Poliisin toiminnan sietämätön keveys

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän kuvan minä silmässäni näin kerran vuosia sitten muualla
huoltoaseman pihalla. Rekisteritunnus irtosi retusoimalla, mutta polkupyörä jäi harmil-
lisesti paikoilleen siitä huolimatta.

Virityin kirjoittamaan tämän tekstin jo päiviä sitten, kun Aseman lapset ry:n Pietro Saari loihe lausumaan YLE:lle, että media tekee ganstereista julkkiksia ja sen vika kai on sitten nuorten viranomaisepäluottamuskin. Sitten tuli perjantai, jolloin Helsingin poliisista löytyi luvattomanoloinen romanirekisteri.

Jos tekstinteon välttämättä vaatimana uhrauksena asetan itseni keskimääräisen suomalaisen nahkoihin; hyi rumasana kun tökkii, sekä on hapokasta; saatan käsittää taviksen luulevan, ettei poliisi pysäyttele ja kysele henkkareita huvikseen. Sellainen ei yksinkertaisesti ymmärrä kenttäsikamentaliteettiä eikä -temppujakaan.

Olen myös juuri lukenut Kertomuksen vaarat – kriittisiä ääniä tarinataloudessa -kirjan, josta opin kuinka tärkeää tarinointi on ihmiselle. Poliisi välttämättä tarvitsee tietämättömän pelonsekaisesti ällöttyneitä tirkistelynhimoisia tavallisia ihmisiä, jotka hyväksyvät ja luottavat siihen tutkimusten usein nauretuin pohjoiskoreaanisin lukemin.

"Viranomaisiin piti luottaa ja sitten Helsingin poliisista löytyi luvattomanoloinen romanirekisteri."

Jos ne tavalliset ihmiset nimittäin menettäisivät pääosin kuvitelmaa olevan turvallisuudentunteensa, he eivät enää pitkään suostuisi tuhlaamaan elämäänsä työtä tehden ja kuluttaen kuuliaisuudessa. Marginalisoidut ihmiset taas tarvitsevat sortotarinointia, jotta mielekkyys elää omavalintaisella tavalla säilyisi.

Tarinointi on välttämätöntä, koska sellaiset käsitteet kuin oikeusvaltio tai tasavalta menevät täysin yli niin frisyyrin kuin hatunkin. Vaikka kernaasti jossain alakouluversioissa toisin uskotellaan, rajoja on montaa sorttia; käsittelen nyt vain periaatteellisia ja tosiasiallisia sellaisia, jottei blogi muutu kirjaksi.

Niin. Yhteiskunnassa on siis sekä teoreettisia eli näkymättömiä rajoja, joiden ylittämisen ennaltaehkäisy ja seuraamukset tapahtuvat kunkin omassa päässsä; että tosiasiallisiakin sellaisia, joiden rikkomisesta tuli oikeasti putkaa&vankeutta. Tämän eron seurauksineen toivon saaneeni mahtumaan niin otsikkoon kuin johdantoonkin.

"Tarinointi on välttämätöntä, koska oikeusvaltio ja tasavalta rajoineen menee yli niin frisyyrin kuin hatunkin."

Ero ei ole suinkaan mikään pikkujuttu tai teoreettista filosofiaa; näin jos luulet, olet vain liian turvallista elämää elänyt keskiverto tavis, jottei totuutta hierota naamaasi kokoajan. Onneksiolkoon, sinun elämäntapasi menekinedistyksen vuoksi kaikki tämä tehdäänkin; valtaväestölle tarjotaan vapautta ja marginaaliin annetaan epävapautta.

Valtaväestöinen keski-ikäinen keskiluokkainen keskikokoinen ja keskinkertainen ihminen voi siis elää vuosia vailla mitään viranomaiskontaktia, mutta vähemmistöisen kohdalla sitä syntyy jatkuvasti; halusi eli ei. Romanirekisterihän se oli muinaisella Skånen poliisillakin Ruotsissa. Eikä ketään rangaistu.

Maa kuin maa; poliisi on aina eristäytyvä, yksipuolinen ja nautiskelee vallankäytöstä. Poliisiin ei siis pidä luottaa vaan sitä tulee valvoa. Poliisia tulee pilkata, jos se käyttäytyy pilkattavasti; nauraa, kun se on naurettava; eikä yksikään väärinkäytöksensä saa jäädä pimentoon. Muuten epävapaus yhteiskunnassa etenee.

"Poliisia tulee valvoa ja eikä yksikään sen väärinkäytös saa jäädä pimentoon; muuten epävapaus yhteiskunnassa etenee."

En ole suuremmin yllättynyt, että tällä erää paljastui Helsingin poliisin virkapalkansaajien pysäytelleen romaneita huvikseen ja kyselleen heiltä henkilötodistuksia. Näin poliisi tekee otsikkoni sietämättömällä keveydellä, koska yhteiskunta on hyvin epäyhdenvertainen paikka ja täynnä rakenteellista syrjintää.

Minä en ole politologi, joka pohtii totalitarismia yhteiskunnassa teoreettisesti; olen elävä ihminen, joka on vuoroin ollut etuoikeutettu ja vuoroin saanut tuta nahoissaan marginalisoinnin seuraukset. Koska olen myös kynämies, minun on polemisoitava mokomakin viranomaisluottamus; en siedä välttämättömyyden tekemistä hyveeksi.

Valitettavasti poliisi on välttämättömyys tasavallassamme. Tästä ei kuitenkaan saa seurata, että sen otteiden sietämätön keveys pysyttää yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta. Mutta niinhän asioilla on taipumus mennä; kukin sosiaalinen kerrostuma selittää kyllin, jotta joko lopputulos hyväksytään tai kysymys unohtuu.