Hoitajien työtaistelun ei parane epäonnistua, jotteivät rikkaat tee omaa vallankumoustaan

Jos hoitajien työ on niin kiireellistä ja välttämätöntä, että sitä tekemään täytyy lailla pakottaa; miksi suhtautuminen ei heijastu neuvottelujen sujuvuuteen, työehtojen laatuun sekä palkan määrään? Tämä on kapitalistinen yhteiskunta, höpsöliini; sellaisessa hoivaava, kasvattava ja uusintava työ mitätönnetään.

En minä muuten tälläisiä itsestäänselvyyksiä viitsisi kirjoittaa, mutta pakko kai tässä on jotain koittaa, kun kaima-Ehrnrooth sai Ylen kolumnipaikallaan jopa Ukrainan sodankin kiertymään oman hyvinvointivaltiodenialisminsa ympärille. Vapaudessa tosiaan on jotain kummallista; DJ, soittakaa Knutna Nävar’rilta se tämänniminen biisi!

Hoitajia olisi huomattavan vähän ilman hyvinvointivaltiota ja he olisivat lähinnä poliisiin rinnastettava yhteiskunnan kontrollipolitiikan osa. Vai olivatko poliisit siinä maailmassa siniasuisia sairaanhoitajia? Jokatapauksessa; kun päämäärä lisätä tuottavuutta sosiaaliturvalla ja terveydenhuollolla oli vasta toiveuni, he olivat pelkkä pakollinen paha.

"Jos hoitajia täytyy pakottaa töihin lailla, miksi kiire ja välttämättömyys eivät heijastu työehtosopimusneuvotteluihin?"

Kaima on joko tietämätön tai perusteellisesti etuoikeuspäissään ettei näe syyperustaisuutta, yleiskattavuutta ja osarahastoivuutta pelkäämänsä moraalikadon estävänä järjestelmälukkona. Mutta rahahan se ratkaisee nykyisenkin ”ihanneyhteiskunnan”...hahahaa...työmarkkinoilla. Yhdet saavat; toiset vain kadehtivat.

Nimittäin; heti rahalla myytäviä tuotteita tekeviä suositaan – muut joutuvat tyytymään nimelliseen korvaukseen, johon mahdollisesti tehdään sillointällöin inflaatio- ja olosuhdetarkistuksia. Vai heitetäänkö hayeklainen ratkaisu, jossa kaikilla on sama lakimääräinen minimipalkka, koska eihän töitä voi laittaa tärkeysjärjestykseenkään?

Sitä ei ainakaan pidä tehdä, koska teollisuuden miesten palkat alennetaan terveydenhuollon naisten tasolle, mutta kummatkin saavat odottaa niiden korotusta vaikkapa Amerikan malliin 25 vuotta. Korostan, että kuvaan nyt kapitalistisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta; en vähättele kenenkään työn tärkeyttä.

"Rahahan se ratkaisee nykyisessäkin 'ihanneyhteiskunnassa'...hahahaa...Yhdet saavat; toiset vain kadehtivat."

Samanaikaisesti siis; terveydenhuoltoalalle on tulijoita, sillä jo olevia voidaan lainsäädännöllisesti pakottaa töihin, sekä heidän työnantajansa eivät välitä neuvotella työehdoista ja palkoista. Kuinka tämä voisi olla mikään muu kuin rakenteellinen ongelma, joka johtuu kapitalismista eli yhteiskunnan pääomaehtoisuudesta?

Neuvotteleminen on itseasiassa lapsellista, koska sellaista sopimusta tuskin syntyy, jossa muita aloja estetään menemästä joka vuosi kymmeniä prosentteja karkuun niin tuottavuudessa kuin palkoissakin. No, mutku ennaltaehkäisy, nopea paluu työelämään sekä jaksaminen. Kiitos uskosta itseesi, mutta markkinoilla sillä ei osteta mitään.

Tuollainen sympaattinen keskiluokkainen ajattelu on ollut kuollutta sellaiset 30 vuotta – johan jo Väinö Linnakin viimeisissä esseissään huomasi maailman muuttumisen. Kyse ei enää ole hyvistä tuotteista ja paremmista katteista – nappia painamalla löytyy halvin hinta – muuten ne jätetään kokonaan tekemättä – ja rahat pidetään itsellään.

"Palkkatyö, töihin pakottaminen, neuvotteluhaluttomuus ja epätasa-arvo johtuvat kapitalismista."

Mutta mahtaako joku tämän konfliktin itseään asiantuntijaksi luuleva leluporvari hamuta voittoatavoittelevaa maailmaa, jossa jättiläiset kynivät heikot maksaakseen haluamilleen kilpailukykyisesti? Ei kannattaisi; sen maailman köyhät ovat julkisella, kurjat hyväntekeväisyydessä sekä ties kuinka monet ulkona täysin ilman mitään.

Bloggaan provosoivasti, koska ihmisellä on valitettava taipumus pettää itseään. Vielä ei tiedetä, että onko tämä työmarkkinahäiriö pelkkä menneiden aikojen ”lakkokevät” millaisia tuli silloin joskus 3-5 vuoden välein, mutta meidän sukupolvellamme ei ole siitä kokemusta tai muistijälkeä. Tämä voi myös olla todella paha enne.

Yhteiskuntaamme voidaan yrittää muuttaa huonommaksi; romuttaa hyvinvointivaltio, muuttaa oikeusvaltio sortavaksi vahvemman oikeudeksi sekä typistää sivistysvaltio maksukykyisten palveluksi. Tällöin perinteinen mitätöinti ja nimelliskorvaus yhdistyisivät työnantajan neuvotteluhaluttomuuteen, koska joillakuilla on pahat mielessä.

"Onko tämä pelkkä työmarkkinahäiriö vai yritetäänkö yhteiskuntamme samalla muuttaa huonommakseen?"

Kerrankin nimittäin eräs kirjastolaisoletettu, josta sittemmin tuli kaiketi työmarkkinoiden ulkopuolinen karenssielinkautinen; rupesi räyhäämään minulle nälkäpalkka -termistä, koska koki muka vihjatun olemassaolevien palkkojen olevan ylisuuret. Oikeasti kirjoitin kolmen settiin kuuluvasta työelämän uusjaosta, jonka kulmakivi n-sana on.

Toinenhan niistä on sosiaaliturvan romutus, jossa työvoimapolitiikka alkaa pakottaa työhön; vastikkeena on joko entinen etuus tai sitten tasoltaan vastaava nälkäpalkka. Mitä ”pohjoismainen työvoimapalvelumalli” oikeasti esittää; kompromissia vai pakkoako? Korostan, etten tiedä, mutta olen kyllä aika huolestunut. 

Kolmas; yksityistäminen ja sääntelynpurku, tekisi pahinta tuhoa juuri julkisen sektorin hoivaavilla, kasvattavilla ja uusintavilla aloilla. Se on aika paha isku, jos samaan aikaan hoitajien työtaistelukin epäonnistuu. Tässä on hyvin vähän nauramista; ei se olisi pelkkä yhteiskunnallinen muutos vaan suorastaan rikkaiden oma vallankumous.