Älä sinä siinä toljota...ja sitten juoruile postaamalla someen

(Kuva: Jari Kähkönen) En välitä päätyä enää yhdellekään tilannepaikalle etsimään ties-
mitä kaikkea jostain tälläisestä kassista. No, kyseinen kuvausrekvisiitta olisi kyllä mi-
nusta ollut enemmän omimmillaan videokamera- tai studiotarvikkelaukkuna kuin au-
tosta käsin työskentelevän kenttämiehen salkuntapaisena. Kun keskieurooppalainen
siviili suunnitteli ja halpamaassa tehtiin, syntyi polkupyörälaukku ilman lannevyötä.

Saatan olla entinen, mutten kuuro-sokea-toimintakyvytön. Kuoriovi oli näkyvästi auki-->koputus oveen, huomautettu asiasta ja saatu lupa sulkemiseen. Ei tiennyt asiasta; säikähti. Ovi ei lukitu-->lukitusnasta ala-asennossa, puute korjattu--> lukittu ja kokeiltu kahvasta, että ovi on varmasti suojaavasti suljettu-->Ok.

Samaan aikaan puskaradiopalstalla jälleen kerran keskusteltiin turvallisuutta sivuavasta aiheesta. Kerrostaloon sisäänpyrkijän oli kerrottava ovipuhelimella nimensä ja asiansa tai muuten alaoven ei pitänyt avautua. Kuinka vaikeaa on kysyä nimeä ja asiaa, todeta ilmennyt, kehottaa poistumaan sekä tarvittaessa tehdä asiasta ilmoitus eteenpäin? 

Ilmeisen vaikeaa, näemmä. Mikä tässä on epäselvää? Eihän tuohon oikein voinut muuta kommentoida kuin "SOI-TA HÄ-TÄ-KES-KUK-SEEN". Muutamia näitä keikkoja hoidin itsekin muinoin; alttiimpia lähtökohtana oleville tenkkapoo-tilanteille olivat toimitilat, joissa oli erillinen sisäänkäynti vaan ei kuitenkaan paikallolevaa vartijaa.

"Kuinka vaikeaa on kysyä nimeä ja asiaa, todeta tilanne, kehottaa poistumaan sekä tarvittaessa ilmoittaa eteenpäin?"

Siispä, jos asiattomat ovipuhelimensoittelijat ovat todellinen ongelma; luulisi ymmärrettävän, että takana voi piillä myös jotain moninkertaisesti vakavampaa. Oven avaamattajättäminen sekä ovipuhelimen virrattomaksilaittaminen ei välttämättä riitä. Suositan asiattoman soittelijan hallintaanottoa ja tarkastamista – soveltuvin tavoin.

Kerronko kaskun, joka tapahtui kaverille? Hän asui kaupungin vuokra-asunnossa ja paikalla olivat puoliso sekä lapset; isäntä itse oli iltavuorossa, josta oli palaamassa kotiin noin puoliltaöin. Kotimatkalla hätäsanoma säväytti: rappuun oli jotenkin päässyt äänekkäästi häiritsevä narkkariolettu, joka pyrki nyt sisään asuntoon.

No, ongelmanratkaisu oli siirtää asianomainen pois tieltä rannelukossa pitäen, minkä estämättä tämä kuitenkin silti löi isäntää nyrkillä; sitten soitto hätäkeskukseen, poliisipartion sisäänpäästäminen ja opastus. Pyrkijä vietiin pois eikä hän, sikäli kun tiedän, uusinut tekoa. Prosessuaalista jälkipeliä ei ollut. Äläkä nyt ainakaan säiky.

"Suositan asiattoman ovipuhelinsoittajan hallintaanottoa ja tarkastamista, koska pyrkimisen takana voi olla pahoja aikeita."

Säikkyminen voi olla hyvä asia, jos se rakentaa turvallisuustietoisuutta ja antaa virtaa tehdä jämäkästi tarpeellisia ratkaisuja, mutta yhtä hyvin näin siviilipololla ollut vähäkin oma virta voi hyytyä. Ymmärrän kyllä sinänsä juoruilu- ja someenpostaamistarpeen, jos isku turvallisuudentunteeseen oli juuri niin kova kuin mitä arvailenkin.

