 |
| (Kuva: Jari Kähkönen) |
Surullinen tosiasia on, että tuo ”työvoiman tarve” on erittäin yksipuolinen – kaivataan pelkkää tottelevaista, hinnaltaan halpaa sekä sopeutuvaista tykinruokaa ja pelinappuloita. Kun väistämättä osoittautuu, että oli sittenkin oma tahto – kuten kai kaikilla ihmisillä – tai yksinkertaisesti kului loppuun; tulee heitetyksi pois.
Siispä; kuka terve, tasapainoinen sekä täysikasvuinen pätevä ihminen uhraa millekään niin paljon kuin yksityinen turvallisuusala tuosta vain ohimennen olettaa yksilön tekevän? Jösses. Toivottavasti tämän päivän nuorilla on edes jatko-opintokelpoisuus kunnossa, kun hetken päästä ymmärtävät mihin joutuivat.
"Surullinen tosiasia on, että 'työvoiman tarve' on erittäin yksipuolinen – kaivataan vain tykinruokaa ja pelinappuloita."
Mokomaa hommaa en tällä hetkellä suosittele kenellekään, koska en yksinkertaisesti kehtaa. Olen sitä mieltä, että yksityinen turvallisuusala ei kykene eikä halua muuttua. Sen on valitettavasti kriisiydyttävä, jolloin selviää ostaako asiakas ensisijassa tsuppari- vai turvallisuuspalvelua ja mitä tapahtuu kun toinen niistä jää saamatta.
Siinä voi käydä aivan kumminpäin tahansa. Työpaikat vähenevät varmasti, kun kaikki ei enää käy. Voi olla, että merkittävät vartiointi- sekä järjestyksenvalvontatehtävät siirretään jonkinsortin apupoliisille tai ”turvallisuuden liitännäiselle” ja lopuilta viedään niin valtuudet, suoja kuin vehkeetkin.
Yksityinen turvallisuusala voi redusoitua svetisismillä sanoen pieniksi schäferkonttoreiksi, joita käyttävät vain väliinputoajat – ketkä eivät valtiolta saa ja ovat liian köyhiä tai pystymättömiä palkkaamaan omia. Reilan synty sekä jatkuva laajentuminen on selvä todistus siitä, että ainakin inhousesta tulee vielä trendi.
"Mokomaa hommaa en kehtaa suositella kenellekään. Yksityinen turvallisuusala ei kykene eikä halua muuttua."
Ala ei halua kriisiytyä – sitä vastaan se on taistellut kaksinaamaisella strategialla – yhtäältä se suostuu hulluimpiinkin kotkotuksiin – , mutta tilaisuuden tullen kaappaa koko bisneksen itselleen. Tämän jälkeen teeskennellään sujuvasti, että näinhän asia on aina ollutkin tai puheenaolevaan on muka joku ikimuistoinen nautintaoikeus.
Aluksi turvatarkastus oli ilmailualaa, järjestyksenvalvonta ravintolassa villillä tapahtuma-alalla tai sittemmin laillistettua "järjestyksenpitoa", myymälät etsivätoimistoilla, arvokuljetus pankissa ja respat pääsääntöisesti firmojen omia. Vähääkään en vähättele tätä reilu sata vuotta kestänyttä vivahderikasta sekä huimaa matkaa.
Vai onko mitään yksityistä turvallisuusalaa olemassakaan? Voisi myös katsoa, että yrittäjät, omistajat, johtajat ja työntekijät olivat sittenkin pelkkiä pakollisia henkilöllisiä kytkimen kääntäjiä; robotteja ei näet vielä ollut sekä eläinten kouluttaminen saman tekemiseen ei vain vielä tuolloin olisi yksinkertaisesti toiminut.
"Kriisiä vältellään kaksinaamaisella strategialla – suostutaan hulluimpiinkin kotkotuksiin – kaapatakseen koko bisnes."
Se sata vuotta ei ollut kaunis henkilöstökertomus – ihan sama, että oliko yössä yksinään päässä koppalakki ja taskussa lyhytpiippuinen revolveri vai pitikö keskellä kirkasta päivää ihmisten edessä suostua mihin rahansa(huom. tah. pilk.) kuin niin kutsuttu asiakas ”käski”? Lakkaa teeskentelemästä; parhautta ei ollut koskaan.
Mitä sitten, jos yhdelle maksettiin enemmän kuin muille nyrkinheristelyn sekä ankarien vaitiolovaatimusten saattelemana? Kerran sukset ristiin ja suunta oli ulos – seuraavassa paikassa ei enää samaan päässyt – tätänykyä ei edes enää ole itsestäänselvä, että se ylipäätään löytyy. Hyvät käytännöt eivät koskaan jatku.
