Ex-kapiaiset hapettivat kuoliaaksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksi Amerikan merijalkaväen eläkeläistä teki ruumiita ruvetessaan pitämään järjestystä julkistilassa. Olkoon opiksi, että kapiainen ei ole lähtöjään kelpoinen voimankäyttäjäksi tai sopiva turvallisuuden tuottajaksi. Niiltä voi silti puuttua sekä pätevyys että soveltuva työkokemus.

Niinikään – miksihän pääsääntöisesti aseettomien poliisien maissa aseellisiin tehtäviin halutaan ennemmin valita täysin vailla kokemusta olevia kuin...kenenkään tai minkään entisiä? Juuri siksi. Kerran selkärankaan menneet asenteet ja toimintatavat ovat syvässä sekä istuvat tiukasti – uskokaa huviksenne.

Vanhojen haitallisten toimintamallien poiskouluttaminen tai kieroon vievien perusasetusten muuttaminen on voimankäytön ja turvallisuuden pimeä puoli, josta ei usein puhuta; kaiken huonoiten näin on viranomaisten kanssa. Yksityisen sektorin sellaiset eivät ole enää vain stereotypia; ne ovat jo kiertävä vitsi.

"Vanhojen haitallisten toimintamallien poiskouluttaminen tai kieroon vievien perusasetusten muuttaminen on vaikeaa."  

Joo; tosiaan ei saa kaataa saattamatta, pitkittynyt stressiasennossa pitäminen on kielletty sekä "kaulanhallintaa" eli suomeksi kuristaa sai tehdä vain osaava hallitusti. On nimittäin niin, että mikä pikaistuksissa alkaa, se perseelleen mennen jatkuu ja lopuksi joko karkaa käsistä tai johtaa henkilövahinkoon.

Amatöörit! Myyjän sijoittuminen kassan taakse, jolloin poka seisoo itsen ja ulko-oven välissä; oli ensimmäinen virhe. Hitaus ja päättämättömyys – melkein jo sanoisin loputon hyväuskoisuus – oli toinen. Noin eivät toimi edes myymälävartioinnin aloittelijat tai keskimääräinen varusmiessotilaspoliisikaan, Suomessa.

Maassahallinta "lentokonematkustajan pakkolaskuasennossa" oli kolmas. Kyynärpääkuristusote vain viimeisteli koko tragedian – valitettavasti. Sitä sopii kaikensortin miltä näyttää -perusteella tietävien siviilien, luullakseen muka itse paremmin pärjäävien ylempiluokkaisten ja sankariksi pyrkivien duunareiden miettiä.

"Mikä pikaistuksissa alkaa, se perseelleen mennen jatkuu ja lopuksi joko karkaa käsistä tai johtaa henkilövahinkoon."  

Kuten sanoin; jätähän äijäilemättä, kosket tiedä kehen tartut tai kuinka tämä reagoi. Vaikka siis sinun oma reaktiosi tulisikin suoraan selkärangasta, eli ihan vain yleisesti tekisi mieli lopettaa ”pordellin pitäminen”; palauttaa järjestys pistämällä ruotuun. Se on arvokas ominaisuus, mutta oikean työnteon suhteen moinen on aina vasta lähtökohta.

Muussa tapauksessa voit tehdä juuri niin monta virhearviota ja törmätä maailman epäoikeudenmukaisuuteen sekä kiittämättömyyteen siten kuten todet ammattilaiset tietävät – vuosikymmenten ellei jo vuosisatojenkin – jaetun kokemuksen perusteella. Kun kaikki ei aina ole niin helppoa, ilmeistä tai itsestäänselvää kuin miltä näyttää.

Siksi ovat olemassa esimerkiksi de-eskalaatio, siirryttiin voimankäytön porrastamisesta soveltamiseen, syntyi uusia ei-tappavia voimakeinoja, fyysisen voimankäytön menetelmiä kehitetään ja on täydennyskoulutusta erilaisista häiriöistä, sairauksista sekä persoonallisuustyypeistä. Unohtamatta harjoittelua eli kertausta.

"Selkäydinreaktio tarpeesta palauttaa järjestys on arvokas ominaisuus, mutta turvallisuustyössä se on vasta alku."  

Olen nähnyt Suomessa valitettavan monta ex-kapiaista turvatehtävissä, jotka toivat mukanaan vain aloitekyvyttömyytensä, taipumuksensa komenteluun ja hierarkioiden rakenteluun sekä halun päästä vähällä. Ainoa ongelma on, että enää ei ole varusmiehiä tekemässä kaikkia töitä, kun itse katselee tärkeänä päältä.

Niinikään; jos heittäydyt veteläksi yksityisellä sektorilla ja odotat konfliktia, mikä muka parantaa asioita – unelmoit turhia. Kaikki alkavat vain pitää sinua pellenä sekä kitistä tilanteen normalisoivalle seuraavalle vuorolle väitetystä liiasta tiukkuudesta. Ja ei – esimiehyys yksityisellä ei todellakaan ole sama asia kuin valtiolla.

No, sitten ne uhittelevat, ettei heidän muka ole pakko olla täällä tai että jos joku tämän työpaikan haluaa niin saa kyllä. Lässynlässyn. Ehkä ne pystyvät painostamaan kaikkein heikoimman kohde-esimiehen ulos talosta, mutta toimeksiantajan komentelu eli toimistolle keuliminen loppuu yleensä aika nolosti ja nopeasti.

"Suomessa ex-kapiaisten toimeksiantajan komentelu ja toimistolle keuliminen loppuu yleensä aika nolosti sekä nopeasti."  

Kapiaisissakin on nimittäin eronsa. On suojellut Hyvät Veljet ja sitten on ne ketkä ovat vain entisiä. Ensinmainituista tulee päälliköitä sekä johtajia eikä heitä alempaakaan laiteta pihalle olipa esimerkiksi terveys kuinka säleinä hyvänsä; viimemainitut taas joko asettuvat aloilleen tai häipyvät.

Suomalaisten sotilaiden lähitaistelutaidot ovat vain harvoin kärjen kaltaiset; siispä pääsääntöisesti heistä lähtee eläkkeelläkin lähinnä paha ääni eikä hengenmenon vaaraa ole – paitsi kuoliaaksi ikävystyttämällä. Poikkeukset ovat hyvin harvassa ja niistä muuten tuli sellaisia kiitos yksilön itsensä eikä armeijan enempää kuin nimeksi.

Jos Wisconsinissa paikalla olisi ollut turvallisuusalan ammattilainen, hän olisi ottanut maksukortista henkilöllisyyden ja valvontakamerasta kuvan, sekä sikäläisittäin sanoen ”hakenut tuomarilta pidätysmääräystä”. Ja New Yorkin joukkoliikenteessä on poliiseja niin siellä täällä kuin tuollakin. Noiden kummankaan kuoleman ei tarvinnut tapahtua.