Hyvää päivää, mikrofoninvartta

Huomasin tässä päivänä eräänä, kun YLE:n nettiuutisia luin, että Anne Ali-Hokaksi mainittu keskinkertainen pitkänlinjan ajankohtaistoimittaja-henksu oli tutkivinaan maan työttömiä. Mitähän tuostakin mahtaa tulla? Luullee saavansa sujuvaa sanailua työvoimapalvelumallin muutoksesta – jos oikein tietää itsekään.

Sikäli kun katsomme, että ajatus on tärkein – saada yhteiskunnallisesti alisteisesssa asemassa oleva ja näkymättömäksi tehty ihmisryhmä ääneen; no, voihan tässä sitten joku pointtikin olla. Paitsi, jottei sellaisia sosiaalireportaaseja ole tehty enää vuosikymmeniin. Ne menivät muodista yksilökeskeisessä nopeassa journalismissa.

Ohjelmantekijät eivät enää tyydy totuuteen vaan haluavat herättää keskustelua, joka valitettavasti aiheuttaa teennäisiä tai suorastaan olemattomia vastakkainasetteluja. Ajatellaan nyt sitäkin MOTtia, jossa luokkatiedoton pikkutyttö ja pitkän työttömyysputken vanha konkari saivat poseerata sattumina samassa kliseesopassa.

"Ohjelmantekijöiden halu herättää keskustelua aiheuttaa teennäisiä tai olemattomia vastakkainasetteluja."

Ihan tosi? Onko maassa ihmisiä, joille tulee yllätyksenä, ettei työttömyysturvan ansiopäivärahaa saa ellei kuulu työttömyyskassaan? En usko todeksi. Tai yllättyy eläkeputken vuosikymmeniä kestäneestä hyväksikäytöstä tarkoitukselliseen henkilöstöpolitiikkaan? Johan on yhteiskunnallinen solidaarisuus alhaalla!

Se edellinenkään ajankohtaisdokumenttia tehnyt tutkivan journalismin sananvapauden sankaritarkaan ei siis saanut kysytyksi, että tulisiko asioille ihan tehdäkin jotain. Esimerkiksi; koronan vuoksi hakemuksesta jaetaan määräajan täydentävänä työttömyysturvana kassaan kuulumattomille à 90 % netto ansiopäivärahasta.

Sensijaan näkökulmaksi valikoitui kahden täysin erilaisissa työmarkkinapoliittisissa asemissa olleiden yksittäisten työttömien välisen vastakkainasettelun kutittelu, josta ei onneksi ratkennut riitaa. Oliko ”tavanomainen viisaus”, että eläkeputki oli tukittava ja siispä julkinen palvelu toimitti vaaditut maailmankuvan rakennusaineet?

"Edellinenkään sananvapauden sankaritarkaan ei siis saanut kysytyksi, että tulisiko asioille ihan tehdäkin jotain."

Ja nyt on tulossa toinen samanlainen turaus, kun virallisesti sanottuna työvoimapalvelumalli muuttuu niin kutsutusti pohjoismaiseksi? Selitä mitä selität, mutta kyllä tämä silti taitaa olla ihan silkkaa hyvinvointivaltion hävitystä koko homma – sosiaaliturvan romuttamista eli vastikkeellistamista teennäisiä velvoitteita asettamalla.

Hyvinvointivaltiossa työttömyysetuus oli sosiaaliturvansa piirissä olevan elatus, jos tämä ei työttömyyden vuoksi kyennyt sitä itse hankkimaan. Moinen on yhä enenevässä määrin historiaa; niin kutsutuissa te-palveluissakin jo selitetään, että se on muka työnhakemistyön aikapalkka 7.5 tunnilta per arkipäivä.

Ja höpöhöpö. Mokomia aivopieruja virkailijoiksikin mainituille on opettanut joku New Public Management -ideologiaa levittävä konsultinluikuri, joka ei edes sano suoraan henkilöasiakkaan määritellyn siinä tuhottavaksi viholliseksi. Tämä on sensortin sisäilmaa, että siitä vaietaan kaikkialla – paitsi tv-draamassa.

