Netti kiinni sekä kamerakännykät pois – aikuisten oikeudet eivät kuulu lapsille ja nuorille

Pennuilla oli taas joku typerä villitys, "haaste" tai liian pitkän kesäloman päähänpisto. Tuntuuko hyvältä tietää, että nyt ne otaksuivat vanhat yhteisön vähiten kostamaan ja väkivaltaa tekemään kykeneviksi – lue heikoiksi – keitä uskaltaa niin sanotusti kiusata? Joku heistä olisi voinut olla sinunkin omaisesi.

Tarkoituksellinen luvaton kuvaaminen asutun rakennuksen ikkunasta sisälle, ihmisestä välittämättä; menee rikosoikeuden puolelle. Kun sen tekee toistuvasti ja vielä pakoileekin kertojen välillä, ei tarvitse enää selittää mitään. Jos hoivakodin henkilökunta ei voi hälyttää vartijaa, se on empimättä puhelu hätäkeskukseen.

Yhtä asiaa minä en ymmärrä. Kuinka sille, jolle ei annettaisi – pelkkää ajatustakin pidettäisiin näet ilmeisen edesvastuuttomana – a) pulloa viinaa b) tussaria+rasiallista paukkuja c) autoa+virta-avainta; voidaan antaa vapaa liikkumisoikeus, kamerapuhelin ja pääsy nettiin? Väitän, että leluksi tuollainen on täysin väärä väline.

"Pennuilla oli taas joku villitys, 'haaste' –
 tai yksinkertaisesti – he vain pitkästyivät oltuaan liian kauan kesälomalla."

Seuraukset ovat ainakin päivänselvät. Nyt kakarat luulevat, että ne ovat äänen ja liikkuvan kuvan tallennus- sekä nopean ynnä laajan julkaisumahdollisuuden takana turhan hyvässä suojassa liian paljolta. Ei tulisi voida unohtaa omaa oikeaa paikkaa yhteisössä eikä kuinka sille palauttaminen voi myös tapahtua rumasti.

Älköön luultako, että tämän kirjoittamalla tunnelmoin tarkoituksenani puolustella kasvatusväkivaltaa ja -alistamista, mutta olihan niillä sentään voimainsa päivinä tietty ylimielisyyttä sekä kanssaihmisensä tahallista provosoimista ynnä loukkaamista hillitsevä vaikutus. Ei ainakaan luultu oltavan koskemattomia, vaikka itse tekisi mitä.

Järkytytkö? Saatat ehkä pitää itseäsi avarakatseisena, lapsia ja nuoria arvostavana modernina ihmisenä, jolle heidän turvallisuutensa, kasvunsa, perusoikeutensa sekä yhdenvertainen kohtelunsa ovat tärkeitä. Juttu on nimittäin silti yhä niin, että tästä huolimatta sinä olet aikuinen, joka määrää; he taas ovat lapsia, ketkä tottelevat.

"En puolustele väkivaltaa tai alistamista kasvatuksessa, mutta voimiensa päivinä se kyllä hillitsi ylimielisyyttä ja provosointia."

Vai miten lienee? Heitä tähän limboläppä tyyliin "etkö koskaan itse tehnyt mitään" ja höhööö päälle. Sylettää. Sen verran paljon olen nimittäin täällä asuessani joutunut tekemisiin vinoon sosiaalistuneiden sekä puutteellisesti kasvatettujen olentojen kanssa, että olen tympäännyttyäni alkanut kutsua heitä ihmisen erauspennuiksi.

Sikäli, kun tästä yksittäisestä tapauksesta ei nyt nouse prosessia; vaan asia selviää vanhempien väliinmenolla ja puhuttelulla, sietää lasten vast’edes tyytyä kamerattomaan ja verkottomaan teknologiaan. Tälläistä perseilyä näkee nimittäin nykyään itse; ja siitä saa myös kuulla toisilta aikuisilta, aivan liian usein. Tälle pitää jo tehdä jotain.

Lapset ja nuoret eivät ole löytäneet lopullista viisautta tai keksineet maailmaa muuttavaa tapaa toimia viisaammin kuin aiemmat sukupolvet. He eivät edes pärjää niitä paremmin uhkissa, vaaroissa tai haasteissa – siksi lapsia sekä nuoria tulee niin varjella kuin kasvattaakin eikä heillä ole tuona aikana aikuisen oikeuksia tai asemaakaan.