Pihan mainos ei vielä tulevaisuuttamme linjaa

Kirsi Piha julkaisi Kenen Kokoomus -pamfletin, minkä voisi sivuuttaa irvaillen vähäverisestä lasileukaliberaalista, joka paetessaan tosipaikassa paljasti, ettei ole minkäänsortin kunta- tai poliittinenkaan johtaja vaan silkka uusimman talouden yritysvalmentajaklovni. Eipäs mennäkään sen matalimman aidan ali!

Niin, tulisiko minun tosiaan olla pahoillani, jos uusimmat konservatiivit painostavat vanhat joko takaisin rivijäseniksi tai vaikenemaan heidän nationalisti-populistisesta mellastuksestaan? No, sentään tuossa puolueessa ei vielä näy nationalistista tai muunkaan sortin fasistoituvaa kristillisyyttä; Luojalle kiitos siitäkin vähästä.

Kokoomuksen nationalisti-populistit olisivat siis mieluiten laittaneet Helsingin pormestariksi oman miehensä, koska näkyvästä asemasta on hyvä haastaa valtakunnallisestikin. Ja toissijaisesti vailla omia mielipiteitä olevan keulakuvan, joka sujuvasti selittää parhain päin aina kun heillä pakostakin roiskuu tai röhäyttää.

"En ole pahoillani, jos uusimmat konservatiivit kyykyttävät vanhoja ja liberaaleja mellastuksellaan."

Puoluekaappaus on niin tosiasia, kun ryhmäkunnista koostuvasta koalitiosta sellaista voi ylipäätään sanoa, mutta esiin rynnistävät uudet voimat eivät ole rakentavasti yhteiskuntaa uudistamaan pyrkiviä radikaaleja, joilta puuttuu niin ääni kuin aseman painokin. Miksi mainita Yhdysvaltain Republikaanit vaikka itse seisoo tumput suorina?

Kivat sille, jos Kirsi Piha haluaa lähinnä edistää omaa ansaintaansa; kunhan vain jostain löytyy todellinen puoluejohtaja, joka pystyisi vaan on kyllin älyämätön tarvitakseen neuvonantajaa. Sellaista se epäilemättä on vain maailman muutokseen reagoivassa epäpoliittisessa politiikassa, jossa ei ole vastakkainasettelua.

Höpöhöpö. Käsillä on hyvinvointivaltion purku tai sen jälkeisen ajan rynnistys, jonka suurin iskusana yritysvalmentaja Pihan mukaan on toimeliaisuus; mitä ikinä sillä sitten tarkoitetaankaan. Perätäänkö omaperäisen käskytyskapitalismin rynnistystä vai mennäänkö takaisin paternalistisen yhteiskunnan vastikkeelliseen köyhäinapuun?

"Vain reagoivassa epäpoliittisessa politiikassa ei ole vastakkainasettelua ja suurin on toimeliaisuus. Höpöhöpö."

Juu. Epäilemättä sellaisessa maailmassa vonneguttilaisuus varovaisuudesta teeskennellessään on valttia, koska pelattaessa identiteettipolitiikkaa ei ole enää väliä voittaako vai pilaako itse oman asiansa; kunhan saa kokea päätöksen olleen oma. Erityisesti kotitalous vs. valtiontalous -läppä säväytti lukiessani.

Sellaisessa yhteiskunnassa thymoottinen ylpeys on huipussaan ja kaikilla on mahdollisuuksien tasa-arvo. Johan jo Hobbesin ajan Englannissa tiedettiin, että ensinmainittu on pahasta ja viimemainittukin katsottiin unelmoivaksi huuhaaksi sata vuotta sitten. Pihan pamfletti on yhtä outoa tekstiä kuin se Esko Ahon Harvard-luento.

Samaan teemaan sopivasti myös Uuninpankkopoika bloggasi osuvasti Sipilän ja Marinin hallitusten työllisyyspolitiikan eriävästä käsittelystä julkisessa mielipiteenvaihdannassa. Tämä johtuu minusta nimenomaan siitä, että vihjatut ”työllisyyden saamattomuus” ja ”työttömien laiskuus” ovat manipulaatiota.

