Oma kupla

Minulle on turha tulla selittelemään kuplautumisesta, jos pyrkii vain käyttämään sen väitettyä torjumista tekosyynä huutaa herjat silmille tai loukata toisen ihmisyyttä. Miksi jäit itse yksinäiseksi ressukaksi, olet vailla omaa elämää etkä ymmärrä kajoavasi törkeästi toisen turvallisuudentunteeseen?

Ihmisellä on taipumus liittyä joukkoihin ja antautua johdettavaksi, sekä myös pyrkiä muodostamaan ja johtamaan niitä itse. Ihminen on näet laumaeläin; se kykenee samaan aikaan kaipaamaan ihmiskontaktia ja olemaan kykenemätön pysymään yhdenkään lähellä – joko joutumatta tai aiheuttamatta itse jatkuvasti konfliktia.

Siispä; mihin perustuu käsitys omasta erinomaisuudestasi sekä kyvystäsi antaa muille neuvoja? Lukuisten sairaidenkin todellisuustarkistus on mennyt rikki joko osana taudinkuvaa tai koska oman elämänsä kestäminen oli liian vaikeaa. Niinikään; myös häiriintyneillä on usein samaistumisen ja myötäelämisen vaikeuksia.

"Mihin perustuu käsitys omasta erinomaisuudestasi sekä kyvystäsi antaa neuvoja? Lukuisat vain luulevat niin."

Ihmisten välisen vuorovaikutuksen raadollisuuteen kuuluu sekin, että jotkut eivät vain tykkää joistakuista eivätkä kykene katsomaan sivuun tästä lähtökohdasta. Siinä käy enemmän kuin helposti ruma jako kolmeen; yhdet haihtuvat hiljaa paikalta, toiset tekevät itsensä korvaamattomaksi ja kolmannet rupeavat sortamaan.

Siksi luullakseen viisaat aikuiset saisivat jättää pyytämättä ketään rupeamaan kenenkään kaveriksi – etenkin ilman avunpyyntöä tai edes kertomatta asianomaiselle itselleen. Jotkut eivät nimittäin ylipäätään pidä porukoista ja erityisesti tiedot ynnä taidot moisessa selviytymiseen saattavat myös puuttua. Aika julmaa opettamista, kaikkityyni.

Sellaista se tasapäistäminen tuppaa olemaan. Missä edistys, jos ennen ylivaltainen aikuinen sai tehdä mitä tahansa – vaan nyt lapset ovat kouluakäyneitä hölmöjä, ketkä eivät enää pysty elämään useampien oikeuksien kanssa? Edelleen heittäydytään tarkoituksellisesti sokeaksi seassaan tapahtuvalle sosiaaliselle väkivallalle.

"Yhä edelleen heittäydytään tarkoituksellisesti sokeaksi seassaan tapahtuvalle sosiaaliselle väkivallalle."

Ihmisyys on aina ollut selviytymistä, kamppailua ja innovointia. Mitään kuviteltua mennyttä loppumattoman onnen tyyssijaa ei todellisuudessa koskaan ollut olemassakaan. Siispä minkäänsortin pakkososiaalisuuden perääminen on sekin vain yksi omituinen harhaluulo, jolla voi olla raa’at seuraukset heikolle.

Jälleen kerran – mitä oppimista siinä on – kauanko ihminen jaksaa olla yksipuolinen ja yhdensuuntainen yleisö häipymättä tai rupeamatta häiriköimään? Todellisuudessa kanssaihminen saattoi vain haluta viettää aikaa harmittomasti niitänäitä rupatellen; ei hän tahtonut – jos edes kestää – mitään totisempaa.

Eivätkä ne seuraavatkaan vaihtoehdot mitenkään kaksisia ole. Pyritään myymään, käännyttämään uskoonsa, levittämään aatettaan, kertomaan elämäntarinaansa tai kokeilemaan seksuaalista viehätysvoimaansa kaikissa mahdollisissa suuntautumisissa eli fetisseissä. Oletko ihan varma, että tahdot jakaa tuollaisen kanssa yhtään mitään?

"Ei koskaan ollut mitään loppumattoman onnen tyyssijaa, jossa kaikki olivat kavereita kaikkien kanssa."

Niinikään; kuinka pysytään kavereina, jos sitä oikeasti koskaan oltiinkaan, kun ulkopuoliset paineet hyökyvät niskaan täydellä paineella? Pitäisi pitää tasapaino; ymmärtää avautumaan tulevan, ”viestiä kantavan”, naureskelijan ja ties keiden muiden aina pyrkivän johonkin tai haluavan jotain. Asiallisuus on sattumanvaraista.

Jaatko päämäärän, kykenetkö edes ymmärtämään sen vai oletko sittenkin vain täysin selkärangaton? Sellaista sattuu. Ensin ihmistä ei tunne, ja kun tuntee; häntä ei jaksa sietää silmissään. Erehtyy luottamaan johonkuhun, mutta pettyy. On pidettävä päämäärä mielessään ja varottava ottamasta ylimääräisiä taakkoja.

Pitää oppia, että luullakseen yläpuolelleasettuvat kasvattajat ja muut vain hyvän tarkoittajat ovat hölmöjä. Niillä ei oikeasti ole mitään kykyä taata seurauksia, jos joku tosiaan haksahtaa pyytämään palautetta viehätysvoimastaan, ajatustensa arvosta tai taiteensa merkityksestä. Voivotella ne kyllä osaavat ja selitys löytyy aina – usko pois.

"Yläpuolelle asettuvat kasvattajat ja muut vain hyvän tarkoittajat eivät vastaa neuvojensa noudattamisen seurauksista."

Vuorovaikutus voi olla täyttä paskaa; se voi käynnistyä, vaikka aktiivinen osapuoli ei oikeasti edes pidä sinusta – haluaapa vain käyttää valtaa tai päteä pompottelullasi jollekulle kenestä et ollut vielä kuullutkaan. ”Mikä luulet olevasi?” saattaa siis hyvinkin olla yksi ihmisyyden peruskysymyksistä.

Epävarma ei siedä varmaa. Harrastamaton on sitä mieltä, ettei kukaan muukaan saa harrastaa. Eikä käy että sinä olet, teet tai et ole etkä tee, koska ei kuulemma kukaan muukaan; eli kyllä kaikki muutkin ja niin edelleen. Seliseli. Jos johtopäätös tiedetään jo, mutta argumentit siihen päästäkseen pitäisi vielä keksaista; se on teleologia.

Niin. Eikä sovi vähätellä alhaisinta yhteistä nimittäjääkään. Hölmäyttää ihminen kuuntelemaan tai saada pysähtymään vain ilmaistakseen tälle halveksuntansa ja pilkallisuutensa. Parhaimmillaan vai pahimmillaan? Se riippuu ihan siitä olitko hyökkääjä vai kohde – jo aloituskin voi riittää – karvaat teot tekee tällöin Se Joku Toinen.