Puhumattakaan työvälineistä; niistä, joita ei joko tule, mistä – ehkä joku harva – saa jälkeenpäin kuittia vastaan rahat takaisin firmalta tai jäivät täysin omaan piikkiin. Ellei siis halua käyttää yhteishyviä, jotka ovat milloin kenelläkin yhden työvuoron ja sen jälkeen ne ainakin piti palauttaa käyttökuntoisina takaisin seuraavaa odottamaan.
"Sata vuotta ei ollut kaunis henkilöstökertomus. Lakkaa teeskentelemästä; parhautta ei ollutkaan."
Ja johtajista, jotka joko ovat tavanomaisen epäpäteviä, selkärangattomia, tavoittamattomissa, panttaavat tietoa tai kommunikoivat vittuilemalla. Eläjistä, jotka ovat kykenemättömät kohtelemaan ketään ihmisen lailla, jos niin kutsuttu maksava asiakas jotain ölähti ja joku tuli osoitetuksi siihen syylliseksi.
No, siinä sitä sitten ollaan; firmajuhlakänniläiset naureskelevat Rambo Nelosta(ei vielä tuolloin elokuvana), kun nyt tiloihin tuli vartiointi terrori-iskun jälkeen. Poistat, kiinniotat, suoritat etsinnän ja teet yksin kaiken mitä eteen sattuu sattumaan – osaamiseen, välineisiin, valtuuksiin, vaarallisuuteen tai työhön kuulumiseen katsomatta.
Sekä oli miten oli – itsestäänselvä on, että kulloisenkin äänessäolijan on aina saatava haluamansa nyt heti – olipa mikä hyvänsä rivihenkilö, hanslankari, alihankkija tai peräti satunnainen ulkopuolinen. Vielä ihmettelevät työvoimapulaa! Ja nyt sitten jostain pitäisi vain löytyä sitä, vaikka mikään ei tulisi paremmakseen? Ihan tosi!
Itse pidän yksityisen turvallisuusalan kehitystä heijastumana kapitalistisen yhteiskunnan kehittymisestä ja yhä vain jatkuvasta erikoistumisesta työnjaossa.
VastaaPoistaEn ole vielä lukenut Paasosen teosta, mutta epäilenpä, että alan rumaa puolta ei ole tuotu kovin kummoisesti esille.Eikä myöskään sitä, että ala oli 80-luvun alkuun asti enemmän "heikomman aineksen" tukityöllistämisen muoto, johtui se sitten kouluttamattomuudesta, toistaitoisuudesta, luonteesta, sairaudesta tai vanhuudesta.
Teollisuusvartijat syrjäyttivät yövartijat 80-luvulla ja 90-luvulla työtehtäviin marssi prikaatien sotilaspoliisikurssit 28 tunnin koulutuksella. Enemmistö alkoi olla päivisin töissä ja huomattava osa ihmisten keskellä. Ala paisui kuin pullataikina ja kuten sanoit imi vähitellen jopa aulapalvelut suurimmaksi osaksi sisälleen. Pullataikina on juuri oikea kielikuva. Esimerkiksi käyvässä rankissa tai kotiviinissä prosentit nousevat, mutta nyt kasvoi volyymi ei suorituskyky tai osaaminen. Työvaatteeksi ilmestynyt pikkutakki sentään signaloi, että nyt edessä oli ihminen jonka olisi pitänyt pystyä toimimaan jopa kalustetussa huoneessa.
Alalla perinteenä on ollut vuodatella krotiilin kyyneleitä siitä, että valtio ei tarpeeksi kouluta ja vaihtuvuutta on. Tämä on kyynisintä kaksoispuhetta sitten keskitysleirien humanitaarisen valvonnan jälkeen. Todellisuudessa toimistoilla voivotellaan suureen ääneen sitä, että väliaikaisella vartijakortilla ei enää saa tehdä 5 * 4 kuukautta hommia. Aina löytyi niitä opiskelijoita, jotka tekivät hommia suhteellisen nihilistisellä, mutta ei kauhean perseilevällä asenteella opintojen oheen ja palkastakaan ei ollut niin kauheasti väliä. Nyt tuota aukkoa korjaamaan on sitten haalittu mm. lukiolaisia ja maahanmuuttajia. Tämä esitetään lähes hyväntekeväisyytenä. Toisaalta jos isot tekijät bulvaanien kautta raahasi irakin hiekkalaatikoille entisiä lapsisotilaita 600 dollarin kuukausipalkalla, niin miksi ei. Koe-aikaa koskeva lainsäädäntö ja mainehaittojen hallinta on varmaankin hiottu ankkalinnassa teräänsä.