"Manipulaation vuoksi Sipilän ja Marinin työllisyyspolitiikan onnistuneisuutta arvostellaan erilaisilla asteikoilla."

Pelillä halutaan yhteiskuntaan kriisitunnelma, että agendan kolmen kärki eli sosiaaliturvan romutus, työmarkkinoiden uusjako ja yksityistäminen sekä sääntelynpurku nielaistaisiin kyselemättä. Vähintään puolet huvista on etuudensaajien ihmiskuvan tärvely, että kukaan ei menisi apuun, kun kyykytys&kepin anto alkaa.

Raapiiraapii, muttei syty? No, eipä tietenkään, koska Suomi on ollut noin 30 vuotta poikkeustapaus; täällä hyvinvointivaltiota on vähän kerrassaan heikennetty pienin askelin, mutta isoa rämäystä ynnä roihua ei ole tullut. Miksi? Johan muun maailman on entisissä hyvinvointivaltioissa eletty aivan toiseen tahtiin sen 50 vuotta.

Olen jopa tohtinut rinnastaa suomalaisen porvariston varovaisen hissuttelun hyvinvointivaltion ympärillä New Yorkin pormestarien oman poliisinsa pelkoon, koska yksittäisistä sauhuamisista huolimatta ne eivät uskalla koskea siihen. Siksi Liike Nyt on olemassa ja perussuomalaistenkin kannatus vakiintui ylös eikä alas.

"Olen jopa tohtinut rinnastaa porvaristomme varovaisen hissuttelun New Yorkin pormestarin poliisipelkoon."

Ehkä syytä huoleen ei ole? Kertasihan valmentaja Pihakin, että kuinka huonosti julkisen elämämme avoimelle fasismille kävi 1930-luvulla. Tai sitten on, koska puolueen nationalisti-populistit hakevat ölähtelyllään hayeklaista hevosenkenkää, jossa yhdistettyään voimansa persujen kanssa ne pääsevät tekemään keikauksensa.

Niin, ensin epävakauttavat yhteiskunnan, jonka sitten muuttavat pysyvästi huonommaksi. Ajatusta vastaan tosin puhuu itse Hitler; Taistelussaan tämä näet katsoi, ettei liberaalista porvarista voi tulla kansallissosialistia, mutta kommunistista voi vielä tullakin. Nii-in, ylhäältäpäinjohtaminen ja puhdasoppisuus ratkaisevat.

Ovatko Kokoomuksen persut siis sitä mitä puheet antavat ymmärtääkin vaiko silkkoja historiallisiin rooliasuihin mieltyneitä raukkoja, joiden sukat tutisevat jo kun kumipatukat vedetään esiin vaikkei niillä ole edes vielä lyötykään? Ja kun lyöminen alkaa, samat juoksevat kauhuissaan pakoon; irvaili Hitler edelleen Taistelussaan.

"Ovatko Kokoomuksen persut siis sitä mitä puheet antavat ymmärtää, vai raukkoja, joille jo Hitlerkin irvaili aikanaan?"

En minä muuten bloggaisi, mutta kun katselin YLE:n Ulkolinjaa Amerikan äärioikeistosta, jonka väitetyt aktivistit kovilla lipastettuine pitkine aseineen huutavat jatkuvasti mielenosoituksissa kapinaa ja vallankumousta. On pakko kysyä; monastiko näin voi tehdä ilman, että moisen on jo katsottava alkaneen?

Maailmantilanteen näyttäessä tätä; kuinka Suomi voisi yhä olla erikoistapaus, jossa kaikki on jatkuvasti niin onnellista, onnistunutta ja vakaata ettei yhteinen onnemme sekä tulevaisuutemme vaarannu. Varoitus turhasta suden huutamisesta tulee Aisopoksen eläinsadusta, mutta tahattomasta eskalaatiosta hän ei virkkanut mitään?

Pihan ulostulo huolestuttaa erityisesti juuri nyt, kun Perussuomalaisten persut miettivät puoluekokouksensa edeltä, että kuka Führeriksi Führerin paikalle. En minä silti usko joukkopuolueen kuoloon ja yksilömandaatin eliittipuolueen paluuseen vastavetona epävapaudelle, ihmisarvonkieltäjille sekä hyvinvoinnin romuttajille.