Aika nurja toimintatapa

(Kuva: Jari Kähkönen) Entisen ravintolan tilojen oikea puoli on nyt jonkunsortin kokous-
huoneisto.

No, seuraavana päivänä suuntasin paikalliseen kirjastoon, jossa oli käynnissä 150-vuotisjuhlien taiteilijanhaastattelu ja kahvittelu. Olisin tyytynyt lukemaan lehteni aulan näyttöruudulta, sekä menemään sitten matkaani, mutta kahta puuttui. Viikko Pohjois-Karjalan ja Vaarojen Sanomat sai näet vain paperisina.

Tilaisuuden jälkeen annoin epäkohdasta palautetta henkilökunnalle ja suuntasin saliin. Lukiessani ensinmainittua sain vierestä vasemmalta ovelasti hymyilevän briiffin koulukeskuksen opasteiden huonoudesta; muistutettiin, ettei Ohton tilaisuuksistakaan ikinä tiedä mikä ulko-ovi on auki eikä milloin. Toinen puuttui, joten poistuin paikalta.

Haastatellulla taiteilijalla oli ollut havaintomateriaalia mukana, mitä tämä tilaisuuden päätyttyä kantoi pihalle pysäköityyn henkilöautoon – sen verran kuin nyt sai käsissään menemään. Ja; koska kirjastossa oli jo siirrytty omatoimiaikaan, ulkoa sisälle olisi tällöin päässyt vain sopimuksen tehnyt kirjastokorttiasiakas.

"Olisin lukenut lehdet näyttöruudulta ja sitten mennyt matkaani, mutta kaksi niistä oli saatavilla vain paperilla."

Sanotaanko näin, että olen ollut tässä tilanteessa ennenkin. Olisin voinut kieltää pääsyn, koska näin olisi sopimuksen mukaan pitänyt toimia. Olisin myös voinut tehdä kiinnioton julkisrauhan rikkomisesta, sekä luovuttaa sisäänpyrkijän poliisille. Jos tämä tappelisi tai pakoilisi, olisi saanut käyttää käyttää puolustettavia voimakeinoja.

Olisin niinikään voinut saattaa asianomaisen suustaan kiinnijääneiden paikallisten, tuoleja kantavan kunnan henksun ja kirjastolais(t)en eteen tunnistettavaksi. Ehei. Tietenkin tiesin naaman, joten päästin sisään vain huomauttaen kulkemisen tähän aikaan vaativan kirjastokorttia. Viestitin kyllä asiasta kirjastolle sähköisesti kotoa.

Aijai. Oman käytökseni sulavuutta ja etiketinmukaisuutta en vähääkään kehu, mutta olihan tämä aika tökerö tapa kohdella kutsuvierasta. Se saattaisi myös olla vaarallista; noin vain äkkiarvaamatta lukittautua ulos kiinteistöstä avaimettomana, kännykättömänä ja kevyissä pukeissa – talvet kun ovat yhä talvia Pohjois-Karjalassa.

"Aijai. En kehu omalla sulavuudellani etiketilläni, mutta oli tämä kyllä silti aika tökerö tapa kohdella kutsuvierasta."

Selvästikin joltakulta on unohtunut, että kiinteistöjen päivä- ja ilta-aikaisissa toimintatavoissa on eroa. Mitenköhän esimerkiksi palotarkastajat osaavat ottaa tämän huomioon valvonnassaan? Kun kulkee vain virka-aikana niin ei kaikkea näe; ja lisäksi byrokraatti voi yrittää taluttaa, useammassakin kuin vain yhdessä mielessä.

Puhumattakaan siitä, jos mikään menee useamman hallintokunnan eli täkäläisittäin toimen tai palvelun väliseksi; tällöin varmaa on vain epävarmuus ja taattua lähinnä pieleenmeno. Entä, jos kunnallinen muuttuu seudulliseksi? Kontiolahden kulttuuripalveluiden ja Vaara-kirjastojen yhteistyö ei ainakaan nyt ollut kaksista.

Miten siis liene henkilö- ja henkilöstökysymyksenkään kanssa todensanoen? Porukkaa oli paikalla vaikka kuinka paljon, mutta siitä huolimatta jokainen keskittyi vain nyhjäämään omiaan. No, ehkäpä juuri sentähden maailmassa pitää ollakin vartijoita, huoltomiehiä, siivoojia ja ties keitä muita ”näkymättömiä ammattilaisia”?

"Porukkaa oli paikalla vaikka kuinka, mutta he nyhjäsivät omiaan. Siksikö tarvitaan 'näkymättömiä ammattilaisia'?"

Ilta päättyi Kontiolahden liike- ja palvelutalon Mäntytien puoleiselle sivustalle. Siellä – nyttemmin jonkunsortin kokoontumistilan muodostavan – entisen ravintola Overtimen tilojen oikean puolen ulko-ovi oli koreasti auki telkensä varassa. Valot olivat pois, ei henkilöitä näkyvissä eikä murto- tai rikkomisjälkiäkään havaittavissa.

Otin asiakseni soittaa hätäkeskukseen; todettuamme, ettei riskiarvio osoita rikosta tai järjestyshäiriötä, työnsin oven kiinni ja kokeilin sen menevän lukkoon eli olevan suojaavasti suljettu. Sehän meni, koska onneksi kohteessa ei ollut tapana pitää käyttölukkoa takalukossa, kun varmuuslukko ilmeisestikin on jäänyt pois käytöstä.

Laitoin asiasta tiedon niin kunnan kirjaamoon, Kontionloikka Oy:n toimistoon kuin kiinteistön isännöitsijällekin, koska en ollut varma kenelle siitä olisi tullut ensisijassa ilmoittaa. Oletan kunnan omistavan liikehuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet ja luovuttaneen tilat edelleen….jollekulle, joka ei selvästikään hallitse omia hommiaan.

"Oletan kunnan omistavan osakkeet, mutta luovuttaneen tilat edelleen jollekulle, joka ei selvästikään hallitse omia hommiaan."

Heh. Kontiolahden legendaarisen teknisen toimen työ on näemmä jo vuosia perustunut vikailmoituksiin. Kiinteistöissä olevissa asunnoissa saatetaan siis yhä asua, mutta valvontaa ei tehdä juuri lainkaan ja seuraukset näkyvät tässä. Suljen täällä nimittäin vuosittain eräitäkin ovia, jotka olivat unohtuneet edelliseltä kulkijalta auki.

Eikä pari liikkeiden sulkemisaikojen jälkeen tehtävää ilta-aikaista ulkokierrostakaan tekisi pahaa tuolle liike- ja palvelutalolle. Sen nurkissa on näet jo vuosia tapahtunut kaikenlaista epämääräistä, joka joutaisi loppua ennenkuin mitään sattuu. Nurjaa kyllä, mutta paha on pakottaakaan, jos eivät itse suostu näkemään ilmeistä.