Armeijamyönteisyys on yhä hulluutta, mutta sitä ei ole pakko jakaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotapoliisi kuoli aikanaan pois, mutta kilvet saattoivat
varuskuntakohtaisesti vaihdellen kyllä pysyä käytössä aina 1990-luvulle asti.

Vaikka jotkut ovat armeijamyönteisiä niin minun ei ole pakko olla. Ole olettamatta; enhän kirjoittanutkaan tätä tekstiä aamuyöllä, vaan julkaisu tapahtui automatiikalla. Näin eletään vapaassa maassa; paras olisi oppia jättämään toiset rauhaan hyvän sään aikana, koska vakaumus on yksityisasia.

Armeija on merkityksettömämpi maanpuolustukselle kuin luulisi. Toisin oli vähän vaille sata vuotta sitten, mutta sodankuva on kyllä tämän jälkeen hieman muuttunut. Vaaditaan esimerkiksi enemmän teknistä osaamista, ajanmukaisempia välineitä ja erikoisjoukkojen torjuntakykyä. Heh, mystinen korpisoturi kuuluu siis museoon.

Tekoyleinen muka-asevelvollisuus on sekin ajastaan jäänyt kummajainen. Aseistakieltäytyjiä oli aina. Olemme myös yli 20 vuotta eläneet valikoivaa asevelvollisuutta, vaikka toista yhä väitetään. Mitä sotalaitoksen kuukausipalkat pelkäävät, kun mokomaan sisäisesti ristiriitaiseen käsittekummajaiseen takertuvat?

"Armeija on merkityksettömämpi maanpuolustukselle kuin luulisi. Sata vuotta sitten oli toisin."

Niin sanotut isänmaa, kansallisvaltio ja maanpuolustustahto ovat tarkoituksella runoiltua taidetta, joka menee yksittäisen ihmisen käsityskyvyn yli. Sotilaskastimme taitaa pohjimmiltaan aavistaa, että mokoman teatterin lumous voi koska tahansa haihtua ilmaan, joten siksi sotaväen pakko-otto tulee yhä olla mahdollista.

Armeija on näet turvaton miljöö, koska niin kutsuttu sotilaspoliisi on ammattitaidoton tomppelijoukko, jos sitä ylipäätään silloin missään näkyy, kun armeijan johto ei ole usuttanut profossiaan jonkun tietyn päälle. No, mitä odotit? Sotapoliisihan kuoli pois, sitten leikittiin hetki aselajikoulua ja lopulta siitä tuli pelkkä vartiopalvelu.

Mikä osasto muuten nykyään suorittaa niin sanotut pääesikunnan esitutkinnat? Kenenkään muun sen talon porsaan paperitöitähän ei ilkeä e-sanalla koristaa, koska niin paljon ei sotilaan korkeakoulututkinto+työpaikkakoulutus takaa, että laatu pysyy. On käsittämätöntä, että sama komentotie voi niin käskeä, tutkia kuin rangaistakin.

"Armeija on turvaton miljöö, koska sotilaspoliisi on ammattitaidoton tomppelijoukko ja esitutkinta luokatonta."

Tämä tekee armeijasta oikeustyhjiön, koska kaikki sotilasoikeudenhoidon niin sanotut uudistukset noin vuodesta 1972 alkaen ovat vain ajanmukaisin sanoin pysyttäneet armeijan ylivallan asevelvolliseen. No, siitä hyvästä laitos saa 0.5 pistettä, että sentään ”aiheeton valitus” ei enää ole ollut pitkään aikaan rangaistava teko.

Kuinka siis joku kehtaa puhua tasa-arvosta ja armeijasta yhtä aikaa? Ei moista ole olemassakaan, koska talon sisällä on hukassa niin teoria kuin käytäntökin. Naisia ei sotilaiksi tarvita eikä haluta; he ovat siellä koriste-esineenä. Niin sanottu tasa-arvoinen asevelvollisuus tai koko ikäluokan kutsunnat ovat pelkkää irvokasta pelleilyä.

Armeija pärskähtelee julkisesti koko ajan vain näkyvämmin, koska se loukkaantui niin maailman muuttumiseen kuin ihmisten teeskentelyhaluttomuuteenkin. Ei koko kansa tue asevelvollisuutta ja kannata armeijaa; kaikki miehetkään eivät ole osapäiväsotilaita, jos sivumennensanoen koskaan oikeasti olivatkaan.

"Kuinka joku kehtaa puhua tasa-arvosta ja armeijasta yhtä aikaa? Naisethan ovat siellä pelkkä koriste-esine."

Olen siis kurkkuani myöten täynnä armeijamyönteisiä, jotka eivät pysty katsomaan väitetyn maanpuolustustuksen ohitse; kysymään, että mitä kaikkea sen nimissä voi oikein hyväksyä. Tai vaativat esittämään yhdessä virkkeessä täydellinen vaihtoehtoinen puolustusratkaisu kaikkine yksityiskohtineen. Hahahaa. Esitä itse!

Henkilökohtaisuuksiin menijät toivotan suoraan kuuseen; sieltä ei muuten sitten tarvitse tulla takaisin alas ihan äkkiä. Ikäänkuin mielipiteeni olisivat vain heidän luulottelemiensa omien huonojen kokemusten johdannaisia; tuollainen puhe on armeijamyönteisen maailmankuvan seurausta. Spekulatiivinen nurinpäinkääntö; kyökkipsykologisointia.

Minä tiedän asioita; ja jos en muka tiedä, väittämäni voi kumota tosiasioin. Eivät he tiedä itsekään; kunhan pitkittävät keskustelua, että keksisivät jonkin epäolennaisen sivuseikan mihin tarttua. Jos maailmankuvasi ei voi muuttua missään oloissa, sinulla voi olla henkilökohtainen ongelma. Itseasiassa voit jopa olla maanpuolustukselle rasite.

"Armeijamyönteisistä maanpuolustuksen nimissä saanee tehdä mitä tahansa."

Mihin muuhun kaikki voisi edetäkään kuin katkeraksi nimittelyyn? Sitä sattuu tunneloukkaantuessa, koska toinen ei jaa; tai edes omaneduntavoittelutarkoituksessa teeskentele jakavansa, samaa armeijamyönteisyyttä, mikä muuten on pohjimmiltaan pelkkä poliittinen ideologia. Miksi pitäisi? Ei todellakaan ole pakko!

Lopuksi toivotan hyvää Puolustusvoimain lippujuhlapäivää heille, jotka sitä viettävät. Juhlan kunniaksi minäkin sanoin nyt p-sanan, mitä normaalisti kartan viimeiseen asti.