Ei pidä jäädä tunnelmoimaan sinne Facebookin puskaradioryhmään

Joihinkin keskusteluihin on vain pakko puuttua, vaikkei ehkä kannattaisikaan. Tavallinen "puskaradioasiakas" on näet usein kuin uusseelantilainen merileijona. Kohdattaessa pitää joko kävellä rauhallisesti pois tai asettaa päiväreppu – kantoviilekkeistä roikottaen – itsesi ja niiden väliin, kun teet Sun Juttuusi.

Niille ei yksinkertaisesti vain tule antaa huomiota. Ei, vaikka vieressä riekkuva lauma onkin helposti saada tottumattoman provosoitumaan. Valtava huomionkipeys ja ylisosiaalisuus yhdistää – niitä kahta lajia toisiinsa, mutta erottaa sinut kummastakin. Minä olen asiantuntija; en hupaile, etsi kavereita tai kaipaa korvike-elämääkään.

Ja siellähän oltiin sillä kertaa yhden vähättelevän suljetun onelinerin varmoja, että poliisi ei välitä häiritsevästä mopoilusta. Hätäkeskukseen soittamisen auttaminen tai auttamattomuus riippuukin eniten siitä, että mihin kukin oikeastaan pyrkii toiminnallaan. Olivatko nuo sittenkin jotain milleniaalijonneja informaatiovaikuttamista leikkimässä?

"Joihinkin keskusteluihin on pakko puuttua, vaikka tuntojen puolesta olisi kuin uusseelantilaisten merileijonien keskellä."

Kyllä minä olen yhä sitä mieltä, että hätäkeskukseen soitetaan aina kun aihetta on, ja jos joku ei siitä tykkää; kannattaisi varmaan vaikuttaa aiheen loppumiseen. Vaikuttaa kun voi niin monella eri tavalla. Se riippuu ihan yksilöstä itsestään. Puskikseenkin postaaminen voisi periaatteessa riittää, jos myös kaikki osalliset ovat siellä. 

Mutta ymmärrän; on haasteellista jaksaa puhua mopoilijoiden käyttäytymisestä hätäkeskuspäivystäjälle, joka saattaa sanoa mahdollisimman vähän luottamusta herättävällä äänensävyllä "laittavansa tästä tiedon poliisille". Kun ei kuitenkaan pääse kirjautumaan kenttäjärjestelmään nähdäkseen mitä asialle oikeasti tehtiin.

Hätäkeskuspäivystäjä on kuitenkin tässä maailmassa vain niin iso rouva tai herra, kun soittaja uskoo; oikeasti asioista päättävät päivystävä yleisjohtaja ja kenttäjohtaja. Jos asialla on asian ansiot, paikalle tulee aina poliisipartio, joka ajaa kunkin tehtävän kiireellisyysluokituksen mukaista vauhtia.

"Kyllä hätäkeskukseen soitetaan aina kun aihetta on, ja jos joku ei tykkää; kannattaisi varmaan lakata antamasta siihen aiheutta."

Miksi ihmeessä kansalaisen pitäisi ottaa kantaakseen tämä viranomaispalvelun laatuongelma? Tekee vain yhä ilmoituksen tarvittaessa niinkuin ennenkin. Ei pidä olettaa asioita, koska valitettavan usein tällöin puhuu vain tietämättömyys. Ainakaan pötypuheeseen perustuvia asenteita ei pidä edelleen levittää pahaa-aavistamattomille.

Kyläsi ei tosiaan ole Helsinki eivätkä sitä ole Itä-Suomen poliisi tai Joensuun poliisiasemakaan. Ensinmainitussa olisi useimpina aikoina niin paljon kenttäpartioita, että ajoneuvoseurannassakaan ei tarvitse tehdä mitään taktiikoita –  pysytään vaan sinnikkäästi perässä kunnes seuratun kulku – syystä tai toisesta – hyytyy. 

Siellä olisi myös liikenne- ja erityispoliisi, josta löytyy suorituskykyisiä henkilöautomallin partioautoja ja kuljettajiksi sellaisia konstaapeleita ettei niitä vähällä karisteta. Yövuorossa voi jopa olla siviilimoottoripyöräpartio, jollaisen mahdollisuudet kaksipyöräistä ajoneuvoa vastaan ovat jo ihan omaa luokkaansa.

"Ei pidä olettaa asioita, koska valitettavan usein tällöin puhuu vain tietämättömyys. Kaiken viimeksi asennetta tulee levittää."

Eli pohjoiskarjalaisessa tuppukylä-nukkumalähiössäkään ei siis pidä jättää ilmoittamatta asioista, koska ei voi tietää sen paremmin lähimmän partion sijaintia kuin liikennevalvontaryhmän ajossaoloakaan. Tai tekivätkö mopoilijat pahojaan muualla ja puhelusi on elintärkeä, koska sen kautta selviää uusi sijainti ja pakosuunta?

Sitten ne olivat sitä mieltä, ettei asiaa tulla tutkimaan. Jos tavoite on rikosvastuun toteuttaminen sähköisellä rikosilmoituksella, niiden laatuun pitää satsata. Ei riitä tietää, että kolme keuli ja lähin näytti keskisormea. Tuon ilmoituksen matka päättyy jo rikostutkinnan esikäsittely-yksikköön, jonka ne saivat lopulta perustettua tännekin.

Kenestäköhän esitutkinta siis pitäisi käynnistää? Rikosvastuu kun voi kohdistua vain tiettyyn luonnolliseen tai joissain rikoslajeissa myös oikeushenkilöön. Mopoilijan liikennerikkomukset ja häiritsevän ajon tyyppiset teot kuuluu hoitaa suppeassa esitutkinnassa paikan päällä, kun tekijä on saatu verekseltään kiinni.

"Asioista ei pidä jättää ilmoittamatta, koska tietojen merkitys, resurssien määrä ja tilannekuva ovat useimmille arvoitus."

Puskikseen postaamisesta voi olla apua, jos toinen tietää tekijöiden henkilöllisyyden ja kolmas voi auttaa löytämään muut asianomistajat. Tällöinkin on tärkeää, että missään tapauksessa ei julkisesti syytellä ketään tiettyä rikoksesta ja tiedot ovat varmasti oikein. Neljäspä ottaakin asiakseen tehdä yhteenvedon sekä viedä sen poliisille. 

Ei siis pidä jäädä tunnelmoimaan sinne Facebookkiin vaan juttu on hoidettava maaliin. Ovathan toki yleinen kiinniotto-oikeus ja hätävarjelukin olemassa, mutta liikkeessä olevien moottoriajoneuvojen kanssa en niihin tarttuisi; en, koska kaikkiin mukanaolijoihin kohdistuva vahingon vaara on aivan liian suuri. 

Tavallisellekin kansalaiselle paremmin soveltuvia keinoja on olemassa. Ymmärrän, että ärsyttää, jos rauhaansa häiritään eikä kykene tuota häiriötä poistamaan. Ärsytys kasvaa raivoksi, kun edessään käyttäydytään uhmakkaasti ilman ennakkovaroitusta; siksi ongelmanratkaisuun tarvitaan myös joskus ulkopuolista apua.