Hätäkeskukseen soittamisen vaikeus, osa 1

Ymmärrän – jos syntyi pöllipinon päähän, ja sai kasvatusta yhden holkkitupakan verran; tällöin saattaa olla hyvin omaperäinen käsitys siitä mistä tulee soittaa hätäkeskukseen. Eikä siinä muuta, mutta kun ei enää eletä kylän säännöillä, joiden mukaan asiat sovitaan hiljaa keskenään, koska kaikki tuntevat kaikki.

Ensimmäinen murskattava myytti on hätäkeskus-yhdyssanan ensimmäinen osa, koska valitettavasti keskusteluissa ei koskaan ole tarkoitus löytää hyväksyttävää hädän määritelmää. Sikäli, kun ei vain pyritä sanomaan jotain kokeakseen itsensä ihmiseksi tai kerjätä huomiota, muista, aivan toissijaisista syistä.

Tutki sisimpääsi – sieltä löytyy suun avaamisen syy – tämän jälkeen voit poistaa pulan jossain muualla kuin yleisissä keskusteluissa. Ainakaan et tiedä mitään ja valitettavasti saatat johtaa jonkun itseäsi tyhmemmän tai herkkäuskoisemman harhaan – etkä muuten ollut sen tehdessäsi edes vähääkään hauska.

"Keskustelu hätäkeskus-yhdyssanan ensimmäisen osan määritelmästä on turha, koska todellisuudessa sitä ei edes etsitä."

Mikä on kunkin mielestä hätätilanne? Se on arviointikysymys, jonka ratkaisussa voi myös osua pahemman kerran harhaan; mikään ei takaa ongelman olevan täysin naurettava, kuten Hätäkeskuslaitos säännöllisesti muistaa ulkoisessa viestinnässään havainnollisesti opastaa. Muitakin seikkoja pitää ottaa huomioon.

Pystytkö hoitamaan asian itse? Matkapuhelinten tekninen kehitys on tosiaan tehnyt meistä ”menkääpäs katsomaan mikä se oli” -kansan, mutta harvapa on yhäkään itse turvallisuusviranomainen; saati käyttele sellaisen työvälineitä. Ja vaikka tietäisi kenelle kuuluu sekä mitä pitäisi – kuinka saa yhteyden oikeaan paikkaan?

Poliisiaseman päivystys voi olla kiinni ja tilannekeskuksen numeroa ei tiedetä, joten luulisi tyhmänkin ymmärtävän, että tällöin hätäkeskus on ainoa toimiva yhteyspiste kaikkiin auttaviin instansseihin. Mitä? Selittääkö se virkamiesten työhyvinvoinnista ja rajallisten viranomaisresurssien tarkoituksenmukaisesta käytöstä?

"Muutakin on otettava huomioon kuin ilmeisimmät seikat. Kuinka esimerkiksi saa yhteyden oikeaan paikkaan?"

Et ole tosissasi. Siksi minä käsitteellistänkin keskustelun kieroksi puheeksi piiloagendan ajamistarkoituksessa. Ei tunneta yhteiskuntaa eikä tiedetä kuinka viranomaiset toimivat. Emme elä 1930-luvun Neuvostoliitossa, jossa Operatiivisille Elimille ilmiantamisella saattoi olla kohtalokkaat seuraukset ilmiannetulle.

Ja; jotta mokoma taikauskoisuus pysyisi pystyssä, vaaditaan tietämättömyyden sekä tekemällä tehdyn häiriökäsityksen lisäksi myös viranomaisepäluottamusta. Tämän jälkeen mikälienee maallikkolautakunta huutoäänestänee oikeasta toimintavasta, vaikkei ole edes itse käynyt tapahtumapaikalla.

Jos asiat koskaan oikeasti toimivat kuvitelmiesi karjalaiskylässä niinkuin väität – mitä muuten suuresti epäilen – , on maailma ympärilläsi tässä välillä muuttunut täysin toisenlaiseksi. Tuo on aivan turhaa. Yrität pysyä tietämättömyydessä tai epätodessa. Annapa siis niiden hoitaa itse omat hommansa, jotka osaavat ja keiden kuuluukin.

"Puheet virkamiesten työhyvinvoinnista tai rajallisten resurssien oikeasta käytöstä ovat piiloagendan kieroa ajamista."

Asuminen, koulutus, työpaikat sekä viranomaistoiminta keskittyvät edelleen suurempiin yksiköihin yhä harvemmissa kaupungeissa. Tämä on tehnyt monista aiemmista kylistä sekä kunnista reuna-alueen nukkumalähiöitä, joissa yhdistyvät kaupungin ja maaseudun – molempien – huonot puolet.

Tosiaan; tänäänhän jokainen hoitaa enää vain omat asiansa. Nyt opettajatkin sanovat kärkkäästi, ettei koulualueen tai oppilaiden kouluajan ulkopuolisen käyttäytymisen valvonta kuulu heille, mutta seuraus ei silti voi olla lastensuojelun, terveydenhuollon tai rikosseuraamusjärjestelmänkään katvealueen syntyminen.

Niin muuttotappiovuosikymmenten marinoimat aikuiset, kasvattamattomuuttaan hunningolle menevät lapset kuin keskuudessaan aina olleet ongelmaihmisetkin tulevat – tavalla tai toisella – oppimaan elävänsä yhä Suomessa. Sen valtiovalta ei muuten ole lakannut olemasta, vaikka toimiikin tänään vähän toisin kuin ennen. Osa 2 on täällä.