Ihminen nimittäin haluaa turvallisuudentunnetta, joukkoon kuulumista ja mielihyvää – kaikki muu on toissijaista tai suorastaan epäolennaista; parhaimmillaankin sitä suvaitaan jokseenkin täysin välinpitämättömättöminä. Olkoon opiksi taiteilijoille, poliitikoille, edunvalvojille ja vallankumouksellisillekin, jos teistä sellaisia löytyy!

Koska ihmisen on niin kovin vaikeaa ottaa johtajuus ja ratkoa ongelmia, hän saattaa ruveta hakemaan keskustelulla ”yhtenäistä linjaa” – saadakseen samalla niin kiitosta itselleen kuin turvallisuudentunnettakin menemällä joukon seläntaakse. Se siinä vain on, että kun mokomaan vatkaamiseen tai tulilla istumiseen ei välttämättä ole aikaa.

"Ihmisen on vaikea ottaa johtajuus ja tehdä päätöksiä, mutta ei liioin ole aikaa vatkata asioita somen tulilla istuen."

Tiloihin voidaan pyrkiä asiattomasti sisään niin monista eri syistä. Mitä jos kyseessä on kadonnut henkilö, joka tarvitsee sosiaali- ja terveydenhuollon apua, mutta erityisten piirteidensä vuoksi hän meneekin piiloon, jos kokee olevansa uhattu tai voimavarat ehtyvät? Eikä tässä todellakaan ole kaikki mitä tapahtua saattaa! 

Lievimmilläänkin tiloja pyritään käyttämään luvattomasti viihtymiseen sekä oleskeluun, josta jää jälkeen lähinnä roskia, likaa tai pintojen kuntoa huonontavaa muuta jälkeä. Välikevennys: jos rappuun astuessasi ensimmäisenä nenääsi haisee paska, paljonko sinua lohduttaa, jos tarpeensatehnyt oli käyttänyt wc-paperia?

Kyseessä voi myös olla rikoskierteen alku, joka on saatava poikki ennenkuin tekoja tehdään vaikka kuinkamontakymmentä peräkkäin. Vakavimmillaan päällä on kova henkilöturvallisuusuhka, jonka jälkeen soitellaan hauturia ja saneeraajaa, uudelleensarjoitetaan lukkoja, laitetaan sinettejä sekä vedetään lippusiimaa.

"Tiloihin voidaan pyrkiä asiattomasti niin monista eri syistä, jotka useimmiten aiheuttavat jonkinlaisia jälkiselvittelyjä."

Siispä; ”muiden varoittelija” saattaa itseasiassa olla yhtä hölmö kuin hollantilainen älylaitteentoljottaja, jonka pelastuslaitoksen savusukeltaja löysi rapusta palokellojen soidessa. Ratkaisuna asennettiin kyltti, joka varoittaa unohtumisesta somettamaan rakennukseen sisälle palohälytyksestä, kun piti mennä ulos kokoontumispaikalle.

Mitenliene? Jos ihminen asuu kerrostalossa, jonka alaovi on jatkuvasti lukossa – eikä tosiaan muuta keksi kuin someen postata – olisikohan turvapalvelusopimuksesta apua? Paikalle soitetaan sen perusteella vartija, joka jututtaa ”itsepalveluun sopeutumatonta” ja palvelee asianmukaisesti myös mahdollista kiertävää ovipuhelinten sarjasoittelijaa.

Minä? Viestitän suoraan omille rakkailleni, jos lähiympäristössä on jotain häiritsevää tai vaarallista. Enkä kulkiessani arvosta, jos joku tosiaan tohtii kysyä asunko täällä tai millä asialla liikun. Ja vaikka minulla saattaa yhä olla myös joku kenttäkelpoinen veska; en enää halua ainoallekaan tilannepaikalle selvittämään asioita sen sisältämin välinein.