Ja tehänhän sen tiedättekin – ette!

Kylläpä hiljan riittää, kun seitsemättä päivää putkeen bloggaa yksityisen turva-alan asioista, mutta hellittääkään ei valitettavasti voi. Jos otsikkoni inspiraationa olleen alkuperäislausahduksen sanoja vuosikymmenten takaa tunnistaa itsensä, pitäköön omaa hauskaa sen edestä – tuli päivä, jolloin hänetkin noteeraan.

YLE on tietävinään, että milloin järjestyksenvalvoja saa käyttää voimaa, mutta teki sitten opettaja-ylikonstaapelit unohtamalla koirat. Sen miehen tekosyy oli niiden sijoittuminen toiselle Poliisiammattisurkeakoulun kampukselle kuin hän itse, mutta mitähän yleläinen mahtaisi sanoa puolestaan? Eikä tässä tietenkään kaikki.

Minkätähden teleskooppipatukka piti ottaa tuollalailla erilleen? Niinno; sehän ei kuulu ampumahiihtostadionilla keltaliiveissä pyöriville metsästysseuran miehille, koska näillä vapaaehtoisilla ei ylipäätään ole juridista työnantajaa ja tällä erityisesti vaadittua elinkeinolupaa. Mutta, jälleen kerran; kyllä niitäkin löytyy, jotka saavat kantaa telaria.

"Kyllä hiljan riittää yksityisestä turva-alasta bloggaaminen. Nyt YLE on tietävinään järjestyksenvalvojan voimankäytön."

Sekä; mitä helkkaria samassa tekstissä tekevät tilaisuusjärkkärin mahdollisuus tehdä turvatarkastus – ilmeistähän on nyt puhuttavan julkistilajärkkäreistä, keillä sitä ei ole? Johan minä Jääskeläisen vastaavan päätoimittajan kaudella yhden yleläisen samasta sotkemisesta ripitin; harhaanjohtajana oli oikein Poliisihallituksen ylikomisario.

Tuon tarkoituksellisen pilkallisen otsikon naputin, koska ehdin jo aikoinani kyllikseni kuunnella typeryyksiä pidättämisestä ja et sä saa, jos me ei ensin -tyyppisiä voimankäytön puolustettavuusmittareita. Pitäisi älytä, ettei oikeasti tiedä puoliakaan eikä etenkään kykene arvioimaan asioita samaan tahtiin kun ne tapahtuvat.

Siviilin havainnointi nimittäin alkaa siitä, kun järjestystä ylläpitävä henkilö ensikerran korottaa ääntään, tarttuu kiinni tai tekee aktiivisesti jotain tilanteen ratkaisemiseksi. Joskus koetettiin vakavissaan opettaa huutamaan moniosaisesti; toivoen toljastelijoiden ehtivän tajuta, että kuka tässä taas kenen kimppuun kävikään.

"Pitäisi älytä, ettei oikeasti tiedä puoliakaan eikä etenkään kykene arvioimaan asioita samaan tahtiin kun ne tapahtuvat."

En välittäisi, mutta muistan kuinka talon kaikkein halpa-arvoisimmat avokonttoritoimihenkilöt pääsivät myöhäisvuorosta, kun minä pidin kahta kiinniotettua ulkona oven edessä. Olivat tarkastamatta, koska rauhallinen tilanne yksintyöskentely; ja raudoittamatta myöskin, koska kaksi pokaa vaan vain yhdet käsiraudat.

No, siihenhän se yksi sitten jäi pöljästelemään, kunnes sanoin hänelle ihan suoraan, että nuo toiset rinnallasi ovat muuten kiinniotettuja. Olisittepa nähneet kuulijan naaman ja nopeuden millä lähti pois. Juhlakalut itse olivat relana hyvässä hengessä, koska tämä oli heille vain yksi osa valittua elämäntapaa.

Ja olisikohan sekin toisen paikan päältäkatsoja tullut avuksi, soittanut poliisit vai pelkästään naureskellut vahingoniloisesti? No, eipä tarvinnut tehdä yhtäkään kolmesta, koska minä hallitsin niitä humalaisia asiattomia nuoria täysin – työnsin pois alueelta kadulle, pidin turvavälin ja väsytin kypsiksi poistumaan yöhön.

