Etuoikeutettujen lapsista taisi sitten tulla haavoittumattomia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Siis mitä minä taas oikein luin? Alaikäisoletetut ovat mopoilleet; aikuisoletettu on väitetysti seurannut autolla, yrittänyt kiilata, hallussa vihjataan olleen kirves JA TÄSTÄ SOMETETAAN. Muka varoittaakseen muita – justjoo – tuota nyt ei uskone asianomainen itsekään.

Jos kertomus otetaan todesta, usean partion olisi pitänyt ajaa paikalle pillit päällä varautuen niin pakkopysäytykseen kuin kovaan voimankäyttöönkin. Eikä asia ole poissa päiväjärjestyksestä vieläkään; tekee vain rikosilmoituksen, puhuu kuulustelussa ja luovuttaa poliisille ne kuva- sekä videotiedostot, jotka vihjaa itsellään olevan.

Siksi epäilenkin, että asia ei mennyt niinkuin annetaan ymmärtää. Joko konfliktin kulku oli todellisuudessa kerrottua monimutkaisempi tai päämäärä ei ollutkaan yksinomaan mopoilu. Yritetäänkö nyt saada riita yltymään tai jatkaa sitä virtuaalisella alustalla; pärjätäkseen luullakseen paremmin kuin kasvotusten?

"Yritetäänkö saada riita yltymään tai jatkaa sitä virtuaalisesti; pärjätäkseen luullakseen paremmin siellä kuin kasvotusten?"

Asia on sillä tavalla, että jos ihminen ei tuossa tilanteessa älyä paeta, suojautua ja hälyttää apua 112:n kautta; tältä puuttuu itsenäiseen elämään välttämättömiä taitoja. Silloin vanhempien pitää hoitaa niin ilmoitus kuin korjata omansa poiskin; samaan osoitteeseen ei sitten ole mitään asiaa takaisin ennenkuin ongelma on ratkaistu.

Jos alkaa kerjätä huomiota julkisella esiintymisellä, on ymmärrettävä että sitä saattaa saada niin myönteisenä kuin kielteisenäkin. Niinikään; kumpikaan sortti ei takaa, jottei silti jäisi yksin ongelmansa kanssa. On opittava, että joistain todellisen elämän ilmiöistä sometetaan vasta joskus kauan jälkeenpäin, mikäli silloinkaan.

Eikä olla aivan naurettavia. Lapset ja nuoret osaavat kyllä tehdä rumiakin temppuja. Ei ole kaukaahaettua, että ensin ärsytetään jotakuta ihan tahallaan ja kun reaktio tulee niin se kännykkävideoidaan mielessään pelkästään vahingoittamistarkoitus. En tiedä oliko näin juuri nyt, mutta totesinpa vain ilmeisen totuuden ääneen.

"Joko puuttuu elämäntaitoja, kerjätään huomiota ymmärtämättä seurauksia tai sitten tämä oli vain ruma temppu."

Mokomasta somettaminen on parhaimmillaankin turhaa. Moniko väitetyn varoituksen tarpeessa oleva edes on jossain Vanhusbookissa, kuuluu juuri oikeaan puskaradioon ja pitää sen sisältöä muunakin kuin vitsinä? Aiheutuu vain turhaa uteliaisuutta, juoruilua, paisuttelua sekä kohtapa ollaan jo suorastaan hysteerisiä.

Vähintäänkin usein kuultu informointiselitys ontuu. Luuleeko joku, että nettipoliisi on töissä ympäri vuorokauden ja tekee postauksista tehtäväilmoituksia kenttäpartioille? Ihan suotta. Ei ole koskaan mennyt, ei mene tällä hetkellä ja suuresti epäilen ettei tule ikinä menemäänkään näin.

Lisäksi on huomioitava, että maailmakin on tässä välissä muuttunut ja nyt taisin nähdä sen itse. Vanhempina ovat ne, joilla on ollut jo syntymästään lähtien oletusarvoiset sekä yleismaailmalliset ihmisoikeudet. Ajokortti-iässä he ajoivat autolla kylänraitin päästä päähän ahdistuttuaan arkipyhän hiljaisuudesta ja tapahtumattomuudesta.

"Luuleeko joku, että nettipoliisi on töissä ympäri vuorokauden ja tekee postauksista tehtäväilmoituksia kenttäpartioille?"

Sellaisia ovat lapsensakin? Etuoikeutettujen jälkeläisistä tuli haavoittumattomia, jotka eivät osaa kuin moottorilla päristää ja näyttöä toljottaa. Itselleni moinen ei ole yhtään mitään; opin vasta konstaapeli Härkösen haastattelusta Uutisvuoksesta, että koneen huudattamista täysillä paikallaan seisten kutsutaan tuossa elämänpiirissä perseilyksi.

Pysyttelen piittaamattomana, vaikka kuuloetäisyyden päässä huudellaan toisilleen kaikenlaista esimerkiksi homoista ja munan imemisestä. Kyllä, koska en ruokkisi kulkukissaa enkä koiraa; tiedän myös, ettei pidä antaa huomiota ventovieraiden kakaroille. Jos haksahtaa, saa kummastakin vain loppumattoman riesan itselleen.

En voi jättää heitä kuolemaan tai tapettavaksi, koska tämä on yhteiskunnan kansalaiselle asettama minimi; pennut tosin huomaavat vielä, jottei tämä edellytä kummoistakaan vuorovaikutusta välillämme. Nähtäväksi jää; oppivatko yhtään mitään – sen näkee sitten – varminta lienee, kun ei hengitystään pidätä.