Saako turvallisuusalan duunari edes anteeksi, jos yrittää johtaa?

Turva-alan ajankohtaisskandaali on jo viikko-toista sitten siirtynyt pois A-listan asiantuntijoilta, erikoistoimittajilta ja eetterimedioista. Silti nettiin tulee päivittäin linkatun kaltaisia juttuja; niitä antavat väitetysti ex-vartijat, joita jostain kumman syystä löytyy joka oksalta/tulee kaikista ovista&ikkunoista.

Näin tapahtuu; koska kuvio on silti yhä sama, vaikka asia on vakavampi kuin mikään sitten 1970-luvun alun Suuren Vartijajutun, jota enää kukaan ei muista omakohtaisesti elettynä todellisuutena. Ei poliisi perusta toimistoja ja ala partioida julkistiloja, eikä niitä siivouksen tai kiinteistönhuollonkaan varaan jätetä.

On tullut aika sanoa ääneen, että edellämainitusta syystä asialle ei sen paremmin aiota kuin voidakaan tehdä mitään. Siksi haukotuksesta kyllästymiseen menevä pressi ei tänään kykene vastuuttamaan kauppiaita, isännöitsijöitä, managereita ja ties keitä jutussa esiinotetun kaltaisesta "valtuuksien tietämättömyydestä".

"Asia on vakavampi kuin mikään sitten Suuren Vartijajutun, mutta kuvio on yhä sama yli 50 vuotta sen jälkeenkin."  

No, yhtä olemattomatpa ovat näköalat toimia jutun ongelmatilanteissa kuin tosi vähäistä julkista valtaa käyttävä rikosoikeudellisesti virkamiesasemassa oleva järjestystä ylläpitävä henkilö – asettaa valittavat siviilit vierekkäin alapuolelleen – edistäen sovinnollisuutta heidän välillään ensisijassa neuvoin ohjein sekä käskyin. Johtaa.

Yleisöstä kaikki on isottelua, pätemistä eli syrjintää. Toimenpiteen kohteista se on syyttämistä ja huutamista. Toimeksiantaja tai edes hänen puolestaan luullakseen toimiva mikäliene tsuppari taas sanoo aika nopeasti "viekää tuo pois täältä" ellei ala tapahtua, kun hän käskyttää vartijaa sekä järjestyksenvalvojaa kuin alaistaan.

Kaikki ovat siis aina "tienneet" yksityisen turvallisuusalan jotenkin epämääräisen puolirikolliseksi ilmiöksi, mutta aikansa vaahdottuaan&sauhuttuaan väsyvät, unohtavat ja alkavat jotain muuta. Itseasiassa paljonko niskaan kaadetusta saastasta oli oikeasti asiaan liittymätöntä ties minkä yleisen pahanolontunteen purkamista?

"Liittyikö esiintynyt sauhuaminen ja vaahtoaminen edes jotenkin yksityiseen turvallisuusalaan?"  

Hahahhaa. Kylläpä tässä vaiheessa mennään jo aika kevyin eväin, koska eihän tuo IL:n juttu ole alkuunkaan vakavastiotettava. Sen kirjoitti keskinkertainen sutari, joka halukkaasti sotki toisiinsa vartijan tai järjestyksenvalvojan – kas kun ei sano aitoseitsenkymmenlukulaisella svetisismillä vahti – Ruotsissa ne tekevät niin yhä.

Niin; keskustellaanko vaihteeksi oikeasta ammattimaisesta turvallisuustyöstä? Esimerkkitapauksen ”asiallisuuskäsitys” on silkkaa ysäriä. Ei pölisevää ja kulkua haittaavaa nuorisojoukkoa ensitöikseen poisteta – sitä komennetaan olemaan hiljempaa ja siirtymään sivummalle – sitten katsotaan mitä näin saatiin aikaan.

Ja voi v***u tätä "yksittäiseen ihmiseen kohdistuvaa" tai "hiljaista ääntä". Taasko siellä joku omaa etuaan etsivä fariseus on mielestään viisaana? Kuule; kun asiallaoleva voi olla huumeissa, psykoosissa tai itsestään liikoja luuleva antisosiaalinen kukkoilija eli todellinen varohenkilö. Nyt meni todella vakavaksi.

"Ei kulkutiellä äänekkäästi pölisevää nuorisojoukkoa ensitöikseen poisteta. Hiljainen solvaaja taas voi olla vaaraksi."  

Mikä tahansa kolmesta tyypistä voi nimittäin täysosumatilanteessa vaatia koko työvuoron voimin tehtyä maassahallintaa, patukaniskua suoraan kalloon, kaulanhallintaa eli tajuttomaksi kuristamista tai kiinteään esteeseen kytkemistä käsiraudoin. Ei kaunista. No, joko kaikki ovat käsi sojossa kännykät esillä?

Moisen eläjän käyttäytyminen nimittäin eskaloituu kerta kerralta, jos tälle ei joko onnistuta asettamaan rajoja tai saada pysymään toimialueen ulkopuolella. Ei kiva. Yritäpä siis ihan tosissasi tehdä kaikkesi, jotta tilanne pystyttäisiin ratkaisemaan menemättä täysosuman jälkeiseen loppupelitilanteeseen.

Tässä taitaa tulla vastaan sukupolvien välinen kuilu. Jos ennen tehtiin, oli eli ei valtuuksia; nyt jotkut keskustelevat laista niin innokkaasti, että työnteko unohtui täysin – sikäli, jos ylipäätään katsotaan olevan valtuudet tehdä yhtään mitään. Kummassakin ajattelussa on tietenkin omat ilmeiset vikansa, niitä ei saisi yleistää.

"Täysosuman jälkeinen pelitilanne ei ole kaunista katseltavaa. Joko kaikki kuvaavat kännykällä käsi sojossa?"  

Mokoman oudosti stoalais-skolastisen maailmanselityksen ymmärtää kyllä. Kaikki käy; joskus suorastaan psykedeelinen tai mielikuvituksellinenkin on mahdollista, koska ikinä yksityisen turvallisuusalan työläisen ei toivota, mahdollisteta eikä suodakaan johtavan mitään. Silloinkaan, kun pitäisi tai on suorastaan pakko.

Pohjimmiltaan kaikki nimittäin tapahtuu aina jonkun toisen kioskissa, jossa yksityisen turvallisuusalan työläinen ei määrää. Muut säätelevät hyväksyttävän rajaa katsantokantoineen ja etenkin rahat ovat aina jonkun nimettömäksi jäävän päämiehen. Voiko edes saada anteeksi, jos toimii johtajana näissä oloissa?

Ei välttämättä. Joillain on olkapääraidat – johtamistaito on silti sattumaa, koska sitä ei kontrolloi kukaan. Haluavatko he edes johtaa? Tietänevät itsekin olevansa eripuran ja kateuden luojia, taikakaluja tai leluja, jotka viimeisenä palveluksenaan uhrataan syntipukkeina. Sitäpaitsi; pahin vastushan kulkee tässäkin tapauksessa siviilivaatteissa.

Osa 2, vertaisjohtajuus on täällä