Maailma muuttuu

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kanssasomelainen avautui äpillä tilatun ja etukäteen maksetunkin palvelun tulemattajäämisestä. Oli soittanut perään, mutta palveluntoimittajalla oli kuulemma jo toinen asiakas. Toimittamattoman tavaran tai tekemättömän työn laskuttamisessa ei minusta ole mitään selittelemistä tai puolustelemista. 

Sitä minä vaan, että onko Suomi maana muuttumassa teknologian ja alustatalouden varjolla samaan suuntaan kuin postsovjettilaisen itäisen Keski-Euroopan sanottiin olleen vuosikymmeniä sitten? Siellä esimerkiksi koettiin, että pienen vaihtorahan takaisin tuominen on nöyryyttävää, joten se otettiin omin valloin "juomarahaksi". 

Tässäkään tapauksessa summa ei ollut suurensuuri tai kenenkään taloutta kaatava, mutta olen edelleen sitä mieltä, että moinen epäluotettavuus ja omavaltaisuus ei yksinkertaisesti käy laatuun. Kysymys on ihmisarvosta – ei vain voi katsoa, että tämän palvelun asiakkaalla on ”varaa” tietynsuuruisiin menetyksiin.

"Kysymys on ihmisarvosta – ei vain voi katsoa, että asiakkaalla on ”varaa” tietynsuuruisiin menetyksiin."

Olen myös ihmetellyt kuinka myös kaikensortin "kassajärjestelmän pettämisiä" tapahtuu, mutta liikaa veloitetun takaisinmaksu taas on mahdollisimman vaivalloista. Heh, jos sisäinen valvonta ja kirjanpito olisi oikeasti tuolla tasolla – pitäisi firmojen konttoreilla olla kerroksellinen dekkareita – tai jo oma väkikin saisi ne oitis kanttuvei.

Kyllä minä sen tiedän, että bisneksen lainalaisuudet ovat muuttuneet; varastossa ei pidetä juuri mitään vaan vähintään tavaran toimitus tai joskus jopa sen valmistuskin voi alkaa, kun maksu on jo suoritettu. Ostajalla maksatetaan kaikki mahdollinen, jopa kaupantekokulutkin – tässäkö näemme seuraukset – asiakkaasta on tullut vihollinen? 

Tällä tarinalla on kuitenkin onnellisentapainen loppu. Postausta on päivitetty ilmoittaakseen asian olevan selvitettävänä alustasta vastaavalla firmalla. Ehdotan yhteislaulua: Brechtin Oppimisen ylistys. Siinä on opettavainen säe laskun tarkistamisesta, koska sinä saat sen maksaa. Pyydä. Aina. Kuitti. Säilytä. Se.

"Ostajalla maksatetaan nykyään jopa kaupantekokulutkin – onko hänestä siis sen varjolla peräti tullut vihollinen?"

Toinen kummallinen maailman muutos vaikuttaisi olevan kiinnostus henkivartijatoimintaan mielenosoituksessa. Eikai tämänkeväinen Convoy vain ollut vedenjakajahetki, jonka jälkeen mokomaa saattaisi alkaa ilmenemään Suomessakin? Pari vuotta sitten bloggasin tästä Denverin tapauksesta varoittavana esimerkkinä.

Minä en yksinkertaisesti ota uskoakseni, että Suomesta löytyy sellaista määrää kykyä ja laatua, jolla mahdolliseen kysyntään vastattaisiin. Näkisin tässä voivan käydä kahdella tavalla: joko tulee perinteinen pelleilynsorttinen poseerausratkaisu tai sitten käy huonosti koskei edes älytty perääntyä ajoissa.

Pelleilynsorttisesta poseerausratkaisun tuottaa notkealla kielellä työvuoroja myyvä työvuorosuunnittelija. Hän saa ikävän perustyön – ulkonapönöttämistä säässä kuin säässä kaikennäköisten kylähullujen ja muiden marginaalitapausten keskellä – kuulostamaan henkilön koskemattomuuden suojaamiselta.

"Näkisin voivan tulla joko perinteinen pelleilynsorttinen poseeraus tai sitten käy huonosti koskei älytty perääntyä ajoissa."

Todellisuudessa suostumaan erehtynyt vartioi journalistien varusteita autossa tai muussa teltan luokkaa olevassa tilapäisrakenteessa, jossa voidaan myös tehdä toimitustyötä. Uhkana on yhä maksimaalisen ärsytyksen ja satunnaisen varkauden kärjistyminen – yhdet tähtäävät siihen – toisen vältellessä parhaansa mukaan.

Ei käy kateeksi, koska minä tiedän jo kuinka vaikeaa on sovittautua seuraavaan sangen pirulliseen odotusten kolmikantaan. Yhdet odottavat saavansa maksamaansa palvelua, toisia ei oikeasti kiinnosta asettua mihinkään rajoihin ja sitten on se äärettömyys mikä mahtuu puuttumiskynnyksen sekä kiinniottokynnyksen väliin.

En minä sillä, että tämäkään olisi täysin tuhoontuomittu toimintatapa – valitun linjan kohtalonkysymykset ovat assistenttityövoiman riittävyys, toimijoiden tuntemus ja ennakkoon sopimisen aste. Tällöin riskejä hallitaan tulemalla ulos tilapäisestä rakenteesta vain silloin, kun se on tehtävän suorittamisen kannalta välttämätöntä.

"Odotusten kolmikanta on pirullinen: palveluvaatimukset, rajojen väistely ja välimatka puuttumisesta kiinniottoon."

Jos taas tehdään huonoin mahdollinen ratkaisu, eli mennään koko ajan ulkona kaikki varusteet mukana, mutta henkivartijaoletetun suojaamana – siinä on jo ison luokan tivolin tuntu ilmassa. Relegoituuko toiminta tapahtuma-assariudeksi, jossa tärkeintä on estää idiootteja hyppimästä kameran eteen, huutamasta väliin tai varastamasta jotain?

Kovan luokan perseelleenmenossa on kaksi vaihtoehtoa; joko hyydytään tai lyödään yli. Vaikka jotkut kouluttaja-nimikkeellä palkkaa nostavat turhakkeet mielellään muuta väittävät, suomalaiset vartijat ovat tänään enimmäkseen vässyköitä, joista ei välttämättä enää lähde edes pahaa ääntä. Onneksi? Tulkintakysymys. Päätä itse.

Niinikään, reipas voimankäyttö ei sekään ole yksiselitteisesti hyvä asia. Kuka on suojeltavan henkilön kanssa tällöin? Oliko tarkoituskin aikaansaada kamppailutilanne ja mitä sillä haettiin? Miten kiinniotetun käsittely sekä luovutus hoidetaan? Niinpä. Vahingonilo saattaa hyytyä ennenaikojaan. Kaikilta. Jospa siis miettisitte vielä.