Kolmas kerta bloggaamaan laittoi

Lainaan:"Kaupan keinot puuttua toistuvaan häiriökäyttäytymiseen ovat tällä hetkellä rajalliset. Lain mukaan häiriköiville asiakkaille ei voi antaa porttikieltoa." Taasko te jauhatte "yrityslähestymiskiellosta"? Vaikka oikea vastaus on etenkin tässä tapauksessa oikea vartija käyttämässä todellisia pakko- ja voimakeinoja.

Keksitään, että Orpon oikeistohallitus esittää ja sen takana oleva eduskuntaenemmistö säätää pyydetyn lain. Mitä sitten kun poliisi ei koskaan tule paikalle tunnistamaan tai tiedoksiantamaan kieltoa? Entä kun kiellon rikkomiset luokitellaan ö-tehtäviksi, jotka hoidetaan "muiden tehtävien ohessa"?

Ja; kakkakikkareeksi kakun päälle seuraukset tulevat – jos ovat tullakseen – noin kahden vuoden päästä mahdollisessa oikeudenkäynnissä, sikäli kun vastaajat on saatu haastetuksi ja saapumaan paikalle. Lakatkaa leikkimästä Amerikkaa. Ette te tunne edes Suomen pykäliä ja osaa toimia niiden puitteissa. Toimeksiantakaa jo vartiointi!

"Lakatkaa leikkimästä Amerikkaa. Ette te tunne edes Suomen pykäliä ja osaa toimia niiden puitteissa. Tilatkaa jo vartiointi!"

Taas tässä uutisessa kerrottua enempää en tiedä, mutta kyllä asiaa pitää kommentoida silti, vaikkei millään varmuudella oikeasti tiedä kuka teki mitä. Jos teki yhtään mitään; toimenpiteen kohteeksi näet pääsee kouluttamatta, hyväksymättä, hakematta, haastattelematta, testeittä SEKÄ ETENKIN VAILLA TERVEYSTARKASTUSTA.

Toteanpahan vain kaikille Polams:n viiden päivän yliopiston molempien oikeuksien kandeille ja sunmuille dojonnurkkaviisastelijoille, että se [kirosanan] "hapettaminen" on terveisiä YHDYSVALTAIN MERIJALKAVÄESTÄ. Siellä tekniikka on kehitetty yksinomaan sodanajan voimankäyttöä varten, TAPPAVAKSI OTTEEKSI.

Että kälkätikälkäti, kun ei muuta osaa kuin selitellä voimankäytön ja hätävarjelun erolla. Jos olisi oikeasti ammattimies, tietäisi mokoman turhaksi; mikäli toimenpiteen kohde meni silti elottomaksi sekä sittemmin menehtyi. Kun oikeasti tekninen osaaminen oli puutteellinen, kukaan ei käskenyt lopettamaan ajoissa eikä ensiapukaan auttanut.

"On turha viisastella voimankäytön ja hätävarjelun erolla, jos toimenpiteen kohde meni elottomaksi sekä kuoli."  

Ilmeisesti ainakin joku ei ymmärtänyt edes asemaansa järjestystä ylläpitävänä henkilönä oikein; toimialueella työvuorossa ei edistetä elinkeinonharjoittajan bisnestä eikä suojella sitä kiusalliselta viranomaishuomiolta vaan tehdään turvallisuutta. Ammattimies ei hyssyttele, haihattele eikä vain toivo parasta. Hän toimii.

Siispä; raudat ranteisiin ja ukko tonttiin/seinää vasten noutoa odottamaan, jos niin on oikein. Loputon mahdollisuuksien antaminen on loputonta riskinottoa. Jotkut nimittäin kuuluvat putkaan, koska ne eivät vain osaa olla muuten. Turvallisuustyö on myös päätöksentekoa. Pitää tietää, osata, uskaltaa ja kyetä.

Toivottavasti asia selviää mahdollisimman nopeasti ja se myös kerrotaan kattavasti julki. Satun nimittäin alueesta toimittajana ynnä keskustelufoorumin moderaattorina jotain tietämään; siellä ollaan erittäin kekseliäitä, ilkeitä ja tehokkaita juoruilemaan. Voi osallisparkoja sekä heidän perheitään.

"Työvuorossa ollaan turvallisuutta tekemässä; ei edistämässä bisnestä eikä suojelemassa pomoja nolostumiselta."

Edelläkäyneet olisivat olleet ehkä yksittäisen sometuksen aiheita, mutta valitettavasti Raisa Omaheimon kolumni YLE:llä pani nollavitosen teräksisen juomakauhani tulvimaan yli minitarjottimelleni laverisohvan päällyskankaalla. Vai sensortin tekokeskiluokkainen boheemianäyttelevä ihmistenrakastaja tuostakin sitten tuli!

Lähdetäänkö liikkeelle siitä, että kun ei tiedä niin pitäisi jättää olettamatta, koska vain luulee tietävänsä. Järjestyksenvalvoja saattaa ehkä tietää, muttei saa kertoa, koska on jo vähintään parikymmentä vuotta ollut lakimääräisesti salassapitovelvollinen. Suoritus; siten kuten Omaheimo sen kuvasi, ei anna aihetta mihinkään arvosteluun.

Mutta; tehdäänkö silloin silti oikein, vaikkei siltä näytäkään? Omaheimo kirjoittaa:”Minä olen elämäni aikana ollut sata kertaa enemmän häiriintynyt humalaisen miesseurueen huuteluista kuin yhdestä hiljaa tönöttävästä ukkelista, mutta en ole nähnyt äijäporukoita koskaan liikennevälineistä tai pysäkeiltä poistettavan.”

"Kun ei mitään tiedä, ei pidä olettaakaan. Suoritus; siten kuten Omaheimo sen kuvasi, ei anna aihetta arvostelulle."

Tämän voisi helposti mitätöntää perinteisesti; sanoa tietämättömän mölisevän, yläpuolelleasettujan ilveilevän tai vailla valtaa olevan louskuttavan leukojaan kateuttaan. Mutta kysymyshän on uskottavuusvajeesta tai luottamuspulasta, jota on paha poistaa sen paremmin voimankäytöllä, teeskentelyllä kuin luokkapuheellakaan.

Siispä; vaikka olisi vaarassa suutahtaa, kun arvostellaan olemattoman turvapalvelun pyytämätöntä toimenpidettä, joka – kumma kyllä – jäi tekemättä niin on tässä kaupunkitilajutussa valitettavasti myös jotain perää. Jouduinhan äsken itsekin syömään evääni bussipysäkillä, koska vähintään kahdesta ostoskeskuksesta oli viety penkit.

Silti; vuosikymmeninäni noissa hommissa ehdin tympääntyä perusteellisesti oloon useiden tulien välissä, kun kukin vain huuteli mitä ikinä päähän pällähti – ei se helppoa ole yhäkään. Vaatimus on siis niin kohtuuton ja epäinhimillinen, että voi vain kysyä takaisin; millä oikeudella peräät niitä uskottavuuttasi sekä luottamustasi?