Ainahan alalla on pieni "eliitti" joka on saanut parhaat päältä sekä kohteista että työvuoroista. Sitten on ollut niitä sitkeitä firman "miehiä" jotka ovat kuuliaisesti odotttaneet sitä kauniisti maalattua suurta tulevaisuutta, joka ei koskaan tullut.
Suurin osa alalle tulleista on tosiaan järkevöitynyt (vaihtanut alaa) tai heidät on hylätty kun viimeisetkin on otettu miehestä/naisesta irti, eikä osa-aikaistetulle riitä edes niitä muuttovartiointeja.
Ai 28 tuntiako oli sen ilman lupia sotilaspoliisimiehistön peruskurssin tietyt osat hyväksilukevan "varuskuntavartijaperuskurssin" syvyys ynnä leveys? Itse en viitsinyt kysellä paljon mitään sen omana aikanani käyneiltä, kun kortti oli ollut jo ennen armeijaakin.
VastaaPoistaKiitos kirjavinkkauksesta. Kirjauduin seutukirjaston sähköiseen ja laitoin niteen varaukseen.
Mutta ei sitten enempää noita lapsisotilasjuttuja tänne, koska ne ovat liian kaukana itse tekstin pointista, jotta jaksaisin alkaa selvittelemään sekä arvioimaan sellaisten tarpeellisuutta ja julkaistavuutta.
Eräs yrittäjä tuon mahdollisuuden lyhytkurssitukseen jopa kaupallisti. Koska sama tuntimäärä koski myös niitä joilla oli järjestyksenvalvojakortti hankittuna. Kyseinen tyyppi myös samalla solmi nollatuntisopparin kurssilaisten kanssa, että myös saivat sen kortin kurssin jälkeen anoa polisilta. Kuten hyvin varmaankin muistat, niin ensimmäisen vartijakortin vaatimuksena oli työsuhde alan firmaan. Höpökouluttajista poiketen kyseinen yrittäjä myös palkkasi ihan oikeatikkin parhaita kurssilaisia, jos saatuivat hänen firmansa toimialueella asumaan.
VastaaPoistaSaa tosiaan nähdä oikeneeko yksityisen turvapuolen tilanne? Jos oikenee, niin tuskin sillä, että lisätään korttikurssien tuntimääriä 10 tunnilla ja ollaan todella tyytyväisiä. Myös skydsvaktit ja muut erityisasemaa nauttivat "julkisoikeudellista valtaa käyttävät yksityishybridit" taitavat kuitenkin jäädä toteutumatta.
Epäilen, että se vastaus löytyy sieltä samasta paikasta kuin ongelmakin, eli kapitalismin rakenteista. Espoossa tapahtunut myymälävartijan ja romani naisen yhteenotto nimittäin saattoi rikkoa erään vakiintuneen mekanismin alalla. Alkuhan meni aivan saman kaavan mukaan kuin aina ennenkin. Kauppias ilmoitti, että ostopalvelua käytetään ja hän EI voi vaikuttaa mitä kaupassa tapahtuu ja on oikeastaan uhri itsekkin. Vartija heitettiin bussin alle ja kaikki vika olikin vartijan pään sisällä ja ammattitaidossa.
Se mikä oli poikkeuksellista oli se, että tilanne ei tuosta rauhoittunut vaan kauppias sai haukkujen ja uhkailujen kymen, josta ei vanhoilla fraaseilla luikerreltu irti. Siinä kärsi sekä bisnes että yöunet.
Aikoinaanhan oli ihan sama juttu ekologisuuden tai vaikka lapsityövoiman kanssa. "Lain ja asetuksen mukaan oli toimittu" ja "mitä se minulle kuuluu" oli alkuperäinen liike-elämän vastaus asiaan.
Vielä kauemman kun historiaan kurkottaa niin kaikki kritiikki kuitattiin sillä, että kyseessä on "yksityinen yritys" ja yrityksen tekemisten kyseleminen olisi samanlainen faux pas kuin makuukammarin aktiviteetteistä kyseleminen.
Ehkä tulevaisuudessa vaikkapa kauppakeskus joutuu ihan julkisesti kertomaan nettisivuillaan miten ihmisten turvallisuus ja viihtyisyys on turvattu vierailun aikana. Vastuun ulkoistaminen ostopalveluille ei välttämättä enää onnistu.
