Karjalan lennoston komentaja, eversti Timo Herranen on pantu paljon vartijaksi, kun tämä juttu tulee hänen ratkaistavakseen. Onko komentaja oikeudenmukaisuuden, vastuullisuuden ja ennenkaikkea järjellisyyden puolella vai aletaanko taas jälleen kerran ”kolmannella” omaan vapaaseen tahtiin potkia syntipukkia?
Seuraava on täysin päivänselvää asiaa. Varusmies- tai reserviläispartiolla ei ole mitään asiaa vakiintuneen ja aidatun sotilasalueen ulkopuolelle; sen sisälläkin viisas pidättäytyy kurinpito- ja rikostorjuntalain tai yleisen kiinniotto-oikeuden rajoihin. Kaikki muu on aina vaikeuksien kerjäämistä. Tätä ei saa etenkään palkkaa saava sotilas ikinä unohtaa.
En koskaan kannattanut nyt puheena olevan jutun viemistä esitutkintaan, koska sitä ennen jokseenkin kaikki edellä kerrottu päivänselvyys oli rikottu. Ja sen jälkeen tahtia oli vielä parannettu yrittämällä syyllistää syntyneestä sotkusta varusmiehiä. Yleensä vaadin sotilaita jyrkästi tilille teoistaan, mutta nyt teen poikkeuksen.
Jokseenkin minä vain saatoin arvata, että käskyn antanut palkkaa saava sotilas jää tunnistamatta. Vastuuseen vaatiminen ei siis tässä yksittäisessä tapauksessa olisi ollut oikeudenmukaista, koska se olisi yksipuolisesti kohdistunut heihin, joilla oli kaikkein huonoimmat mahdollisuudet korjata tuolloin jo varsin pitkälle edennyt epäkohta.
Maalimieskortti? Se on älytön veto sekä edesvastuuttomuuden huippu, jos maalimies on muuten täysin siviili- eikä tietyissä ennaltamäärätyissä tunnistevaatteissa. Oliko alue suljettu vai ei, jos oli; kenen oli tarkoitus suorittaa puolustusvoimain virkamiehelle kuuluvat tehtävät? Huono suunnittelu ja ryhmitys kostautuivat!
Niinpä. Siinähän sitä sitten ollaan. Palvellaan asevelvollisena, jonka on pakko osallistua harjoitukseen ja vartioida kulunvalvontapaikalla. Tunnistetaan käsillä oleva tilanne oikein, pyydetään paikalle henkilökuntaa tuloksetta ja saadaan siltä vielä radioteitse maksimaalisen huonoja ohjeita.
Minun nähdäkseni tilanne on kärjistynyt päättämättömyyden takia. Siihen joutumisen olisi voinut ehkäistä tiedolla, taidoilla ja auktoriteetilla. Olisi pitänyt tietää, että onko alue suljettu ja mitkä ovat sisäänpääsyä edellyttävät asiakirjat. Olisi pitänyt kyetä antamaan poistumiskäsky, joka lopettaa jankkaamisen ja paikalla roikkumisen.
Operaatiossa mukana olevan on jokseenkin helppo saada nuo tiedot, mutta olen varma ettei keskimääräiseltä varusmieheltä löydy taitoja sekä auktoriteettiä. Mahtaneeko löytyä reserviläiseltäkään? Kaiken avain on osaaminen, kokemus ja varmuus. Se on helppoa vasta sitten, kun valvontaa tekee työkseen.
Siksi tämä oli kokonaisuutena puhuttelun ja moitteiden arvoinen suoritus; tyrimisestä on otettava opikseen. No, jos siis oletamme, että armeijalla on elämisen oikeus ja tässä käsitellyt asiat merkitsevät sille yhtään mitään. Armeija kun nyt vain on armeija: suljettu esimiesvaltainen käskytysorganisaatio, jonka arvot ovat usein pahasti hukassa.
Siksi minäkään en enää viime vuosina ole ollut ollenkaan varma siitä armeijan elämisen oikeutuksesta.
Päivitys 9.6.20 kello 15.33: Syyttämättäjättämispäätös varusmiehille, uutisoi YLE STT:n kertoneen. No, nyt on sitten virallinen nahkapäätös, jolla asevelvollisen vartio- ja turvallisuushenkilöstön asemassa oleva räikeä epäkohta on siunattu jatkuvaksi tuleviin aikoihin asti. Tämä voisi siis toistua vaikka kuinka monta kertaa uudestaan.
Juuri tälläisten rumien juttujen takia minä sitä armeijan elämisen oikeutusta kyselenkin. Yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.