voi seurata; nythän; todellisten tekijöiden sanontaa lainaten, käteen arpoutui niin sanottu väärä numero. Niin, ennenkuin huomaatkaan; sinusta tuli varoittava esimerkki. Turvallisuutta tässä maailmassa tekevät ammattilaiset, syystäkin.

Lopulta nimittäin kaikki buumit törmäävät todellisuuteen ja silloin ne aina pannaan oikealle paikalleen; seurauksena jotkut katoavat, toiset sopeutuvat sekä kolmannet muuttavat muotoaan toisiksi. No, miten tässä keississä kävi? Katsokaa Maikkarin Rikospaikan Vinkkimiehet -osio; sieltä sen saatte tietää.