Siis – et kai oikeasti luullut tämän olevan sinua varten?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ihminen pyrkii tekemisiin toisten kanssa huo-
miota saadakseen. Voi miten rasittavaa.

Herkempi olisi varmasti loukkaantunut, tullut surulliseksi ja ahdistuneeksikin, jos kuulisi selkänsä takaa ohikulkevan halventavan asuaan sekä päähinettään englanniksi. Sikäli, kun ei ollut vallan tyhmä; luullut ”rakastamista” tarkoitetun kirjaimellisesti. On se ihminen – tämä laumaeläin – sitten sitkeää sorttia.

On tietysti omansortin pohjanoteeraus, että noin kymmenvuotias sähköpotkulautailija on muodostanut päähänsä noinkin pöhkön kuvitelman äidinkielestäni ja tohti vielä ilmaistakin sen ääneen. Meidän ei näet tulisi tietää edes toistemme olemassasoloa eikä välisemme vuorovaikutuksen siten olla vielä täyden nollankaan asteella.

No, sellainen ihmisluonto on; tarve päästä toisten kanssa tekemisiin ja saada huomiota – niin hyvässä kuin pahassakin – ajaa eteenpäin. Viimemainitussa tapauksessa sorrutaan sitten häirintään, rikkomiseen sekä uhkaamiseen. Saatan tosin hyväksyä ajatuksen, että pikkukakarat tyhmäilevät, koska eivät vielä osaa pelisääntöjä.

"No, sellainen ihmisluonto on; tarve päästä toisten kanssa tekemisiin ja saada huomiota ajaa eteenpäin."

Vaikka tunnistan tarpeen; pyrin silti itse tietoisesti kuolettamaan sen sisälleni, koska tiedän jo mitä moisesta yleensä seuraa. Minä teen omaa juttuani ja jos se ei ole sinun juttusi myös, voit poistua. Häiriintyneet, sairaat, puutteenalaiset, eksyneet sekä muut tarvitsijat ohjaan palveluihin – en vahingoita enkä jätä ketään kuolemaan.

Mielipiteesi asiasta kiinnostaa vähän, mutta minusta itsestäni ei tippaakaan. Hyvä siis, jos pidät suusi kiinni; ja parempi, mikäli et edes kyttää, kuikuile tai tee asiaa pyörimään ympärilleni. Et sinäkään kiinnosta minua. Hillitsen itseni nytkin enkä rupea määräämään kenenkään liikkumisesta tai katseen kohdistamisesta.

On minulla perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä ja puolituttujakin, mutta sinä et koskaan pääse heidän joukkoonsa. Jos ollaan koolla isommalla joukolla eli muodostuu niin sanottu piiri ja siihen änkeää outoja naamoja, alan vastata lyhyesti tai vaikenen tykkänään – minähän en rupea viihteeksi jollekin ohikulkijalle.

"Pyrin itse kuolettamaan tarpeen sisälleni, koska tiedän jo mihin se saattaa johtaa. Minä teen vain omaa juttuani."

Elän välitilaelämää. En siis ole kuin kaikki muut, mutten liioin tahdoton tai suojaton enkä välitä alkaa tyranniksesikaan. Jos erehdyt luulemaan voivasi loukata, alistaa tai viedä minulta jotain; hoitelin sinut jo – ihan tyhmät ja hitaat eivät edes tajunneet sen tapahtumista. En ole sinun pakkoystäväsi enkä kylähullusi.

Pukeuduin niinkuin tein, koska näin minua huvitti tai oli tarkoituksenmukaisinta. Harrastan mitä harrastan; kuka sitä nyt ympäröivän maailman tahdon mukaan toimii, kun omakin löytyy. Samat sanat ruoasta, ostoksista, kävelyreiteistä sekä muustakin vastaavasta – tykkäät eli et, no, se ei kuule minua kiinnosta.

Tietysti pitää naputtaa rivi-pari mielipiteistä. Sanotaanko vaikkapa näin, että minä tiedän jo mitä tavallinen ihminen ymmärtää ja käsitän mitä asiantuntija voi teeskennellä ymmärtävänsä. Pyrin seuraavaksi oppimaan jättämään tyhmät keskustelijat ja alhaiset keskusteluympäristöt omaan arvoonsa. Ne ovat silloin parhaimmillaan.

"Elän välitilaelämää. En siis ole kuin kaikki muut, mutten liioin tahdoton enkä suojaton tai rupea tyranniksesikaan."

Niinpäniin. Siinäpä on ihmettelemistä. Minä en vihaa sinua, en luule olevani parempasi enkä pyri mihinkään. Sikäli kun tiedän; et omista mitään, jonka haluaisin itselleni. Elelepä siis rauhassa töpselinokkaisten kaltaistesi kanssa, katso joku heikompi sorrettavaksesi tai pidä kuule vaikka kivaa ihan vaan keskenäsi. Ei kiinnosta.

Siinähän sitä sitten ollaan. Jos lähdetään yökerhoon, minäkin tulen. Jos mennään tanssilattialle, tanssin mukana. Mikäli kustannuksellani lasketaan leikkiä, annan samalla mitalla takaisin. Kyllä, vaikka epäilemättä itseään kuninkaaksi luulevan ajatus olikin ollut tasan päinvastainen. Kysymys on aina motivaatiosta. Älä kuvittele itsestäsi liikoja.

Peli on alkaa tilanteesta 0-0. Saat mitä annat. Oma suhtautumisesi minuun määrää minun suhtautumiseni sinuun. Se, että pääset liki ja saat puhutella; ei vielä takaa sinun tahtosi toteutumista vaan tämän saavuttaaksesi joudut tekemään puolet yhteisesti jaetusta kokonaisuudesta. Vaikka voit siis saada kaiken, silti mikään ei ole sinulle.