Viranomaiset hoitavat sinun asioitasi, mutta he eivät ole kavereitasi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvituskuva, joka liittyy mitenkään mihinkään vain siten, että
minä sen otin. Auton rekisteritunnus luonnollisesti poistettu kuvankäsittelyllä.

Kiitos naapuruston varoittamisesta, kun pakettiautosta kuvattiin talojen pihoja kylässänne. Päämäärä on jalo, mutta menetelmä valitettavan tehoton, koska Facessa ei luoda viranomaistehtäviä. Sellaiseen on aihetta, koska kotirauhaa ei parane häiritä eikä sen piirissä sovi kuvatakaan ilman etukäteistä lupaa.

Mahtaako kylässä edes olla lähipoliisia ja onkohan hänelläkään töissä ollessaan päätelaitteessa sovellus auki tai kuuluuko tähän puskaradioonkaan? En tiedä; pidän päättelyketjua sen verran epätodennäköisenä, että suosittelisin kyllä virallisempia yhteydenpitomuotoja eli iltapuolella ja tuollaisen asian suhteen 112:ta.

Kaikki kunnia vinkki- ja valvontapyyntölaatikoille, mutta kun niitä saatetaan lukea "hieman myöhemmin" eikä sähköposti sitäpaitsi yhdisty tilannekuvaan tai toistaiseksi tarjoa edes riskiarviota. Saati sitten, että panisi automaattisesti oikeat resurssit liikkeelle oikeaa vauhtia – tosi synkkiin uhkiin en viitsine mennäkään, jottette suotta pelästy.

"Kiitos naapuruston varoittamisesta, mutta jalosta tarkoituksestaan huolimatta menetelmä on valitettavan tehoton."

Sentähden olisi suotavaa käyttää havainnot todellisuudessa olemassaolevan virkamiehen kautta, jotta "tilanteen päälläolon" suhteen ei tapahtuisi myöhemmin nolostuttavaa virhearviota. Jos taas on niin hyvä havaintokyky ja välineet, että syntyy pelkkää priimaa; se on vallan hyvä asia – iso peukutus minulta, kuten netissä sanotaan.

Tosiaan, jokainen haluaa jotain. Yksi avautua, toinen hupailla, kolmas todellisuudessa toivoo tyhmänrehellistä tai korkeamoraalista poikkeuspersoonaa tappelemaan puolestaan, että saa kaikki edut vaikka itse vain nauroi vahingoniloisesti sankarille tämän seläntakana. Kyllä asiat – pienet ja suuret –  hoituvat, kun ne ottaa hoitaakseen. 

Kerrankin minulla oli keskustelu muuan talonmiehen kanssa, jolla oli omasta mielestään huoli väärinpysäköinnistä. Mahtoikohan tuokin eläjä edes oikeasti kaivata apua ongelman ratkaisemiseksi? En usko. Taisipa vain haluta tulla kehutuksi työnsankarina tai hyväksyntää tavalleen soittaa ikävästi suutaan väärinpysäköijille.

"Olisi suotava käyttää havainnot tosiasiassa olemassaolevan virkamiehen kautta, ettei ole jälkeenpäin nolona." 

Tuolloin hätäkeskukseen soittaminen saattoi hyvinkin olla hitain ja tehottomin menetelmä. Oikea olisi ollut isännöitsijän tai hallituksen puheenjohtajan verkostoitua poliisipäällystön kanssa ja neuvotella asiasta; annetaanko kenttäryhmille tehtäväksi valvoa asiaa vai luodaanko lomakepohja, jotka viedään täytettynä poliisiasemalle.

Älkää hyvät kyläläiset ainakaan jatkako myyttiä, että ensin viranomaiset eivät muka auta ja sitten vielä alkavat syytellä rikoksesta. Näin uskoi vanha kansa. Se, joka ei pysähtynyt tasoristeykseen katsomaan molempiin suuntiin – vaan tarkisti kotona aikataulusta – että tuleeko sieltä juna. Emme enää elä tuota aikaa.

Olennainen osa aikuisena vapaassa maassa elämistä on, että ei usko höpöhöpöjä, kykenee hankkimaan tietoja ja informoituna tekee vastuullisia päätöksiä. Kaikkeen ei tarvitse puuttua; mutta ne jutut mihin puuttuu, kannattaa myös hoitaa kunnolla loppuun asti. Viranomaiset eivät ole holhoojiasi eivätkä kavereitasikaan.