"Hyvinvointivaltiossa työttömyysetuus oli elatus ajalta, jolla sitä ei pystynyt itse hankkimaan työttömyyden takia."

Pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatukikin työnnettiin jo kauan sitten kuntien maksettavaksi, mutta yhden ex-persun, sittemmin kokkarin ja lopulta politiikasta kadonneen mielestä tämäkin oli pelkkä tiedonkulkuongelma. Pitäisi saada printit, että tiedetään kenet tulisi työllistää ja mistä hänet tavoittaa – humppahumppahei.

Kunnat eivät kernaasti pitäisi palkkalistoillaan enintä osaa niillä nykyään olevistakaan – ajatus mokomien hallintoyksiköiden työttömien auttamisesta on naurettava vaan ei hauska. No, onhan siellä niitä keksimällä keksittyjä vuoden työpaikkoja ja sitten tietysti moppipetteriprikaati sekä linnunpöntönnaulausosasto.

Ensinmainitut ovat niin määrällisesti kuin laadullisestikin enää vain kalpea aavistus 1990-luvulla romutetusta velvoitetyöllistämisestä; viimemainitut taas vuosituhannen alussa keksittyjen välityömarkkinoiden sosiaalipalvelun nykymuoto. Työllisyyspäällikkö työllistää siis juuri ja juuri itsensä. Ehkä.

"Tänään kunnassa työllisyyspäällikkö työllistää siis käytännössä enää korkeintaan juuri ja juuri itsensä. Ehkä."

Näin pelleilynsekaisen surkeassa todellisuudessa keskustelun ei tulisi voida mennä jokotaihin – onko jokaisella oikeus hyödylliseen joutenoloon julkisen vallan tukemana – vai onko työttömyysetuus muutettava vastikkeeksi mistä tahansa työntapaisesta kuin kullekin osoitetaan. Mutta näin siinä aina lopulta käy kuitenkin.

Erittäin lempeästi katsottuna pohjoismaisen työvoimapalvelumallin voisi nähdä mahdollisuutena tehdä vallitsevan yhteiskuntamallin epäoikeudenmukaisuus näkyväksi. Ohjeistettu hakeehakeehakee, mutta jää ilman, koska ei ole kuutta kieltä puhuva 20-vuotias ekonomi-insinööri, jolla on kymmenen vuoden työkokemus.

Näin tämä menee, koska hyvinvointivaltion yhteiskuntasopimus on irtisanottu jo kauan sitten. Sen johtavat periaatteet eli syyperusteisuus, yleiskattavuus ja osarahastoivuus eivät ole kelvanneet varakkaalle väelle enää 30 vuoteen. He hoitavat vain itsensä ja läheisensä – muut jäävät oman onnensa nojaan.

"Pohjoismainen työvoimapalvelumalli voisi tehdä vallitsevan yhteiskuntamallin epäoikeudenmukaisuuden näkyväksi."

Jos he ylipäätään haluavat jotain tuottaa, katsotaan maailmasta halvin tarjous – sinne holahti parilla napinpainolla – takaisin tulee valmiita tuotteita, ehkä sitten joskus. Tuossa maailmassa työllistäminen on epätoivoisten pakottamista nälkäpalkkaiseen palvelijatyöhön. Tai hikipaja, jonka ainoa oikea suorite on välistävedetty palkka.

Jotakuinkin näin se on mennyt kaikkialla maailmassa sen 40-50 vuotta, kun hyvinvointivaltioita ja sopimusyhteiskuntia on romutettu politiikan suunnan käännyttyä oikeistolaiseksi. Tai ajoin jopa avoimen fasistiseksi, jos työväenluokassa ja etenkin kurjallistossa on ollut paljon etnistettyjä sekä rodullistettuja valtaväestön vihattavaksi.

Että en minä sillä; voihan pohjoismainen työvoimapalvelumalli olla menestyskin. Kukaties, vaikka satavuotiaana kehun sitä ja tuolloin jo harmaapäätä Sanna Marinia vuolaasti. Että löytyi nerokas kolmannen tien malli, joka pelasti hyvinvointivaltion aktiivisella työvoimapolitiikalla. Nojoo. Hyvää päivää, mikrofoninvartta.