Jos vakinaista armeijaa pidetään

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olen vakaumuksellinen aseistakieltäytyjä ja maailmankuvani on armeijavastainen. Lähtökohta on useille liikaa; jos he eivät yritä ”opettaa”, teeskennellään keskustelua yksilöllinen herkkyyteni versus heidän niin kutsutut tosiasiansa. Moinen ylimielinen epärehellisyys yksinkertaisesti kiroiluttaa.

En liioin muista koskaan haikailleeni, että Suomi pitäisi yksipuolisesti aseistariisua. Olen nuorena miehenä käynyt armeijan ja tiedän sellaisista jotain, mutta olen haluton tältä istumalta määrittelemään kuinka kaikki tehtäisiin paremmin yhdellä virkkeellä. Mutta hei, sinähän halusitkin vain yrittää hiljentää minut tuolla kysymykselläsi; eikösjuu?

Edelläkäyvän piti saada toimivalla päällä varustettu ihminen käsittämään, että ajatteluni vastakohta ei ole tieto, taito ja todellisuus; se on kansalliskiihkoilun, sotilasvaltaisuuden, sosiaalisen hallinnan sekä johtajavaltaisuuden yhdistelmä. Tästä seuraa armeijamyönteinen maailmankuva ja hyi saatana maanpuolustustahto.

"Vastakohtani on kansalliskiihkoilun, sotilasvallan, sosiaalisen hallinnan sekä johtajavaltaisuuden yhdistelmä."

Armeijamyönteiset maanpuolustusintoilijat eivät mieliväitteestään huolimatta usko itsekään tietoon; he harjoittavat sensortin filosofiaa, selittelyä ja normalisointia kuin kulloinkin vaaditaan, että ajankohtainen tiedollinen ristiriita sekä nolaus väistyvät. Ja niitähän riittää; jatkuvan nauhan viimeisin tapaus oli tämä MOT:n nettiennakko.

No, en minäkään ole täysin rehellisen avoin jos-otsikkoni kanssa. Kuinka voisin ollakaan, koska tiedän paremmin kuin hyvin, että toimiva armeija edellyttää tiettyjä asioita; jos rikkoo yhdenkään niistä, armeijakin lakkaa toimimasta. On esimerkiksi oltava olemassa komentotie, esimies ja kuri.

Mutta vaikka olisi oltavakin, on täysin naurettavan lapsellista luulla, että kaikki niiden puitteissa tai nimissä tapahtuva olisi hyvää. Juu, komentotien piti tosiaan valvoa, että esimies ei väärinkäytä kuria. Tai sitten kukaan ei edes tajua, kun esteellinen käyttää valtaa omaksi hyödykseen ja vihamiehensä vahingoksi.

"Armeijamyönteiset sekä muut maanpuolustusintoilijat filosofoivat, selittelevät ja normalisoivat ristiriidat pois."

Komentotie on kätevä tekosyy; asia ei kuulu itselle, sitä ei ole asianmukaisesti siirretty tai millekään ei vain ikinä tehdä mitään piste. Juu, kyllähän sitä voi tämän jälkeen mennä seuraavaan portaaseen asiastaan valittamaan. Eiku hei, ainahan voit tehdä asiasta ilmoituksen aluehallintovirastoon tai soittaa 112:n! Hehehee.

Tämä on näin. Armeija ei yksinkertaisesti tule toimeen ilman oikeudenhoitoa eli vartio-, poliisi- ja rikosseuraamusmuodostelmia välineineen sekä toimitiloineen. On löydyttävä raja, että mitkä asiat voidaan hoitaa sisäisesti omien keskellä. Jokaisen on voitava hälyttää apua ja ilmoittaa rikoksesta myös ulkopuolelle.

Ellet ole armeijaa käynyt; ymmärrä sisäisellä hoitamisella perusyksikköä tai vastaavaa kokonaisuutta ja ulkoisella koko armeijan oikeudenhoitoa. Maailmanluokan armeijat ovat jo satoja vuosia tienneet, että ihmiseen voi luottaa vain vaihtelevasti sen mukaan paljonko valvontaa on tai millaisia seurauksia väärinkäytöksistä tulee.

"Armeija ei tule toimeen ilman oikeudenhoitoa. Apua on voitava hälyttää ja rikoksesta ilmoittaa aina."

Suomessa pitäisi jo lopultakin osata päättää, että minkä osan tingistä armeija hoitaa itse. Koko minun elinaikani on edetty siviilimäiseen suuntaan. Onko seuraava askel sisäasiainhallinnon alaiset santarmit? Voisi olla. Pääesikunnan oikeudellinen osasto ei ole kyennyt korvaamaan tutkintaosaston siirtymistä osaksi sotilastiedustelua.

Armeija ei kunnollista sotilaspoliisia halunnekaan; haetaan pelkkää näkösuojaa tai tekosyytä. Niinikään; kukaan siellä koskaan itsekin ollut ei unohda vartioinnin olevan hyvää vain niin kauan, kun sanojalla on etuoikeus tehdä mitä huvittaa. Tämä sen estämättä, että komentajia ja komendantteja ei ole useita per varuskunta.

Minusta tuo armeijaksi itseään kutsuva tuhlaileva, tehoton, kiero ja omavaltainen käsite on nykymuodossaan turvallisuuriski. Kyvyttömyys suojata, vartioida, valvoa ja rangaista omiaan on vakava asia. Näin taitaa olla, koska ei armeija Suomessa ole maanpuolustustusta varten vaan joistain aivan muista syistä.

"Nykyinen armeija on turvallisuusriski. Se taitaa olla olemassa jostain aivan muusta syystä kuin maanpuolustuksen takia."

Epäilen, että alussa luettelemani epäterveen persoonallisuuden piirteet ovat siirtyneet yksilöistä väestötasolle, jolloin armeijasta tuli durkheimilainen yhteinen pyhä. Puhumattomuus, jota ei voi kyseenalaistaa; tekevätpä sen suojissa loisivat joutavat minkä tempun tahansa toisilleen, talolleen tai vaikka koko sitten maalle.

Suomen armeija on tosin aina perustunut epärehellisyyteen. Isänmaallisuudesta ja maanpuolustusinnosta mellastetaan, mutta silti johtajansa varmistivat rivien täysilukuisuuden sekä suorassa pysymisen syöttämällä niille sopivan määrän ajattelua kapeuttavaa ja alati käsillä pidettävillä pakolla&rangaistuksilla.

Niinkuin tämänpäiväisestä nettiennakosta näimme ja illalla televisiosta havainnemme; tuo toimintatapa on luonut meille erittäin huonon armeijan. En salaile kantaani; minusta Suomen armeija pitää supistaa kooltaan, vähentää vallaltaan sekä laittaa kauttaaltaan kuriin. Jos sellaisen pitää ylipäätään olla olemassa.