Maamme taitaa olla aika valmis eikä todellisia ongelmia enää ole, jos voi tärvätä aikaa kulttuurisodan kaltaiseen jonninjoutavuuteen. Vaikka toisaalta; ymmärtäähän tuon – tämä on kaunayhteiskunta, jossa yksi jos toinenkin taitaa – luullakseen – kokea sivuutetuksi tulemista ja merkityksettömyyttä.
Vilpitön mieli on kuitenkin sellainen juttu, että sen puuttuessa ihmiset eivät enää yksinkertaisesti kohtaa toinen toisiaan. Ei nimittäin uskota, jottei tulisi halvennetuksi, kohdelluksi väkivaltaisesti tai menettäisi arvoesineitään. Kommunikaatio muuttuu mahdottomaksi, koska ei ymmärretä mitä toinen tarkoittaa.
Seurauksenaan meillä on nyt politiikassa Instituutionaalinen performanssipuolue, joka valehtelee kenestä tahansa voivan tulla mitä tahansa, mutta viestintänsä on aina vähintään kaksois -sellaista monitulkintaisuutensa takia. Mitään ei haluta jakaa eikä ymmärtää vaan ottaa kaikki itselleen ja loukata toista maksimaalisesti.
"Vilpitön mieli on kuitenkin sellainen juttu, että sen puuttuessa ihmiset eivät enää yksinkertaisesti kohtaa toinen toisiaan."
Kyllä siinä taisi käydä niin, että takavuosien puheet "tolkun ihmisyydestä" ääripäiden välissä olivat sen wanhan nationalismin muistotilaisuus, mikä haudattiin Korhosen ja Tyrkön Kekkosen nimiin kirjailemassa Tamminiemessä. Oli kuvitelma, että meneehän meillä niin hyvin, jotteivät nuoremme enää höyrähdä ääriliikkeisiin.
Tämä oli kaunis iso yhteinen kertomus ja hyvä yritys keksiä kansallisvaltioaate uudelleen, kun sen suurin tavoite oli jo toteutunut vuosikymmeniä sitten sekä pysynyt koettelemuksissakin. Eikä siinäkään muuta, mutta kun kansanluonteen omillaan toimeentulemisen eetos eli opportunismi, konformismi ja fatalismi jäivät olemaan.
Onnistuttiin siis jotenkin sivuuttamaan väistämätön alkutotuus, että vaikka ihminen todellakin on päämäärä eikä väline; hän ei synny itsestään eikä liioin elä yksinään tyhjiössäkään. Näin syntyivät lähtökohdat ajassamme silmille ryöpsähtäneelle ihmisvihalle, väkivaltahekumoinnille ja rahanpalvonnalle.
"Wanha nationalismi yritettiin vain keksiä uudelleen olettamalla hyvinvoinnin kasvun torjuvan ääriliikkeet."
En minäkään muuten, mutta kun performanssipuolue ei suojele sen valtaan äänestäneitä tonnilla kuussa toimeentulemaan joutuvia, työpaikkansa puolesta pelkääviä proletaareja tai vihoissaan kihisevää keskiluokkaakaan. Se näet on pelkkä ylipitkä teekkarijäynä ja muutaman elämässään epäonnistuneen ressukan kosto.
Maailma laukkaa edelleen estämättömällä voimalla eteenpäin. Sosiaaliturva oli pelkkä antikommunistinen lunnasmaksu, joka ei ole enää pitkään aikaan ollut hintansa arvoinen. Ihmistyö vähenee jatkuvasti, koska tämä on pääoman tahto. Niinikään; koulutusoptimismi on sekin tänään enää pelkkää arvotonta nostalgiaa.
Vilpitön mieli sekä hyvä tahto olisi siis parasta löytyä äkkiä. Jos oikeus-, hyvinvointi- ja sivistysvaltioon sitoutunutta ”ääripäätä” enää onkaan, joudutaan säilymisestään kamppailemaan raskaasti Orpon äärioikeistohallituksen aikana. Niillekään, joiden ihanneyhteiskunta on jotain muuta; ei silti taata ylemmyyttä kehenkään verrattuna.
"Vilpitön mieli sekä hyvä tahto olisi parasta löytyä äkkiä tai oikeus-, hyvinvointi- ja sivistysvaltioista tulee kamppailu."
Siitä tässä on kyse, ettei itse vain olisi alimmalla oksalla. Keskiluokalle pitää kertyä vaurautta, statusta ja ainakin luulo vallankäytöstä yhteiskunnassamme. Proletaareilla pitää olla ostovoimaa sekä kuvitelma työssäkäyntikykynsä kaikkivoipuudesta. Ressukoiden taas pitäisi saada etuutensa ja solvata muita toiseutettuja.
Jaa-a; mitenköhän näidenkin kanssa käy, kun yhtenä on digitalisaatio sekä globalisaatio, toisena ilmastokriisi ja muuttovirrat sekä kolmantena yhteiskuntasopimus jokseenkin tasan kaikesta häilyy? Luulisi älyttävän, jottei kehitystä voi peräyttää eikä pakottaa tiettyyn pisteeseen kaiken muun ympärillään pysyessä entisellään.
Että; vaikka olisi kuinka empatiavammainen tai ihmistenkohtaamisrajoitteinen ja tekee temppunsa joko pelkkänä vitsinä tai kostoksi sovinnaisuuden säännöillä pärjäämättömyydestään, on silti pakko toimia tässä maailmassa sekä siinä vaikuttavien ihmisten kanssa. Epätosi ja keinotodellisuus sortuvat aina lopulta.
"Jaa-a; mitenhän käy, kun on digitalisaatio, globalisaatio, ilmastokriisi, muuttovirrat sekä yhteiskuntasopimuskin häilyy?"
Mutta mitä vielä. Älä koskaan aliarvioi ihmisen yksinäisyyttä, tylsistyneisyyttä ja luonteen alhaisuutta. Riittävän moni antautuu johdettavaksi, uskoo kun sanotaan sekä riemuitsee koettuaan ”voittaneensa” jotain. No, ainakin siihen asti kunnes seuraamallaan on valta ja voima eli tämä pystyy antamaan seuraajilleen leipää.
Itse totean saman lähes joka ainoa kerta, kun postaan jotain yleisöjulkisesti Facebookiin; niin monella ei muuta elämää olekaan kuin haastaa riitaa tyhjästä, joko kokeakseen olevansa olemassa tai saadakseen siitä mielihyvää. Tosiaan; jopa kaksi vuotta sitten olleisiin ja menneisiin kommentteihin saattaa yhä tulla tykkäyksiä.
Samaan perustunee myös useiden todellisessakin elämässä liki pyrkineiden kyseenalainen huomionkipeys. Ollaan sitten niin yksilöä että, mutta todellisuudessa ei kyetä alkeelliseenkaan vuorovaikutukseen kanssaihmisen kanssa, koska oma inhimillinen identiteetti on vajaa- tai kieroonkasvanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.