"En välittäisi muistaa, mutta muistanpa kuitenkin nämä kerrat, kun siviilit pyrkivät osille toimenpiteeseen."

Olen nähnyt kuinka toiseksi halpa-arvoisimman luokan miestoimihenkilö triggeröityy saman käytävän naistoimihenkilön aiheellisesta ja asiallisesti tehdystä opastamisesta kuori-instrumentin jatkuvan laukomisen lopettamiseksi. Ihan sama, jos osasto on muuttamassa pois; turvatekniikalla ei silti leikitä. Pois pääsin tappelematta.

Ja entäs mummot, joiden piti sitten oikein jäädä ala-aulan nojatuoleihin istumaan, kun henkilösulussa oli huutava ei-suomalainen vieraan kielen opettaja? Ei vain voinut sitten millään hakea kulkulupaa ja kuitata avainta. Katseluosaston tarjoama ”myötätunto” oli nimittäin aika oudosti sanoitettua. Oli niitä ovia talossa muitakin.

Niin; sitten siinä myöhäillan ovihälytyksessä kiinteistöstä poistui kaksi ihmistä ja yhden sain puhutettua sovinnolla – suljettua pois tehtävästä. Seuraava, joka hälytyksen aiheutti; ei pysähtynyt tunnistettavaksi ennenkuin huusin täysillä "seis, vartija" – toisena koskaan minun modernina aikanani. Hyvä, kun lähdin liikkeelle asevyö päällä.

"Pääsin pois tappelematta. Katseluosasto tarjosi oudosti sanoitettua 'myötätuntoa'. Piti huutaa täysillä pysähtymiskäsky."

Edelliset täydellisen harmittomat, puolikoomiset ja sattumanvaraisesti mieleeni tulleet kaukaisen menneen kokemukset näin hyväksi tarinoida, jotta sillä lukijalla lisääntyisi ymmärrys kenellä päässä liikkuu edes vibrato. Jos se menee näin tavispaikallisvartioinnissa ja pikkutakkimiehenä; miten kulkee kovalla puolella?

Kun nolo totuus on, että ette te siviilit näe ettekä kuule mitään ennenkuin on liian myöhäistä; sen jälkeen huomattavasta osasta teitä on pelkkää haittaa. Te ihan oikeasti luulette edessänne näkyvän olevan joku viihdyttämiseksenne sepitetty näytelmä. Haluaisitte kai vielä kännykkä-äänestää ”voittajankin”? Eikömitä?

Ollaan aika surkeassa tilanteessa, jos näin täysin tietämättömiin ja halveksuvasti suhtautuviin moraalittomiin pelkureihin pitää – kiitos tämän skandaalin – suhtautua kuin joihinkuihin keiden mielipiteellä itsestään sekä tekemisestään on jotain väliä. Älkää nyt viitsikö! Eihän tälle enää edes pysty nauramaankaan.

"Surkeaa, jos kiitos skandaalin tietämättömän halveksijapelkurinkin mielipiteellä on jotain väliä."

50 vuoden totuus nimittäin on, että useimmat teistä eivät osaa edes päättää oikeaa tapaa avata ovi ja varmistaa sen sulkeutumista perässään. Saati sitten lukita useampia lukkoja, kytkeä päälle hälytyslaitteita tai tehdä muutakaan sellaista arkista sekä tavanomaista, mihin pystyisi jo koulutettu apinakin. Siksi teillä käy se vartija.

Eikä ole koskaan ollut maailmanluokan joukkoliikennettä tai merkittävää kauppakeskustakaan, jossa ei olisi jouduttu ottamaan käyttöön turvapalveluita. Aina jossain vaiheessa ongelmat ovat paisuneet liian suuriksi, jotta ne olisi voinut hoitaa muuten. Esimerkiksi osuuskaupan tavaratalossa yksi tarkastaja ei riittänyt mihinkään.

Tarve ei oikeuta väärinkäytöksiä; eivätkä valtuudet puuttua toisen oikeuksiin tai käyttää heihin voimaa ole lupa tehdä mielivaltaa. Mutta; kun te siviilit ette kykene havainnoimaan, arvioimaan ettekä tiedä mikä ylittää rajan. Ja taidattepa ylimielisyyksissänne – etenkin nyt – teeskennellä kuin se olisi juuri päinvastoin.