Kysyy voimankäytön ja väkivallan eroa, muttei oikeasti halua kuulla vastausta, osa 2

Jatkuu täältä. Jos sinä Katri Kirsi kuvittelet olevasi oikea toimittaja, joka tarjoaa yleisölle tasapainoisen ja tosiasioihin perustuvan maailmankuvan rakennusaineet; miten onnistuit nyt? Etpä kaksisesti. Kyllä se niin taitaa vain olla, että tuollaisia kysellään vain siksi, koska ei haluta vastausta kuullakaan.

Turvallisuusala syntipukittaa, vähättelee, vaikenee ja sulkee ulkopuolelle. Kaikki unohtuu kohta. Kakarat janoavat turvallista aikuista eivätkä sitä saa; häkellyttävän moni boomeri luulee voimankäyttöä kuritusoikeudeksi. Marginalisoidut alaluokkaiset ovat yhä pelokkaan raivokkaita. 

Proletaarit virnuilevat vahingoniloisina, mutta tekisivät itse pahempaa jälkeä, jos voisivat vapaasti kajoa omiin inhokkeihinsa. Keskiluokka neuvoo ja ohjeistaa, koska katsoo olevansa yläpuolella, mutta kaiken eniten se halveksuu. Yläluokka ynnä eliitti? Ne luulevat olevansa koskemattomia sekä siten vailla tavallisten ihmisten ongelmia.

"Jos kuvittelet olevasi oikea toimittaja, joka tarjoaa yleisölle kestävän maailmankuvan rakennusaineet; et onnistunut kaksisesti."

Eikä ihme. Työn ostaja sekä teettäjä haluavat tottelevaisen, halvan ja helposti korvattavan tyypin selviytymään yksin tai alivoimalla; johtajuudella, mikä on vitsi. Oikeudet ovat nimelliset, mutta velvollisuuksia löytyy senkin edestä. Suojavarustus on kevyt ja voimankäyttövälineet vastaavat ysärin hyvää käytäntöä, jos ovat olemassa.

Työnteon edellytys on lisenssi, jota pitää itse hakea ja maksaa siitä. Saavatpahan valtiolla sanoa hakeutuneen tehtäviinsä vapaasta tahdostaan, sekä lisenssi peruuttamalla niistä voidaan myös kätevästi poistaa. Edellytyksenä on aina joku kurssi; saadaanpahan sanoa pitäneen tietää ja osata, vaikka oikeasti oli miten oli.

Siitä sitten vaan, onnea matkaan. Muista, että työ on mitä itse siitä teet. Anna vaikka alaluokkaisten marginaalityyppien laiduntaa sekä toteuttaa itseään, mielistele proleja tekemällä heidänkin työnsä omasi lisäksi ja pidä keskiluokkaa esikuvana vaikka se nauraakin päin naamaasi. Yläluokkaa näet muuten sitten vain ohimennen eli etäältä.

"Halutaan vain tottelevainen, halpa ja helposti korvattava tyyppi koettamaan selviytyä työstään annetuissa puitteissa."

Niin kutsutut toimitetut tiedotusvälineet ja muut mediat ovat siis vain yksi kiljuva kaula kaikkien muiden aiemmin jo ääntäneiden lisäksi, mitä voi joko yrittää miellyttää tai sivuuttaa – valinta on oma ja se muuten tehdään sitten työpaikanmenetyksen uhalla. Ketä kiinnostaa jotkut poliisit ja muut turvallisuus- tai oikeudenhoitoviranomaiset?

Näin kun toimii; kaikki pysyy joko pysyy ennallaan, tai jos jotain muutoksia silti toisinaan tapahtuu, ne eivät koskaan ole ainakaan parempaan päin. Yleensä päädytään vain tekemään enemmän töitä samalla rahalla ja vähemmällä porukalla; tai, kun sekään ei enää kelvannut, jouduttiin pois toimeksiannosta määrävuotisessa kilpailutuksessa.

Sanohan, Katri Kirsi, tunnistitko edes kuinka monen tyyppistä – tieteellisistä nimistään viis – väkivaltaa edellä kuvasin? Tekstin ainoa lukijaoletettu, jos tämä nyt ylipäätään on ihminen eikä jonkunsortin robotti, saa myös osallistua skabaan. Äsh, ei tätä kukaan lukenut – arvasinhan minä.

"Näin kun toimii; kaikki pysyy joko ennallaan, tai ainakaan mikään muutos ei koskaan ole parempaan päin."

Avarninskandaalissa ei siis ole kyse siitä mikä meni pieleen vaan oliko koskaan mitään mahdollisuuksiakaan onnistua. Tai kiinnostiko tämä sangen ankea arkitotuus pohjimmiltaan ketään? En kiellä enkä selittele: oikeusprosessissa käsitellyt yksilöiden tekemät törkeän rikolliset teot ovat äärimmäisen alhaisia ja halveksuttavia.

Mutta niin kauan, kun pakollisia soveltuvuustestiä ja päiväammattikoulua, jota opettavat soveltuvat erikoistumisopinnot suorittaneet tiedeyliopiston maisterit, ei ole; kaikki keskustelut sekä medialliset sisällöt ovat yhtä tyhjän kanssa. Lähtökohta on yksinkertaisesti vääristynyt ja siten saavutetut tulokset jäävät aina sattumanvaraisiksi.

Ole rehellinen; suuri yleisökin, jolle journalistinen työ tehdään, tahtoo vain helppoa sekä halpaa, eikö niin? Jonkun pitää olla alapuolellaan – haukuttavana, höykytettävänä ja varoittavana esimerkkinä – , jottei mene elämänmielekkyys. Olisi tosin kiva ylläri, jos tuo luuseri edes haluaisi saati vielä kykenisikin tekemään sitä niin kutsuttua turvallisuutta.

"Kyse ei ole siitä mitä meni pieleen vaan oliko edes onnistumisen mahdollisuutta. Ja kiinnostaako tämä ankea totuus ketään."

Jos tiedustaa voimankäytön ja väkivallan eroa, ilmaisee samalla olevansa itse täysin pöpelikössä. Tavanomaisen viisauden vastaus kuuluu laillisuus, mutta siinä kyllä katsotaan kätevästi sivuun noloudesta, että oikeasti mokomiin tartutaan koko ajan eikä useimmiten kukaan sano yhtään mitään. Ei ole edes näkevinäänkään, kun se tapahtuu. 

Mutta tuollaiset olothan ovat täysin kohtuuttomat sekä järjettömät. Miksi siis YLE:n metropolitoimituksen rikostoimittaja Katri Kirsi on silti kuin ei tietäisi eikä ymmärtäisi? Julkisen palvelun journalistivirkamies haluaa pitää kivassa avokonttorissa hyvällä palkalla sopivine etuineen tekemänsä siistin sisätyön; ei häntä muu kiinnosta. 

Kyllä useimmat aikuiset tietävät, että yhdet laiminlyötiin jo aluksi, toiset unohdettiin pahaan paikkaan eikä kolmansilla ole mitään väliä sen jälkeenkään kun saivat kärsiä. Esittävätpä nyt vain uhria vastenmielisessä spektaakkelissa, jonka tarkoitus on luoda käsitys yhteiskunnan toimivuudesta ja hallittavuudesta. Valtion onnistuneisuudesta.

***

Tätä vastausta "kysymykseensä" ne eivät tahdo koskaan kuulla, joten siksi se useimmiten jää tavalla tai toisella avoimeksi.