Jatkopätkä elämäntapasairauksista ja -terveysongelmista

Minun on toisinaan nähty kommentoivan uutisia ja näkökulmia YLE:n netin laatikossa, koska 98%:sesti moderointi toimii. Yksi pinna lähtee pois siitä, kun sallivat jonkun dillen syytellä minua maahanmuuttoylijohtajaksi sekä toinen siitä että joskus keskustelut sulkeutuvat ennenaikojaan.

Minä kommentoin:

Vai on sitä kysytty hyvinvointivaltiodenialismin olohuonevarianttia kansanedustajilta. En varsinaisesti ihmettele tuloksia. Eiköhän noita olisi enemmän ollut, jos olisi sinnikkäämmin kysytty. Karkeasti yleistäen; "kaikkihan" nyt näin ajattelevat, mutta ovat liian viisaita, häpeäntuntoisia tai kiireisiä päästelläkseen moista julkisesti.

Ihmiset eivät luonnostaan ole eivätkä kultivoituneinakaan halua olla yhdenvertaisia. Siksi ne kehittävät ihmiskäsityksiä ja maailmankuvan osana olevia yhteiskuntakäsityksiä, jotka joko - ihannetapauksessa - pakottaisivat muutkin näkemään asiat samalla tavalla tai - todennäköisimin - tekisivät elämän siedettäväksi heille itselleen sen ymmärrettävyydellä.

Toisilla pitää siis olla huonommat palkat, ikävät ja kuluttavat työt, hankalat työmatkat sekä kaikki muutenkin niin että muun muassa "terveytensä hoitaminen" - niinkuin ne toiset tapaavat sanoa - on mahdollisimman hankalaa. Ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista ei löydy mistään, mutta hyvinvointialueen viivalla tulee armotta sataprosenttiset seuraukset heti niskaan.

Sinänsä huvittavaa, että on niitä toisenkinsorttisia hyvinvointivaltion tarkoituksen ja merkityksen kieltäjiä. Niitä, jotka ovat kaikessa kuin aiemmin mainitsemani, mutta saarikiviläisittäin sanoen ovat niin paisuneita kaljasta ivasta ja vahingonilosta, jotteivät sitä pysty itse näkemään. Minkäänlaista myötätuntoa tai myötäelämisen kykyä ei löydy.

Ensinmainittu kieltäjäsortti on siis itseään paremmaksi luulevia hienostelijoita, jotka haluavat kanssaihmisiksi tunnustamattomiltaan lähinnä ylemmyydentuntoa, kauhisteltavaa, juoruttavaa ja naurunaiheita. Jäljempi taas siis kannattaa sensortin "välineellistä ihmisarvoa", että heikompien tai varomattomampien suhteen suorastaan pelottaa.

Kuinka kaksi toinen toistaan tuskin sietävää porukkaa voivat löytää toisensa yrittääkseen muuttaa yhteiskuntamme muuksi kuin hyvinvointivaltioksi? Eiköhän se ole se vallanhimo; kuvitelma maamme epävakaaksi muuttavasta kriittisestä massasta, kun kaksi "ääripäätä" yhdistyy.

Kummallekin on aivan sietämätöntä, että terveydenhuoltopalveluita saa moralisoimatta ja simputtamatta alentuvan hyväntekeväisyyden hengettä, jos ei ole johtajavaltaisuutta rakastava tottelemisen erikoisosaaja eikä maksa kassalla täyttä hintaa puolestaan. Että on säännöt, joita ulottumattomissaan olevat ammattilaiset tulkitsevat.

Heidän ääniään kalastelevat ne mölykraatit, jotka ovat priorisoivinaan elämäntapavalintoja terveydenhuoltoon pääsyssä.

Nimimerkki Kraahvi kommentoi minua:

Ajattelutapasi on ymmärrettävä, mutta luksuriöösi ja elitistinen. Monilla ihmisillä sellainen ei kestä todellisuuden kosketusta. 

Kysyt myötätuntoa ja myötäelämisen kykyä. Olen itse huomannut, että vaikka näitä tunteita on usein alussa, niin ne tahtovat usein loppua kesken ihmissuhteissa. 

Kun nuoruuden rakastettu muuttuu vuosien mittaan alkoholisoituneeksi myötätunnon pohjattomaksi kaivoksi, niin lopulta edessä on päivä, jolloin elämäntoverinsa tulee taluttaneeksi korvista ulos hankeen jäähtymään.

Ihmisillä on sellaisiakin paheita, joiden ymmärtäminen pitäisi osata lopettaa alkuunsa. Yleensä tajuaa rajanvedon epäonnistuneen vasta siinä vaiheessa, kun asialle ei enää ole mitään tehtävissä. Silloin omakaan kuva ei peilissä enää niin hyvältä näytä.

Minä kommentoin nyt nimimerkki Kraahvia syystä, että keskustelu sulkeutui ennenaikojaan:

Onpa huvittavaa, että taas vaihteeksi joku väitetysti kovan henkilökohtaisen elämän elänyt tulee tilittelemään minulle väitetysti todellisuudentajusta, kun pitäisi älytä kärsivänsä itse siitä myötätunnon sekä -elämisen puutteesta mitä juuri kritisoin. Osui ja upposi? Ei se mitään; näin käy itseasiassa aika usein. Olen jo tottunut tähän.

Pitää kyllä silti olla pokkaa tulla selittelemään ihmissuhteita ventovieraalle; tyhmentää itsensä olettelemaan asioita tämän ihmissuhdehistoriasta ja elämänkokemuksesta. Minä nimittäin olen sitä mieltä, että rajattomasti rakastetaan vain pientä lasta, jolta ei voi vielä edellyttää parempaa käyttäytymistä.

Vastaan samalla mitalla. Vihjaatko itse selvitteleväsi ihmissuhdeongelmia vähintäänkin karkean sopimattomalla temppuilulla; vai peräti tekeväsi rikoksen hylkäämällä avuttoman olosuhteisiin, joissa tämä ei todennäköisesti pärjää? Kyllä nyt kuule pukkaa selviämisasemaa, yhteispäivystystä tai putkaa. Oikeasti. Pitäisi ainakin.

Se on juuri nyt niinkuin minä sanon Proustia Kadonneen ajan ensimmäisestä osasta lainaten: on helppo yleisesti paheksua alhaista ajatusta, mutta silti syyllistyä samaan yksityiselämässään. Eli älä sinä terapoi itseäsi ollen vähän kuin keskustelisit yleisistä asioista politiikkatasolla; se ei vain toimi niin.

Pahimmassa tapauksessa myrkytät vielä omaan tragediaasi osattomien ihmispolojen elämän ”uskopohjaisella aloitteella”, jossa ei ole muuta sisältöä kuin sinun henkinen painolastisi. Tämä on vielä kohtalaisen yleistäkin. No, johonkinhan sitä pitää oma paha olonsa oksentaa, sillä se nyt vain on ihmisen luonto.

Mutta; kosken muistaakseni pyytänyt sinulta sen paremmin virtsa-, uloste- kuin oksennusnäytettäkään, olisitko hyvä ja pitäisit ne vast’edes sisälläsi? Jookos? Minun kanssani ei nimittäin kannata ruveta tilittelemään henkilökohtaisuuksia silloin kun piti puhua asiaa, koska en arvosta sellaista sitten tippaakaan.