Miksi suostuisin edes vaikenemaan tähtesi?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kyllä maailmaan meteliä, metsään paskaa ja nettiin postauksia mahtuu; älä ole yhtään huolissasi. Tämän kirjoitin muistivihkoon, kun kävi kiusallisen ilmeiseksi, että bloggaan nettikeskusteluista. Ei sanottavasti kiinnosta, mutta ihmisten yhteispeli tai pikemminkin sen puute voi vielä osoittautua olennaiseksi asiaksi.

Ihminen on laumaeläin; ne asuvat, työskentelevät sekä käyvät kauppaa yhteisöllisesti. Esimerkiksi. Eikä tämä ole ihan eilen ilmennyt tai todettukaan asia. On siis aika omituista, jos joiltakuilta puuttuvat niin alkeelliset käytöstavat, kaikki tietoisuus ympäristöstään kuin kyky ymmärtää omakielistään viestintääkin.

Jos siis jokin on samanaikaisesti niin häiritsevää, vaarallista kuin hyödytöntäkin, toiminta kannattaisi varmaan lopettaa nopeasti. On aivan turhaa ininää, että asiaa ei ole laissa kielletty tai sanojalta puuttuu tietty asemaa lain valvonnassa sekä järjestyksen turvaamisessa. Kyllä temppuilija ja vinkuja itse on väärässä.

"Nettikeskustelut eivät sanottavasti kiinnosta, mutta ihmisten yhteispelin puute voi osoittautua tärkeäksi asiaksi."

Näin on siksi, että rangaistuksenpelko on alkeellisin eettisen ajattelun taso mitä löytyy; enkä sanottavasti arvosta sitä, juuri siksi. Mokomaa harjoittavalla ei ole muuta seuraamustietoisuutta kuin kiinnijäämisriski; usein jää myös arvailun varaan, että onko tekijä täydellisen ajattelukyvytön vai itsekeskeinen. Jotain se nimittäin hänestä kertoo.

Tosiaan; asialla voisi olla antisosiaalinen, jos yhteisön säännöistä ylipäätään kiikastaa. Autoritaarisesti vinoutuneella taas kyse on nimenomaan tutkinnosta, tittelistä ja tunnusmerkeistä, joiden puute koettelee hänen sosiaalidominanssiin perustuvaa fiktiivistä omaa maailmaansa.

Mutta kun valitettavasti moni ei oikeasti ole edes puoliksikaan niin jyrkkä, tasapainoton ja väkivalta-altis kuin itse toivoisi. Ehkä säälittävin kaikista on raskaasti somaattisesti sairas eläjä, jonka harkinta-, empatia- sekä viestintäkyky on ylirasittunut ts. hän kippaa sisäisen saastansa lähelle sattuneiden niskaan.

"Rangaistuksenpelko on alkeellisin eettisen ajattelun taso mitä löytyy; enkä sanottavasti arvosta sitä, juuri siksi."

Tästä on sekin variantti, jossa sairas on häiriökäyttäytyjän omainen, mutta muuten mekaniikka on sama; aina ei edes tarvitse olla sairaskaan, jos elämä menee risaiseksi. Ehkä pitää mainita myös pieleen sosiaalistuneet eli kohta syntymän jälkeen säikkyneet, kehitysvammaiset ja neuropsykologiset poikkeuspersoonat.

Siitä pääsemmekin tyylittömiin tyylistä keskustelijoihin, jotka yrittävät viereen puhumisellaan olla olevinaan sivistyneitä, henkilökohtaisuuksiin menemättömiä ja mahdollisesti vielä oveliakin. Voivoi. Mitäpä jos jättäisit tuollaisen pikkuporvarillisen näpertelyn, sekä koettaisit vain saada sanotuksi sen mitä aioitkin?

En minä kirjoita, etteikö epäoikeudenmukaisuudesta tai loukkauksesta pidäkin suuttua; katsos, kun tuo tunne on ihmisessä hälyttääkseen, jos rajat ylitetään kyseisestä suunnasta. Mutta mitä tunteesi koettaa sinulle oikeastaan sanoa? Väitän, että vaalit pinnallista rauhallisuutta ja näennäistä yksimielisyyttä ihan liian kovasti.

