Tämän tien päässä odottaa kuoppa, mutta soikohan silloin Narvan marssi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinäpä metaforaa kyllikseen armeijan niin kutsutusta poliisitoiminnasta.

Luin viikonloppuna Kontiolahden kirjastossa Karjalaisesta Uutissuomalaisen Rai Suihkosen jutun Eduskunnan oikeusasiamiehen moitteista hallituksen esityksiksi laista sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta...hyi saatana...no kyllä te tiedätte missä. Armeijan ei enää tulisi saada tutkia kenraaleja. Mitä tämä merkitsee?

Ymmärrän. Jos mielikuvituksessani käännyn nelijalkaisella ja vain jesseteipillä koossapysyvällä kirjoituspöytätuolillani taaksepäin, näen pitkän historian. Sotaväen rikoslaki kumottiin, prosessit siirtyivät yleiseen alioikeuteen siviilin puheenjohdolla, upseerit menettivät oikeuden antaa häkkiä ja sotilaslakimiehet eivät enää syyttäneet.

Olisi syytä älytä kysyä, että jos kerran ei enää hyvään aikaan ole ollut rinnakkaisia vaan yhtenäinen rikosoikeusjärjestelmä; kuinka muu kuin sisäasiainhallinnon poliisi voi silloin suorittaa esitutkinnan? Tämä on niin laina-ajalla, happi vähissä ja polttoaine loppuunkäytetty – lakatkaa tekemästä itseänne naurettaviksi.

"Jos hyvään aikaan ei ole ollut rinnakkaisia oikeusjärjestelmiä, kuinka muu kuin poliisi voi silloin suorittaa esitutkinnan?"

Sotilaspoliisi on tosiaan viimevuosina tehnyt itsestään pelleä, koska 30 vuoden totuus...heh...liiterinkiertäjistä – kuten luullakseen fiksummat tekniset värvätyt kutsuivat palvelus”tovereitaan” – on ruma. Kukaan ei edes tiedä, että milloin, miksi ja kenen päätöksellä 1980-luvulla siirryttiin pääesikunnan oikeusalalta jalkaväkeen.

Vuoden 1991 uudistus taisikin oikeasti olla hylkäys sekä lopun alku. No, ainakin vartiopalvelun tason nousi – edes vähän sekä hetkeksi – kun miehistö ”valikoitui”. Hah-haa. Alkoi joukkotuotantokiintiöiden täyttäminen, mutta kouluttajatpa eivät enää käyneet aselajikoulua ja pian ne miehistökurssitkin pidettiin missä tahansa.

Viitsinenkö edes muistella jatkuvaa nauhaa varusmiesten, reserviläisten ja henkilökunnan tyrimisiä? Esimerkkejähän täällä riittää; armeija systemaattisesti epäonnistuu niin henkilökunnan kuin palvelusvelvollistenkin suojelemisessa, koska se ei välitä. Puuttuu niin kannuste kuin rangaistuskin; muu ei yksinkertaisesti tehoa.

"Armeija systemaattisesti epäonnistuu niin henkilökunnan kuin palvelusvelvollistenkin suojelemisessa, koska se ei välitä."

Suomalaisen sotilaspoliisijärjestelmän ominaispiirre on aina ollut kahtiajako; oli niin joukkojen kuin pääesikunnankin toimintaa. Vai mitä luulet; suuttuisivatko tähteellejääneet eli nyt taas oikeudellisella osastolla palvelevat tutkijat ja tutkinnanjohtajat s-sanasta? Niinpä. Tämä on eri maailmoissa elämisen seuraus.

Ymmärrän, mutten hyväksy. Tietenkin varusmiesarmeijan rikosjuttujen pääosa on perusyksikön sotilaallista kodinpitoa; oikaisuvaatimukset komentajalle ja valitukset käräjäoikeuteen. Nykymallinen kurinpitoesimiehyys on kuitenkin silti liian laaja käsite. Kuka sen sanoo, että homma hoituu, sekä mitä sitten jos ei hoidukaan?

Kun ei ole olemassa nauhoitettujen puheluiden maksutonta hälytysnumeroa eikä kenttä- ja rikosasianjärjestelmää, johon tulevien juttujen käsittelijä on oikea esitutkintaviranomainen. Sellaisia ei tietenkään ikinä luoda, koska armeijan todet vaan usein vaietut arvot ovat johtajavaltaisuus, oikeustyhjiö ja näkösuoja.

"Sotilaspoliisia ja -oikeudenhoitoa ei ikinä korjata, koska armeijan vaietut todelliset arvot ovat mädät. Ne eivät kestäisi sitä."

Sotilaspoliisissa sekä -oikeudenhoidossa ei näet koskaan ole kysymys oikeusvaltiosta eli laillisuus- ja lainalaisuusperiaatteista vaan, että muutamalla sopeutumattomalla friikillä olisi mukavat oltavat. Sen ne ovat onnistuneet – en käsitä kuinka – myymään yleisenä etuna, koska kauemmas siitä ei enää pääse.

Armeija on näet olemassa maanpuolustusta varten eikä toimiakseen henkilökunnan suojatyökeskuksena, joka pysyy pystyssä vain Kolmella Peellä – pelottelulla, pakottamisella ja pimityksellä. Mitä siellä edes ammattipoliisilla tehtäisiin, kun kerran vain kulissia tavoitellaan? Sitä ne eivät voisi edes sietää!

Eduskunnan oikeusasiamies vaikuttaakin naurettavasti todellisuudesta vieraantuneelta lakinörtiltä, joka viisastelee ”kuka valvoo valvojaa”, mutta tyytyy silti vain asteittain hivuttamaan muutosta. Jos nyt menevät kenraalit ja komentaja, niin kyllä tämän tien päässä muuten vielä kuoppa odottaa. Soikohan sen äärellä Narvan marssi?

"Armeija on olemassa maanpuolustusta varten eikä toimiakseen palkatun henkilökunnan suojatyökeskuksena."

Kuoppaan menee milloin valvontatoimistoksi, valvontaosastoksi, tutkintatoimistoksi ja tutkintaosastoksi kutsuttu pääesikunnan rikostutkinta. Näin on, jos jo nyt kysytään; kuinka armeija saa itse itseään tutkia, kun ei saa poliisikaan? Mutta samalla muistetaan muistuttaa, jotteivät rahkeet riitä ja vaadittavan erityistietoja.

Esimerkki neuvoo, että asiat voivat olla monimutkaisia. Joku oli muinoin tehnyt Turussa sotilasalueella venemurron ja toinen soitti suoraan poliisille 002:n kautta, mutta spol:lle kerrottiin vasta, kun 100-sarjan partioauton miehistö nimenomaan vaati tätä sille keikan antaneelta naispäivystäjältä. Mikä kuuluu kenellekin ja pääsevätkö he edes sisään?

Siispä; jos meillä ylipäätään koskaan sotilaspoliisia olikaan – vaan nykymuodossaan emme sillä enää mitään tee –  ja santarmimaaksi emme tahdo tulla niin onko perustettava puolustushallinnon poliisi? Kyllä tätäkin on pakko kysyä, mutta se onkin sitten jo kokonaan toisen postauksen aihe.