Syyllisen hakeminen

(Kuva: Jari Kähkönen) Huomionkipeät reikäpäät
säksättävät julkisesti siitä mistä eivät mitään tie-
dä ja vastakohtansa vaikenevat. Siksi muutetta-
va jää muuttamatta ja opittava oppimatta. Asiat
eivät parane pätkääkään.

Joensuun Isossa Myyssä oli päättyvällä viikolla paha haju, joka johti tunteja kestäneeseen evakuointiin. Viranomaiset selvittelevät asiaa osin vieläkin, mutta syy jäänee silti tietämättömiin; tämä on huono juttu, koska silloin ihminen alkaa aina sepittää täytteen tyhjään ja vaikean selväksi. 

Oma hypoteesini oli aluksi, että jos siis kerran hengitystieoireita tuli, mutta syttymispistettä tai mitään vikaantunutta konetta ei löydy; tiloihin oli voitu ilkivaltaisesti sumuttaa luvatonta kyynelkaasua. Sitä vastaan puhuivat myöhemmin potilaiden raportoima harmaa savunkaltainen näky tiloissa ja kurkkukipu oireenaan.

Keskusteltuani asiasta perheen kesken muistin, että Helsingissä deskiukkona aamulla töihin tullessani luin tiedotteen yöllisestä pelastuslaitoksen hälytyksestä; kylmälaite oli yllättäen alkanut laskea asunnon ilmatilaan kaasujaan. Seurasi paniikki. Tämän lisäksi asukkaiden vieraskielisyys haittasi tehtävän suorittamista, kommentoi palomestari.

"Jääkaappipakastin oli alkanut yöllä päästää kaasujaan asunnon ilmatilaan; syösten vieraskieliset asujat paniikkiin."

Soppautuminen sekä jupakoituminen ei ole ihme. Ihminen näet elää laumassa peläten, turhautuen, pitkästyen ja tuntien merkityksettömyyttä – siispä suu alkaa soida sekä kädet käydä – kommunikoidakseen. Tätä ei sovi unohtaa, jos yrittää hoitaa asiallisia asioita niiden keskellä, kuten esimerkiksi turvallisuutta tai joukkoviestintää.

Eipä silti tuntunut aikanaan ylevältä, kun lukion ensimmäisen luokan väittelyharjoituksen työryhmämme oli muuttua katsojaurheiluksi; ”sen uuden tytön” piti kai panna minua halvalla, jotta muut saavat nauraa. Ihan kirjaston henkilökuntakin tuli kuuntelemaan, että mitä oikein kokoustamme. Höpöhöpö. Ei onnistunut.

Niinikään – mitä epäselvää on irronneessa ovipumpussa suuryrityksen pääkonttorin kellarissa – olet velvollinen tekemään vikailmoituksen, koska kuljet tiloissa itsenäisesti. Mutta ei. Kälkätikälkäti. Vaikka turvallisuuspuute koskisi omia sosiaalitilojasi. Se pelkäsi syyllistämistä. Ja yleisönsä halusi juoruttavaa. No, minäpä hoidin, että ilmoitus tehtiin.

"Ihmisen tunteita, tarpeita ja laumaeläinmentaliteettiä ei sovi unohtaa, jos hoitaa heidän asiallisia asioitaan."

Tosiaan; jokainen naureskelee, vähättelee, selittelee ja jossittelee poikkeuksellisen tapahtuman valmiiksi – jättäen sen lopulta taakseen. Mutta; selviääkö oikea syy koskaan, sekä uskaltavatko siitä tietävät astua esiin? Kaikki esiinastujatkaan eivät välttämättä oikeasti tiedä mitään, mutta tykkäisivät kyllä saamastaan huomiosta.

Syyllisten hakeminen on sitä synkemmän sortin huomiota, jota yhdet karttavat, vaikka voisivat niin vastata kysymykseen kuin vapautua taakastaankin; toiset taas eivät kestä painetta ja ovat siten täysin vietävissä. Siksi oma tunnustus ei koskaan kelpaa ainoaksi näytöksi mistään, koska muuten oikeusmurhan riski on liian suuri.

Vaan; jos Isossa Myyssä kerran ei ollut kyynelkaasua, kuinka tiloista ei sitten löytynyt vikaantunutta kylmälaitetta? Sellainenkin on näet yhtä huokoinen kuin oc-sumutin vyökotelossa; kun kapine alkaa falskata, se voi vain tyhjentää sisältönsä ulos. Siksi mukana on aina joku ihminen, jonka pitää huomata tapahtunut ja alkaa hoitaa asiaa.

"Kylmälaite on yhtä huokoinen kuin oc-sumutin vyökotelossa. Vikaantuessaan se voi vain työntää sisältönsä ulos."

Tosiaan. Kerrankin Helsinki-Vantaalla poliisin sumuttimesta pääsi tapaturmaisesti vaikuttavaa ainetta lentoaseman aulaan ja nähtiinhän sama legendaarisen Poliisi-tv:n Poliisin matkassa -jutussakin. Myös Helsingin Kurvissa sijaitsevan muuan sangen matalan majan järjestyksenvalvojan sumutin alkoi tyhjentyä itsestään vikaannuttuaan.

Sitä minä tässä bloggaan, että kun ensinmainitusta ei olisi muka saanut keskustella julkisesti lainkaan, jos ei ole itse poliisi. Sekä tietämättömän asetohelo toimittaja ja vuorotuhooja saivat yhteisvoimin viimemainitun esitettyä Helsingin Sanomissa järjestyksenvalvojan vikana, kunnes haukuin heidät siitä sekä tilanne korjaantui. 

On vain niin, että huomionkipeät reikäpäät säksättävät julkisesti siitä mistä eivät mitään tiedä ja vastakohtansa vaikenevat. Olot eivät näinollen ole otolliset avoimuudelle, jotta asioista voitaisiin puhua vailla syyllistämistä tai häpeää – siksi muutettava jää muuttamatta ja opittava oppimatta. Asiat eivät parane pätkääkään.