Koulutus on tärkeä juttu. Mutta mitä erityistä siinä on, että nyt toimitaan isojen koulutuksenjärjestäjien puitteissa missä asioita hoitavat pääsääntöisesti entiset vartijat, jotka on nimellisesti valmennettu uuteen tehtäväänsä?
VastaaPoistaPoskettomuuden huippu ainakin minun mielestäni on, että jotkut näistä "viiden päivän yliopiston molempien oikeuksien kandidaateista" kovasti ylpeillen kirjoittavat nimensä alle voimankäytön teoria- ja käytännön kouluttaja.
Pääomavaltaisesta talousjärjestelmästä ja yhteiskunnasta tämä kaikki epäilemättä johtuu - eikä sen salailevan perusluonteen murtaminen ole vähä pyrkimys. Mutta kuinka ihmeessä tälläisessä kohderyhmässä kasvaisi edes luokkatietoisuus, saati sitten vallankumousellisuus järjestelmän muuttamiseksi.
Tämänkin postauksen innoittaneessa someketjussa muuan asiantuntijasta käymään pyrkivä peräsi paikallista lakisääteistä ja itseäänkorjaavaa minimipalkkaa, jonka kai sitten joku toistaiseksi tuntematon "viisas auktoriteetti" määrittäsi. Voi hellanlettas sentään.
Siispä; tuleeko mahdollisista lisääntyneistä läpinäkyvyys- ja vastuuvaatimuksista vain samansortin ohihuutojuttu kuin turvallisuuspäällikön tehtävän ulkoistamisesta?
Iänkaiken hölmöt nuoret miehet ovat pitkästyneisyyttään tai vaihtelunhaluaan haksahtaneet kokeilemaan onneaan yksityisellä turva-alalla. Ja kaikki viisastuttuaan ovat ainakin jonkin aikaa sitä mieltä, että näin ei pitäisi pystyä enää jatkossa tekemään.
Mitä siis, jos työvoimapolitiikkaan tulee autoritaarisempi käänne? Jospa sen jälkeen keskiluokkapudokkaat ja koskaan olemattomat kurjallistolaiset pakotetaan etuudelta työhön -vippaskonstilla univormuntäytteiksi? Sitä väitettyä työvoimapulaa paikkaamaan.
Aika hiljaista olisi erilaisissa asevoimissa ja muissa turvallisuusorganisaatioissa, jos nuorten miesten seikkailun- ja vaihtelunhalu katoaisi.
PoistaIhmisiä määrätään jo nyt erilaisiin turvallisuusalan lyhyt- ja ammattitutkintokoulutuksiin työvoimaviranomaisten päätöksellä. Nykyisin ei mitenkään poikkeuksellista, että kurssilla on useita henkilöitä joista päällepäin näkee, että päällä on vahva mt-lääkitys.
Kuten tiedämme pakka on niin sekaisin ja niin monesta suunnasta ja paikasta, että voimattomuuden tunne tulee helposti. Koko alan määrittely on pelkkää poliittista korrektiutta. Palvelu sitä ja palvelu tätä... Ei ole mikään ihme, että työkkäristä tungetaan ihmisiä jotka eivät alalle sovi kun luullaan, että KOKO ala on pelkkää hymyilyä ja mummojen lattialle pudonneiden ostosten keräilyä.
Suomessa on pahemman kerran mennyt sekaisin kaksi asiaa palveluiden tuottaminen ja asiakaspalvelu. Asiakaspalvelu toimii asiakasrajapinnassa tuottaakseen ostavalle henkilölle miellyttävän ja tarpeisiin vastaavaan kokemuksen. Palveluntuottaminen taas tuottaa tilaajalle sellaisen palvelun jota tilataan. Pelastuslaitos tuottaa esimerkiksi tiettyjä palveluita. Tärkeintä on kansalaisten hengen, terveyden ja omaisuuden suojeleminen, ei sosiaalinen kanssakäyminen kansalaisten kanssa.
Jos sinne työkkäriin saisi tiedon, että alalla nyt pääsääntöisesti on tarkoitus turvata ihmisten koskemattomuus ja omaisuus, ei luoda vain mukavaa tunnelmaa kohteeseen. Ihminen jota arveluttaa julkisilla kulkeminen viikonloppu iltaisin ei voi sopia vartijaksi tai järjestyksenvalvojaksi kuin vain marginaalisesti. Et voi ottaa rahaa suojelemisesta, jos et pärjää edes kadulla työmatkan verran. Koska tätä asiaa ei haluta myöntää, alalle tungetaan jatkuvasti marginaalista työvoimaa, jolla on erittäin vahvoja rajoitteita. Kyllä kenellä tahansa menee nuppi sekaisin, jos työvuorossa tuntee jatkuvaa pelkoa, kun välineitä, voimaa, ja taitoja ei ole tuon pelkoa aiheuttavan tilanteen hoitamiseksi. Eikä usein edes valmiuksia noiden taitojen ja kykyjen hankkimiseen.