"Tyylitön tyylistä keskustelija vaalii pinnallista rauhallisuutta ja näennäistä yksimielisyyttä aivan liian kovasti. Miksi?"

Jottei peräti olisi niin, että maailmankuvasi vaatii kaikkitietävää eteen luennoimaan tai kaikkivoipaa yläpuolelle käskyjä ja rangaistuksia jakamaan, mutta yrität jotenkin pimittää lähtökohtasi. Onhan tietysti tietämykselläkin oma arvonsa sekä selkeät johtosuhteet luovat turvallisuudentunnetta, mutta rajansa kaikella.

Eivätkä luonnollisesti kateet, osaamattomat, viisastelijat, lannistajat sekä ynnämuut ole nekään minnekään kadonneet. Mitä se sinulle kuuluu, jos joku jotain internettiin kirjoittaa; opettele sivuuttamaan mitä et ymmärrä tai mikä ei sinua liikuta, koska muuten et ikinä saa rauhaa tässä maailmassa. Usko nyt jo huviksesi lopultakin.

Epäilemättä syytä on perusopetuksessakin. Siellä on nähdäkseni turhan pitkään kukkinut sensortin ”kansantajuisuuden” periaate, että osaksi rakenteita muuttuessaan sillä tehtiin väkivaltaa niin kynäniekoille kuin yleisöllekin. Juu. En minä turhan hienostelun oikeutta perää ja näen kyllä kunnollisessa kohtaamisessakin arvoa.

"Mitä se sinulle kuuluu, jos joku jotain internettiin kirjoitti; sivuuta ellet ymmärrä tai se ei liikuta. Muuten et saa rauhaa."

Sitä minä tässä bloggaan, että kun se ”hienostelu” on osa persoonallisuutta ja pitäisi saada kokeilla erilaisia juttuja, jotta selviäisi mikä sopii itselle. Niinikään; mitä kohtaamisestakaan tulee, jos toinen vaatii itselleen oikeutta olla tietämätön, jättää lukematta ja tulla viihdytetyksi? Ei enää olla teinejä koulussa!

Vai ollaanko? Aika ajoin on epäiltävä, että keskenkasvuisiksi on jääty ja sitäpaitsi vietetty enemmän aikaa elämänkoulussa kuin oppilaitoksessa. Melutaan tyylistä ja erilaisuudensietokyvystä, mutta vain silloin, jos ei onnistuttukaan ryttäämään kohteeksiotettua, koska saatiinkin tältä itse kuonoonsa.

En minä kirjoita julkisuutta, kavereita tai tiesmitä saadakseni. Vaikka minulla tällä hetkellä on oma blogi, voin silti kommentoida muillakin alustoilla; mikäli se sattuu huvittamaan. Pohdipa tätä; jos en pidä sinusta ja olet kykenemätön pakottamaan, miksi ihmeessä suostuisin edes nyt vaikenemaan takiasi?

"Pohdipa tätä; jos en pidä sinusta etkä pysty minua pakottamaan, miksi suostuisin edes vaikenemaan tähtesi?"

Niin, sitä minä tässä vaan perään, että kansallisesti siirtymä hyvinvointivaltion jälkeiseen aikaan, kansainvälisesti toimeentulo, vapaus ja oikeudenmukaisuus sekä maapallonlaajuisesti ilmastokriisi; aiheuttavat vähä niinku paineita. Eikä löydy faktapohjaisuutta, vilpitöntä mieltä ja ihmisyyttä! Edes yhteen nettikeskusteluun.

Siispä; millä ilveellä on aiottu näistä luetelluistakaan selvitä, muista mahdollisesti ilmenevistä ongelmista mitään puhumattakaan? Varoa oppijärjestelmiä, jotka aina loppujenlopuksi muuttuvat kyyniseksi itsesäilytykseksi, mikä ensisijassa hoitaa vain omaa etuaan ja muita asioita vasta sitten jos ehtii.

Johtajuudestakaan minulla ei ole montaa hyvää sanaa sanottavana. Nähdäkseni platonilaisuudella; hyvä mies ei ala politiikkaan lainkaan, jos siellä on jo vähintään yhtä hyviä kuin on itse, pääsee aika pitkälle. Moniko historian tai meidän aikamme johtaja noudatti tätä periaatetta? Niinpä. Tulevaisuus on, minkä ihmiset siitä tekevät.