Vitsiytyvä sotilaspoliisi järjestelmäkriisin merkkinä

Iltalehti ja Yle uutisoivat humalaisten Karjalan prikaatin varusmiesten esiintymisestä Vekaranjärvellä viikonloppuna. Vitsiytyvä sotilaspoliisi viitoittanee tien yleisen asevelvollisuuden loppusuoralle? Taitaa yhä olla turha odottaa itsekritiikkiä vaikkei enää pystytä pitämään kurissa omiaankaan.

En tunne tosiasioita, joten oletan varusmiesten päihdyttäneen itsensä sillä tavallisella tavalla eli lähimmässä paikallisessa, sekä hoiperrelleen takaisin sisään portista. Jos ei tuolloin ole kykyä palauttaa sankareita takaisin henkeen ja ruotuun tai poimimaan heitä putkaan, ollaan huonoilla teillä. Valvontaa on tehtävä joka suuntaan.

Siitä mitään puhumattakaan, että perusyksikön jo kertaalleen epäonnistuttua jätetään toinen osapuoli sinne. Lakkoilivatko sotilaspoliisitaidot vai autot tai putkatko loppuivat kesken? Ainoat, keitä tulee tässä jutussa mitenkään kiitellä; ovat ne tavisvarusmiehet kuin puuttuivat rähisemiseen sen jälkimmäisessä vaiheessa.

"Ainoat, keitä tulee kiitellä olivat komppanian tavisvarusmiehet, kun tilanne kärjistyi toisen kerran."

Kuinka siis voisi muuten ollakaan, kun antaa Kaakkois-Suomen poliisin tehdä esitutkinta? Onhan tämä sentään niin tavanomainen juopumus-, järjestys- ja väkivaltarikos, että tuskin on aihetta hälyttää vastavakoilua. Komppaniassa ne eivät nimittäin näin monimutkaisiin juttuihin pysty eikä omaa rikospoliisia enää ole.

Näkymä on kaikessa avuttomuudessaan, riittämättömyydessään ja taitamattomuudessaan yksinkertaisesti häkellyttävä. Lähes joka ainoa asia meni pieleen. Jospa vast’edes soitetaankin 112:n ja ammattipoliisit suorittavat, kunhan joku avainten, lampun tai heijastinliivin kantaja vain opastaa oikeaan paikkaan?

Armeija, joka ei pysty suojelemaan ja pitämään kurissa omiaankaan; on tuhon tiellä. Jos tässä bloggatun yksittäistapauksen kaltaisia pääsee sattumaan, on vain ajan kysymys, koska Suomenkin armeijassa alkaa rauhan aikana teloutua ja kuolla taistelijaa Venäjän tyyliin. Näinkö tämän piti mennä?

"Jospa vast'edes soitetaankin 112:n ja ammattipoliisit suorittavat, kunhan vain joku opastaa heidät oikeaan paikkaan?"

Armeija, joka on tuhon tiellä, vie väistämättä myös mukanaan niin sanotun yleisen asevelvollisuuden. Olen kyllin kokenut, jotten yhäkään odota ”Puolustusvoimilta” itsekritiikkiä, sillä tiedän ettei se yksinkertaisesti kykene siihen. Sisäinen henki nimittäin on, että näinkään räikeät poikkeamat eivät ole yhtään mitään.

Vasta sitten asiaa edes harkittaisiin, jos lukuisat julkisesti kelvottoman palvelusturvallisuuden syyksi ilmoittaen kieltäytyvät varushenkilöpalveluksesta tai karkaavat sieltä pitkäksi aikaa samat liikkeet tehden. Milloinkohan suomalaisvanhemmat havahtuvat puolustamaan lapsiaan? Ei varmaan ihan vähällä.

Niin. Asevelvollisuusjärjestelmän ongelmat tiesin kyllä minäkin eikä armeijankaan asenne mikään uusi asia ole, mutta vitsiytyvä sotilaspoliisi häkellyttää. Sitä se nimittäin on, jos Karjalan prikaatissa operatiiviseen palvelukseen pääsee näin huonoin taidoin tai rahkeet ovat yhtä olemattomat kuin miltä näyttää.

"Pääseekö Karjalan prikaatissa operatiiviseen palvelukseen näin huonoin taidoin ja tässäkö olivat rahkeetkin?"

Onko päivän muodin mukaisessa myrkynvihreässä pakettiautossa ehkä vain yhden kiinniotetun koppitila, koska koira, varusteet tai vahvennettujen kokoonpanojen istumatila? Ehkäpä vartiostolla on vain yksi auto, koska varusmiehet romuttivat äsken niin sanotun jakojäännöksen eikä uutta ole vielä tullut? Montako putkia on?

Jos sotilaspoliisitaidot eivät sittenkään puuttuneet ja takaloosterin tilatkin riittivät; oliko videonkatselu tai pleikkarinpeluu vartioston tiloissa ehkä niin kriittisessä vaiheessa, ettei henkilöstöä riittänyt pitelemään kiinniotettuja? Toisen osapuolen komppaniaan jättäminen on nimittäin yksinkertaisesti käsittämätöntä.

Suomessa asiallaolleita saatetaan yhä kutsua sotilaspoliisiksi, mutta sitä mokoma vartiopalvelu on enää vain nimellisesti. Kyllä; tässäkin tapauksessa sitä poliisia oli näkyvillä niin vähän, että käsite olisi parempi uudelleenmääritellä, jottei luotaisi valheellista turvallisuudentunnetta. Vai sekö on ehkä tarkoituskin?