Netissä mennään tunteet edellä ja ne odottavat tulevansa viihdytetyiksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuo olivat kovia pelejä 1980- ja 1990-luvuilla

Jos ennen ei olisi juotettu simpanssia humalaan eikä annettu sille olkapääohjusta leikkikaluksi, kuinka nyt niin monelle toiselle kädelliselle – ihmiselle – on sallittu älypuhelimen käyttö? Tätä kauniimmat sanat eivät ole paikallaan älypuhelimista ja somettamisesta.

Kädellinen kommentoi ”onko häkeen jo soitettu”, kun joku postasi polkupyörävarkaudesta ja vielä vedet silmissä nauravan emojin perään. Oletti ilmeisesti sen kaikkien tunnistamaksi kiertäväksi vitsiksi, jolle kuuluukin nauraa. Eipä taida kaksista somekasvastusta antaa tai -esimerkkiä näyttää kenellekään, luulen ma.

Ylekin kertoo, että enää ei ole vain someidioottia, jonka perä on takertunut sohvaan ja luuri kämmeneen – tämä saattaa jopa heittäytyä aggressiiviseksi, jos tulee häirityksi eikä saa nopeasti mielihyväpiikkiä tunteiden kokemisesta. On löytynyt myös instavaavi, joka ei enää pääse edes ylös sängystä.

"Tämä kommentoi 'onko häkeen jo soitettu' vedet silmissä nauravan hymiön kera ja luulee vielä olevansa hauska."  

Jösses. Kuuntelin Radio Suomen Pyöreän pöydän ja sen kaksikin puheenaihetta – koulun kännykkäkielto sekä Kokoomuksen loukkaantuminen Pride-pakeista – sanoittivat osuvasti omaa arkikokemustani. Täällä tosiaan mennään aivan liikaa tunteet edellä. Kuka hitto oikein luulet olevasi ja mitä tämä sinuun kuuluu?

Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia, mutta eivät todellakaan yhtä fiksuja, lukeneita, päteviä eivätkä kokeneita. Mistä on siis syntynyt kuvitelma, että jos on päätelaite, nettiliittymä ja käyttäjätili; niin sen jälkeen kaikkien toimintakin palvelussa on yhtä hyvää? Sekä, ettei tätä ilmeistä totuutta muka saa sanoa ääneen – paitsi kivasti.

Saattaisiko olla, että rikosasioitakin lakattiin selvittelemästä alusta alkaen oikeudessa – alettiin sensijaan toimittaa esitutkinta ja syyteharkinta – , koska kaikki eivät ikinä olleet yhtä kykeneviä hoitamaan prosessia puolestaan? Ihme ja kumma. Vanhan toimintatavan jatkaminen olisi vähentänyt yhteiskunnan vakautta sekä toimivuutta.

"Ei kaikkien toiminta itse palvelussa silti ole yhtä hyvää, jos vaikka heillä päätelaite, nettiliittymä ja käyttäjätili onkin."

Keskustelun aloittaja selitteli jotain varastamisesta, vihjaa omaisuuden hallintaanotosta ja kyselee kuitenkin omistajaa? Oho. Eiku. Tämähän oli sittenkin ihan tavallinen löytötavarakeissi, joita takaperäiset tuppukyläläiset virallisuuden kammoajat ovat taas alkaneet harrastaa näin netin ja jättipoliisilaitosten aikana.

Arkipyhänä suljetusta kylmävarastosta tai työkaluvajasta kuului äänekästä kiroilua, mutta muuta ei sitten katsottu aiheelliseksi tehdä kuin julkaista siitä valokuva ja höhötellä keskenään. Onneksi ei ainakaan toistaiseksi ole kuultu tapahtuneesta rikoksesta tai onnettomuudesta missä olisi aiheutunut henkilövahinko.

No, sitten oli syrjäkylänraitilla tapahtunut henkilövahingon aiheuttanut liikenneonnettomuus, johon syylliseksi epäilty osapuoli oli poistunut paikalta ilmoittamatta itsestään mitään. Toivottavasti potilaan tilanarviointi perustui tietoon ja näyttöön eikä sometuskaan ole ainoa keino asian selvittämiseksi.

"Ensin liioiteltiin, sitten naureskeltiin typeränä ja lopulta tapahtui liikenneonnettomuus henkilövahingoilla."  

Erikoislaatuisia kädellisserkkuja nämä, pakko sanoa. Tietämättömyys, ongelmanratkaisutaidottomuus, ajattelemattomuus, huomionkipeys ja oletus kaiken olemisesta pelkkää hassunhauskaa ajankulua kukoistavat. Jos en olisi kuullut näitä tai pahempaakin jo monta kertaa aiemmin, olisin ehkä ilmiön edessä jollanikin.

Ihmiset ovat turhanuteliaita, vahingoniloisia, omaneduntavoittelijoita ja arvaamattomia. Mitä on vialla yksilöllä, joka menee heidän keskelleen kertoakseen mitään henkilökohtaista itsestään, jos ei ole aivan pakko? Eihän some ole kuin ylikokoinen satunnaisten osanottajien juorurinki.

Sitä minä vaan, että ennenmuinoin vastaavien levinneisyys oli suun kälkätyksessä ja säilyvyys kuulijan muistissa. Sekä; kaikki vakavat yhteiset asiat hoidettiin jossain aivan muualla – niille oli painoarvoonsa sekä lajiinsa sopivat foorumit. Kahvipöytä- ja tupakkapaikkakeskustelut tuomittiin arvottomuudeksi, joita piti älytä olla kuuntelematta.

"Mitä on vialla, jos ilman pakkoa kerrotaan henkilökohtaisia asioitaan satunnaisten osanottajien juoruringille?"  

Tämä ei tehnyt senaikaisesta julkisesta keskustelusta tai vallankäytöstä parempaa. Asiat oli tapana runnoa tiettyyn sopivaksi katsottuun muottiin eikä niistä päättänyt välittänyt vähääkään miltä vallankäyttö näytti ulospäin tai tuntui kohteestaan. Mutta jätetäänpä sekä nostalgisoimatta mennyt, että romantisoimatta nykypäiväkin.

Entäpä polarisoituminen, heimoutuminen ja identiteettipolitiikka? Ne ovat valitettavia ajan ilmiöitä myös Suomessa, mutta vierastan silti ajatusta ihmisistä korjaamassa ne itse. Tämä maa perustettiin ja sitä johdetaan ylhäältäpäin, koska rahvas oli liian ailahtelevainen, häilyvä sekä selkärangaton. Tunteet on myös joskus voitava sivuuttaa. 

Että aloit sitten halvaksi viihteeksi ventovieraille, jotka eivät sinua millään merkityksellisellä tavalla auta; ole onnellinen, elleivät vielä satutakin. Ja lopulta jäit aivan yksin. Siinä sinulle tunteidesi arvo sekä merkitys. Loppujenlopuksi olitte pelkkää ilmaiseksi otettuja raakadataa ja kolmannen osapuolen mainoksenkohteita.