Ennemmin nolla kommenttia kuin yhtäkään hölinää

Inspiraatio iski, kun somessa oli puheena marginaalisen huuhaaläpän heittämisestä tunnetun terveysvaikuttajan verkkopreesensissään sallima ulko-otsikollinen disinformaatio. Voivoi, tuskin ihmistä saattaa hölisemästä estää; kyllin on jo siinäkin ettei kärsisi joutuessaan häntä kuulemaan.

Livenä itselleni hölistään ”maahanmuuttokriittisiä”; se perustunee puoliksi sanojan omaan tarpeeseen ja puoliksi päätelmiin ulkonäöstäni. Virtuaalisesti vaivoinani olevat taas yrittävät vahvistaa luuloteltua anti-intellektualismiani; päämääränään päästä kylvämään kauttani viranomais- ja auktoriteettivastaista disinformaatiota.

Sanoisin olevan jokseenkin sama, että työntääkö huuhaansa tietyn otsikon alle vai ei; luokatonta suolto on jokatapauksessa. Ei voi sanoa mitä eikä miten hyvänsä, koska joltakulta altistuvalta saattaa puuttua tarpeellisia suojamekanismeja; tätä ei terve ja tasapainoinen aikuinen unohda milloinkaan. 

"Ei voi estää ihmistä hölisemästä; kyllin on jo siinä, ettei kärsi kuullessaan niin livenä kuin virtuaalisestikin."

En rupea diagnosoimaan ketään, mutta suotta syytät minua jouduttuasi vaikeuksiin, koska sinulta puuttuu kyky käyttäytymisen säätelyyn tai suorastaan oireilet ulkoisesti. Kaikki mokaavat joskus sekä ihmisiähän tässä kaikki ollaan. No, eikö sitten pitäisi antaa korjaavaa palautetta?

Monia vuosia sitten ajattelin, että oli huuhaamaakarin oma asia surkeutua niille sijoilleen tai tulla nauretuksi ulos; enkä saata väittää olleeni itsekään mitenkään tuppisuu. Nyttemmin ajattelen toisin; hölisijät estävät järkevän puheen, lannistavat heikompansa jo ennalta ja pahimpana kaikesta alentavat ajatuksenvaihdon tasoa.

Minun puolestani hölisijät ja disinformaatikot voivat hankkia oman mediatilansa ja toteuttaa itseään siellä. Sitä he eivät puhteen helppoudesta ja halpuudesta piittaamatta kuitenkaan yleensä tee; samat näet tietävät kyllä, että joutuvat tuolloin kirjaimelliseen yksinpuheluun eli täysin vaille nähdyksi tulemista ja huomiota.

"En rupea diagnosoimaan, mutta suotta syytät minua jouduttuasi vaikeuksiin oman käyttäytymisesi takia."

En ennen tänne muuttamista ja ammatinvaihtoa tullut itsekään ajatelleeksi, että puolispurgu lakkaa vaivattomimmin hölisemästä ja menee pois huomiottajättämisellä; ei hän oikeasti halunnutkaan kyytiä jonnekin auton tavaratilassa. Kielto, komentaminen ja tosiasioin kontraaminen vain pidentää epämiellyttävää kokemusta.

Kysymys on siis vuorovaikutteisesta prosessista kuten ihmisten välisessä kanssakäymisessä aina; vaalissa et heitä pois ainuttakaan ääntä ja tökerötkin asiakkaat kelpaavat kyllä, kunhan ostavat. Sekä, sellainen puhuja/kynämies kuin yleisökin? Valitettavan usein se on juuri näin, koska huuhaahan huuhaan luo hakeutuu.

Ihmisluonto on opportunistis-fatalistinen; eli niin on hyvä kuin käy tai hetikös sitä laulujakin lauletaan, kun ensin saadaan leipää. Älköön myöskään aliarvioitako aina raikasta tarvetta olla voittajan tai vahvimman puolella, jotta vähän kuin voitettaisiin tai vahvistuttaisiin samalla itsekin. Ymmärrän siis kyllä, että miksi ihminen hölisee.

"Sellainen puhuja/kynämies kuin on yleisökin? Valitettavan usein se on näin, koska huuhaa huuhaan luo hakeutuu."

Sitä tässä nyt bloggaan, ettei minua kiinnosta olla ulkopuolisuudessa elävien kummajaisten ja marginaaliajattelijoiden avososiaalipalvelu. En niinikään tarjoa tilaa turhiin henkilökohtaisiin vääntöihin, disinformaatioon, huuhaaseen tai välitä edelleen fasisminkaltaisten alakulttuurien normaaliväestölle käsittämätöntä merkkikieltäkään.

Kantani on, että ennemmin nolla kommenttia kuin yhtäkään hölinää. En minä yksinäisyyttäni tai huomionkipeyttäni bloggaa; armeijan pahaan opettamat ja valta-asemansa tuhoamat pennalistiset ihmisrauniot luulkoot mitä haluavat. Minulla on sanottavaa; kirjoitan silti, vaikkei kukaan tekstejäni lukisikaan.

On ihan sama maksetaanko minulle kirjoittamisesta tai missä tekstini julkaistaan. Itseasiassa; kuinka kalliiksi yleisö ja säännölliset tulot saavat tulla kapeutuvana vapautena? Aivan syystä katsotaan, että vapaus on synonyymi sille ettei ole mitään menetettävää; se sopii vallan mainiosti toistaa näilläkin riveillä.

"Ennemmin nolla kommenttia kuin yhtäkään hölinää. En minä yksinäisyyttäni tai huomionkipeyttäni bloggaa."

Siispä; minä en tiedä, että kuka sinä olet ja missä tarkoituksessa blogiini saavut. Se on kuitenkin täysin vapaaehtoista, sekä kaikissa suhteissa omalla vastuullasi. Tulisiko minun nyt onnitella itseäni, kun niin monella teistä vpn päällä ja hakukoneena Duckduckgo? Te, yleisöni, olette siis ainakin vaihtunut; kukaties jopa paranitte. 

Kommentointi on yhtä vapaaehtoista, mutta olisi suotavaa että sanottavasi olisi edes jotenkin asiallista, aiheeseen liittyvää sekä tämänmaailmallisesti ymmärrettävissä. Jos ei, sano se jossain muualla. Paikkoja riittää, koska tämä yhteisesti jakamamme tietoverkkoavaruus on leimallisesti ääretön. Ja niin on muuten typeryyskin.

Mikäli virittelet sosiodraamaa, jossa muka keskustelet minusta kolmannen osapuolen alustalla, mutta kuitenkin niin että saan sen jotenkin tietää; siinähän höliset. Sellaiseen minulla on sanottavana vain kolme sanaa: blokkaus, poistopyyntö sekä rikosilmoitus. Luuletko, että netti keksittiin toissapäivänä ja minä tulin sinne eilen?