Koulutuksessa on ratkaisevaa, että koulutetaan oikeita asioita. Kun itse kävin vartijakurssin oli siellä myös ammattiliiton edustaja joka kertoi miten työstä pidättäydytään ja miten työntekijä hoitaa tilanteen jossa työ vaarantaa toistuvasti turvallisuutta sietämättömällä tavalla. Nykyisin kyllä jauhetaan päivä tolkulla esimerkiksi YJT-kieltoa, mutta mitään välineitä siihen miten työstä pidättäytyminen pitäisi oikeaoppisesta tehdä ei anneta.
Hyvä käsitteellistäminen tuo palveluntuotanto-asiakaspalvelu -ero. Tästä aiheesta puhuttaessa on nimittäin valitettavasti niin, että jokainen ymmärtää mitä haluaa ja antaa kaikkien muiden tehdä "uskonhyppynsä" itse - vaieten kaikesta olennaisesta. Mitä vain kunhan ostavat ja maksavat.
VastaaPoistaMitä taas määräämiseen tulee, esitän arvauksen, että joko määrätty on täysin vailla omaa tahtoa ja/tai hänet saatiin uskomaan "turvallisuuspalveluteollisuuden" markkinointiviestintä työnsisältöä koskien(erehtynyt itse pyytämään, väittää 'suunnitelman päivittäjä' selvitysmenettelyyn jouduttuaan). Sikäli, kun työvoimapoliittisia kursseja enää paljon tätänykyä pidetäänkään.
Tähänkin keskeisin muutostarve olisi koko kurssijärjestelmän romuttaminen - vast'edes kaikki soveltuvuuskokeisiin ja läpäisijät perustutkinnolle. Olevat tutkinnottomat määrätään suorittamaan joko ammatti- tai jatkotutkinto seuraavan viiden vuoden aikana - muuten ei hyväksyntää enää uusita. Sikäli, kun näin tohtii edes kirjoittaa nauramatta ääneen - paremmin kuin hyvin todellisuuden tuntien.
Onpa teillä aikanaan ollut hyvä koulutiedottaja kurssilla käymässä; liene tätänykyä mikään itsestäänselvyys, että moinen ylipäätään tulee paikanpäälle.
Lienekö tarkoituskin murtaa vartijoiden ja järjestyksenvalvojien ammatti-identiteetti; sikäli, kun sellaisenkaan sanan voi naama pokkana sanoa? Poistaa heistä kaikki pakon ja väkivallan uhka, kun liian moni osoittautuu olevan sovitellulla päivärahalla oleva tai tiesmistäkuntoutuja. Hakea häiriintynyttä mielihyvää, kun saadaan toinen revittyä alas tutisevien siviilien joukkoon - pois "yläpuoleltaan" - edes vaikutelmana.
Edellinen on ehrenreichilainen teesi, joka syntyi Amerikassa, kun työvoimapoliittinen pakko loi työtätekeviä köyhiä. He, häviäjät, siivosivat voittajien koteja käsipelissä siivousteknisesti ala-arvoisin menetelmin - buumin syyksi arvioitiin vahingonilo, joka syntyisi toisen laittamisesta konttaamaan puolestaan.
Mitä taas tulee turvallisuustyön substanssiin; siihen, että tosipaikassa ollaan, kyetään, voidaan ja pystytään - tämä on äärimmäisen huono kehityskulku. Senkin ne tulevat vielä edestään löytämään. Tosiaan, tuollaisessa maailmassa työstä pidättäytyminen taitaa olla jo liian iso sana - valitettavasti.
Mutta toisaalta. Suomi on vapaa maa. Ammattikunnalla itselläänkin on oma vastuunsa tilanteesta tai siitä miksi se voi vielä otollisissa oloissa kääntyä. Ei aina voi odottaa, että joku kaikkitietävä ja kaikkivoipa auktoriteetti ulkopuolelta hoitaa kaiken kuntoon. Voi sellainenkin ilmetä, en minä sillä, mutta kun niilläkin on aikansa eikä vartijoilla/jv:llä ole tähän mennessä ollut moista oikeastaan koskaan.